Miksi potea huonoa omaa tuntoa jos lapsi menee päiväkotiin alle 3v?

Jokainen tekee niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Se mikä sopii toiselle ei taas välttämättä sovi toiselle.

No itse ainakin nautin siitä kun sain olla kotona lapsena ja toki haluaisin joskus antaa lapsilleni samantyylisen lapsuuden kun itselläni oli. Ei kiirettä eikä huolia.

Mikä takaa sen, että elämä kotihoidossa on kiireettömämpää ja huolettomampaa kuin päivähoidossakaan?

Mä kun katson vanhempia kun lähes juosten tuodaan lapset hoitoon ja koko sen 5 min kun äiti on eteisessä riisumassa niin se hokee kuinka on kiire ... ja taas kun tullaan hakemaan klo 16,30 niin on kiire sinne ja tänne ja ruokaakin pitäisi tehdä. Mä haluan vain itse antaa lapsilleni mahdollisuuden siihen että ei ole kiire joka paikkaan. En mä töissäkään juurikaan hoputa lapsia. Meillä ei ole kiire siellä minnekkään. Jos Karoliina ulkoilee 5 min vähemmän kuin Saara-Marleena niin ei se maailmaa kaada.

Kyllä varmasti monella on kotonakin kiire mutta se ei ole mun päänsärky.

 

Jokainen tekee niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Se mikä sopii toiselle ei taas välttämättä sovi toiselle.

No itse ainakin nautin siitä kun sain olla kotona lapsena ja toki haluaisin joskus antaa lapsilleni samantyylisen lapsuuden kun itselläni oli. Ei kiirettä eikä huolia.

Mikä takaa sen, että elämä kotihoidossa on kiireettömämpää ja huolettomampaa kuin päivähoidossakaan?

Voisin kuvitella asian juuri päin vastoin. Kun ei ole tuloja se tuo taloudellisia huolia. Äiti kiukkuaa miehelleen kun "on aina kotona" ja "ikinä ei ole rahaa mihinkään"-sekö on ihanaa leppoisaa lapsuutta.????

Se oli mun mielipide siitä mitä mä omilleni haluan. Sama se mulle mistä te tappelette. Se ei mulle kuulu ja ei kiinnosta.

Lisään vielä että mä olen monet vuodet hoitanut niitä alle 3 v. päiväkodissa ja en mä niitä vanhempia syyllistä siitä että töihin menevät

 

Jokainen tekee niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Se mikä sopii toiselle ei taas välttämättä sovi toiselle.

No itse ainakin nautin siitä kun sain olla kotona lapsena ja toki haluaisin joskus antaa lapsilleni samantyylisen lapsuuden kun itselläni oli. Ei kiirettä eikä huolia.

Mikä takaa sen, että elämä kotihoidossa on kiireettömämpää ja huolettomampaa kuin päivähoidossakaan?

Mä kun katson vanhempia kun lähes juosten tuodaan lapset hoitoon ja koko sen 5 min kun äiti on eteisessä riisumassa niin se hokee kuinka on kiire ... ja taas kun tullaan hakemaan klo 16,30 niin on kiire sinne ja tänne ja ruokaakin pitäisi tehdä. Mä haluan vain itse antaa lapsilleni mahdollisuuden siihen että ei ole kiire joka paikkaan. En mä töissäkään juurikaan hoputa lapsia. Meillä ei ole kiire siellä minnekkään. Jos Karoliina ulkoilee 5 min vähemmän kuin Saara-Marleena niin ei se maailmaa kaada.

Kyllä varmasti monella on kotonakin kiire mutta se ei ole mun päänsärky.

No meillä poika hoidossa, enkä kyllä tunnista tuosta meidän perhettä.

 

Jokainen tekee niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Se mikä sopii toiselle ei taas välttämättä sovi toiselle.

No itse ainakin nautin siitä kun sain olla kotona lapsena ja toki haluaisin joskus antaa lapsilleni samantyylisen lapsuuden kun itselläni oli. Ei kiirettä eikä huolia.

Mikä takaa sen, että elämä kotihoidossa on kiireettömämpää ja huolettomampaa kuin päivähoidossakaan?

Voisin kuvitella asian juuri päin vastoin. Kun ei ole tuloja se tuo taloudellisia huolia. Äiti kiukkuaa miehelleen kun "on aina kotona" ja "ikinä ei ole rahaa mihinkään"-sekö on ihanaa leppoisaa lapsuutta.????

Jos se teillä olisi niin, ei se välttämättä joka perheessä ole niin. Meillä lasten kotihoito on itsestään selvyys ja kiireetön, aikatauluton, leppoisa elo on niitä isoja pluspuolia tässä hommassa. Nautin tilanteesta, vaikka lapsia on monta ja touhua riittää.

 

Jokainen tekee niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Se mikä sopii toiselle ei taas välttämättä sovi toiselle.

No itse ainakin nautin siitä kun sain olla kotona lapsena ja toki haluaisin joskus antaa lapsilleni samantyylisen lapsuuden kun itselläni oli. Ei kiirettä eikä huolia.

Mikä takaa sen, että elämä kotihoidossa on kiireettömämpää ja huolettomampaa kuin päivähoidossakaan?

Mä kun katson vanhempia kun lähes juosten tuodaan lapset hoitoon ja koko sen 5 min kun äiti on eteisessä riisumassa niin se hokee kuinka on kiire ... ja taas kun tullaan hakemaan klo 16,30 niin on kiire sinne ja tänne ja ruokaakin pitäisi tehdä. Mä haluan vain itse antaa lapsilleni mahdollisuuden siihen että ei ole kiire joka paikkaan. En mä töissäkään juurikaan hoputa lapsia. Meillä ei ole kiire siellä minnekkään. Jos Karoliina ulkoilee 5 min vähemmän kuin Saara-Marleena niin ei se maailmaa kaada.

Kyllä varmasti monella on kotonakin kiire mutta se ei ole mun päänsärky.

No meillä poika hoidossa, enkä kyllä tunnista tuosta meidän perhettä.

Ole onnellinen. Mutta se on hyvin yleistä. Mutta se oli se mitä mä omille lapsilleni haluan.

 

Meiän poika meni hoitoon pph:lle 2 v 1 kk ja mielestäni se oli kohdallamme juuri oikea ajankohta. Poika on aina ollut sosiaalinen, hyväntuulinen, eikä ole vierastanut ketään ja mielestäni hoidossa oleminen on vain vahvistanut sosiaalisuutta ja erilaisiin tilanteisiin sopeutumista. Poika on oppinut jakamaan asioita, leikkimään toisten lasten kanssa jne.

En oikein ymmärrä tuota katsantokantaa, että äiti olisi alle kolmevuotiaalle paras hoitaja- se riippuu paljolti tilanteesta. Jos lapsi on perheessä ainoa lapsi niin kyllä kodin ulkopuolinen elämä ja "ihmissuhteet" ovat hänelle hyväksi! 2-vuotias on oppinut jo elämän perusasiat ja hän on valmis menemään hoitoon kodin ulkopuolelle.

Oma poikamme on ollut alusta asti hoidossa vain noin 6 tuntia päivässä ja näin ollen on ollut pehmeä lasku siihen maailmaan. Itsekään en välttämättä veisi alle 2-vuotiasta kodin ulkopuolelle hoitoon; varsinkaan jos hoitopäivät venyisi 8-tuntisiksi. Mutta jonkunlaista hoidossaoloaikaa kannatan jo parivuotiaallekin.

Itse en ainakaan koe, että olisin voinut tarjota mitään sen ihmeellisempää pojalleni, vaikka olisimmekin olleet kotona 3-vuotiaaksi. Meidän kohdallamme on ollut hyvä näin. Poika saa olla hoidossa, mutta silti jää aikaa olla äidin kanssa, koska äidin työpäivät ovat lyhyet!

 

Jokainen tekee niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Se mikä sopii toiselle ei taas välttämättä sovi toiselle.

No itse ainakin nautin siitä kun sain olla kotona lapsena ja toki haluaisin joskus antaa lapsilleni samantyylisen lapsuuden kun itselläni oli. Ei kiirettä eikä huolia.

Mikä takaa sen, että elämä kotihoidossa on kiireettömämpää ja huolettomampaa kuin päivähoidossakaan?

Tuota minäkin olen aina ihmetellyt....! Vaikka lapset ovat hoidossa,niin meillä on kyllä kiireettömiä aamuja (vien usein klo 9-10) ja arkivapaita,hoitopäivät on yleensä 6h.Hoitovapaalla oli ihan samalla tavalla roudaamista kerhoihin,eskariin ym ym.Kotona oleminen tuntui jopa raskaammalta koska aina piti olla lasten käytettävissä...

 

Mulla on useita tuttuja lastentarhanopeja ja mm. päivähoidonohjaaja, jotka kaikki ovat sitä mieltä, että pk ei ole alle 3v:n paikka. Pph on paaaaljon lempeämpi hoitomuoto. Alle 3v:lle riittää usein oma perhe, tuttavapiiri ja kerho tms. opettamaan sosiaalisia taitoja.
Tuttu eskariope taas sanoi, että pk-lapset on suhteessa huomattavasti villimpiä, melkein adhd-tyyppisiä kuin koti-/pph-lapset.

 

Meillä voi olla ensi syksynä päiväkodin aloitus pojilla. Nyt pojat ovat 2v1kk ja 6kk. Ja nyt jo hirvittää miten nuorempi pärjää hoidossa. Isompi on reipas, puhuu hyvin, syö itse ja sopeutuisi päiväkotiin hyvin. Näillä näkymin päivät venyisivät 8h hoidossa. Vielä ehdin muuttaa mieltä ja olisin poikien kanssa kotona kunnes nuorempi täyttää 2 vuotta. He ovat vain hetken pieniä ja töitä ehtii tehdä monta monta vuotta. Kyllä sitä jo nyt tuntee eroahdistusta poikia kohtaan jos palaan syksyllä töihin. :'(

 

Ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa.

 

poika meni hoitoon pph:lle 9kkn ikäsenä ja erittäin hyvinpärjännyt.. ja tyttö menee kanssa, kun on äireen pakko painua duuniin jotta lapset saa leipää! *avaa sateenvarjon*

 

Jokainen tekee niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Se mikä sopii toiselle ei taas välttämättä sovi toiselle.

No itse ainakin nautin siitä kun sain olla kotona lapsena ja toki haluaisin joskus antaa lapsilleni samantyylisen lapsuuden kun itselläni oli. Ei kiirettä eikä huolia.

Mikä takaa sen, että elämä kotihoidossa on kiireettömämpää ja huolettomampaa kuin päivähoidossakaan?

Tuota minäkin olen aina ihmetellyt....! Vaikka lapset ovat hoidossa,niin meillä on kyllä kiireettömiä aamuja (vien usein klo 9-10) ja arkivapaita,hoitopäivät on yleensä 6h.Hoitovapaalla oli ihan samalla tavalla roudaamista kerhoihin,eskariin ym ym.Kotona oleminen tuntui jopa raskaammalta koska aina piti olla lasten käytettävissä...

Samanlaista roudaamista se on useimmilla kotonakin, isomman kerhot ja eskarit ja harrastukset tehdään pienemmän kanssa monta kertaa viikossa.

 

Mä olen kotiäidin kasvatti, äitini meni töihin, kun mä täytin 11 vuotta. Omien lasteni kanssa olen pitänyt lakisääteiset vapaat eli likka meni tarhaan ollessaan 1 v 10 kk ja junnu ollessaan 3 v. Lapsillani on hieman yli 5 vuotta ikäeroa ja likka siis oli kotihoidossa silloin, kun mä olin junnun kansa kotona. Nyt likka on 21 v ja on sanonut, että hänen lapsuutensa parhaimmat vuodet olivat ne, kun sai olla äidin kanssa kotona. Mutta lapset ovat toki erilaisia, jollain pitää olla 20 lasta ympärillä 10 tuntia päivässä, toiselle riittää 2 lasta 3 tuntia päivässä. Eikä kaikilla välttämättä tarvitse olla kaveria edes joka päivä.

 

Ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa.
Mutta ei siitäkään että haluaa hoitaa lapsensa kotona niin pitkään kuin mahdollista ole mitään tuomittavaa.

 

Epilen näill'ä äideillä olevan järjen köyhyyttä kun arbostavat itsensä ainoaksi vaihtoehdoksi lapselleen.
.

Onpas hauskasti sanottu:/ Jos joku muu kuin oma vanhempi on parempi hoitaja lapselle niin kannattaa jättää lapset tekemättä.

Minusta lapsen paikka on kotihoidossa niin kauan kunnes lapsi osaa puhua ja mielellään myös käydä potalla. Ainakin minusta olisi kamala laittaa lapsi hoitoon useiden lasten ryhmään ennen kuin tiedän että hän osaa kertoa minulle jos jotakin on tapahtunut tai jossakin asiassa on vikaa. Isommassa porukassa ei yksinkertaisesti yhdelle jää aikaa samalla tavalla ja pieni jää vaille sitä huomiota jota se tarvitsee ja erityisesti hän tarvitsee sitä äidiltään ja isältään.

Entäs jos lapsi on juuri siitä syystä mennyt tarhaan että saa tukea puheen oppimiseen ym. Alle kolme vuotiaana mutta yli kaksi vuotiaana!

 

Mulla on useita tuttuja lastentarhanopeja ja mm. päivähoidonohjaaja, jotka kaikki ovat sitä mieltä, että pk ei ole alle 3v:n paikka. Pph on paaaaljon lempeämpi hoitomuoto. Alle 3v:lle riittää usein oma perhe, tuttavapiiri ja kerho tms. opettamaan sosiaalisia taitoja.
Tuttu eskariope taas sanoi, että pk-lapset on suhteessa huomattavasti villimpiä, melkein adhd-tyyppisiä kuin koti-/pph-lapset.

Höpö höpö!

 

[/quote]
Häh? vammainen lapsiko sulla on kun ei kävele 1v mennessä?
[/quote]

Varmaan voidaan olla samaa mieltä, että TÄMÄN ihmisen lapsille eittämättä joku muu kuin hän itse varmasti onkin paras vaihtoehto.


Joo meillä lapset hoitoon 3v, 2v ja 3v:na. Töitä olen tehnyt ja tulen tekemään tulevaisuudessa. Ei se mun ura tai meidän talous nyt siihen kaadu, että olen kymmenien vuosien työuran aikana muutaman kerran pari-kolme vuotta kotona. Mutta kukin tyylillään.

 

Mä ajattelen asian niin että jos joku potee huonoa omaatuntoa jostain asiasta, niin silloin on tehnyt omaa näkemystään vastaan.

 

Mä ajattelen asian niin että jos joku potee huonoa omaatuntoa jostain asiasta, niin silloin on tehnyt omaa näkemystään vastaan.

Juurikin näin, tosin moni antaa toisten istuttaa ne näkemykset sinne ja unohtaa pian ne mahdolliset hyvät syynsä, miksi jotain teki.

 

Ei alle 3-vuotiaan paikka ole päiväkodissa. Ajattele nyt vähän millainen härdelli siellä on päällä koko päivän ajan. Sanoisin, että on melkoisen raskasta varmasti sen ikäiselle olla koko päivä hoidossa (aluksi aivan) vieraiden ihmisten ja hälinän keskellä.

Ja ps. En ole koskaan valittanut rahapulaani hoitovapaani aikana.

 

En ole pitenut millään lailla huonoa omatuntoa siitä että lapseni ovat hoitoon menneet n.1 vuotiaina.
Jos joku muu jaksaa siitä vaivaa nähdä niin nähkööt.

 

Päiväkodissa työskentelevänä aluksi olin sitä mieltä että alle 3v paikka ei ole päiväkodissa.

Esikoinen oli kotona 2v8kk ikään asti, sitten pph.

Muutama huono kokemus pph, ja olen sitä mieltä että omat lapseni ovat päiväkodissa, koska siellä enemmän henkilökuntaa, aina joku pitää silmällä että toinen aikuinen ei tee mitään hölmöä.

Kuopus onkin ollut päiväkodissä 1v8kk ikäisestä.

 

Mitä jos se alle 3v VIIHTYY päiväkodissa? Onko se normaalia?
(kuopus aloitti päiväkodissa 2v 3kk) Ehdottomasti tuo viikari saa päiväkodissa enemmän virikkeitä kuin kotona,kaksi vanhempaa lasta kun ovat koulussa- ja eskarissa.

 

Meillä muksu meni päiväkotiin heti täytettyään 1v., isoveljen 3v. kanssa samaan paikkaan. Mun oli saatava opinnäytetyö tehtyä, ja sitten menin työharjoitteluun ja sain saman tien vakiduunin. Esikoinen oli reiluna vuosikkaana ensin mummilla hoidossa jonkin aikaa, ja sitten pph:lla muutaman kuukauden. Mä en ole mitään kotiäitityyppiä, ja lapsetkin on viihtyneet hoidossa. Jos mä olisin ollut kotona lasten kanssa 5v niin varmaan olisin hulluksi tullut.

 

En mä potenut pätkääkään,kun tyttö meni vuoropäiväkotiin 1 veenä,tammikuu ollaan oltu kotona,mutta ens kuussa taas tyttö lähtee hoitoon.