Miksi puhutaan aina vain siitä että tunteet toista lasta (vauvaa) kohtaan ei ehkä synny heti..

[tabuko]

Kun toista lasta alkaa odottamaan, etukäteen kyllä luin ja kuulin että on ihan normaalia että vauvaa ei heti rakasta samalla tapaa kuin esikoista. Että niille tunteille pitää antaa aikaa.

No, toinen syntyi ja rakastuin heti. Mutta mistä kukaan ei sanonut tai kirjoittanut sanallakaan, on se millaisia tunteita nousee esikoista kohtaan... että alatkin yhtäkkiä tuntemaan esim. inhoa häntä kohtaan :/ Miksi tästä ei puhuta mitään, tuskin olen ainoa... ???

 

["viiden äiti"]

Meillä esikoinen alkoi vieroksumaan minua vauvan synnyttyä! Joka paikkaan kelpasi VAIN iskä. Muistan miten kiva oli olla ulkona, kun mies jäi vauvan kanssa kotiin ja esikoinen "pääsi" äidin kanssa ulkolemaan, ts. Huusi kurkku suorana ulko-ovessa ISKÄÄÄÄÄ!!!

 

["Kahden lapsen äiti"]

Minulla syntyi tunteet heti toista vauvaa kohtaan. Suunnaton rakkaus.

Ensimmäisen kanssa se kestikin sitten vähän pidempään. En muista tarkkaan miten pitkään. Tavallaan tiesin koko ajan rakastavani häntä, mutta ei se ollut samanlaista tunteiden paloa kuin toisen vauvan kanssa heti synnytyssalista lähtien. Ensimmäisen kanssa varmasti pelko ja epävarmuus himmasivat tunteiden tiedostamista?

En sitten tiedä että kuinka paljon mistäkin pitäisi puhua. Tietoa varmasti löytyy jos lähtee etsimään. Ei jokaisen ihmsen tuntemuksia jokaisessa elämäntilanteissa voi dokumentoida. Niin eri tavalla koemme asioita.

 

[tabuko]

[QUOTE="viiden äiti";30823727]Meillä esikoinen alkoi vieroksumaan minua vauvan synnyttyä! Joka paikkaan kelpasi VAIN iskä. Muistan miten kiva oli olla ulkona, kun mies jäi vauvan kanssa kotiin ja esikoinen "pääsi" äidin kanssa ulkolemaan, ts. Huusi kurkku suorana ulko-ovessa ISKÄÄÄÄÄ!!![/QUOTE]

No meillä myös isän rooli korostunut nyt kun vauva syntyi... esim. isän töihinlähtö on esikoiselle pienoinen maailman romahdus nykyään...

 

[tabuko]

[QUOTE="Kahden lapsen äiti";30823735]Minulla syntyi tunteet heti toista vauvaa kohtaan. Suunnaton rakkaus.

Ensimmäisen kanssa se kestikin sitten vähän pidempään. En muista tarkkaan miten pitkään. Tavallaan tiesin koko ajan rakastavani häntä, mutta ei se ollut samanlaista tunteiden paloa kuin toisen vauvan kanssa heti synnytyssalista lähtien. Ensimmäisen kanssa varmasti pelko ja epävarmuus himmasivat tunteiden tiedostamista?

En sitten tiedä että kuinka paljon mistäkin pitäisi puhua. Tietoa varmasti löytyy jos lähtee etsimään. Ei jokaisen ihmsen tuntemuksia jokaisessa elämäntilanteissa voi dokumentoida. Niin eri tavalla koemme asioita.[/QUOTE]

Myös siitä puhutaan paljon oppaissa että tunteet esikoista kohtaan ei välttämättä nouse heti siellä synnytyssalissa.