Miksi porukka hinkuu perhe-elämää...

Vaikka tilastotkin sen osoittaa, ettei siinä ole yhtää mitää järkeä?

Esimerkiksi kattokaapas näitä pettämiseen liittyviä tilastoja: Infidelity Statistics | Statistic Brain

70% olis niinku valmis pettämään sukupuolesta riippumatta ja sitten tuleekin täytenä yllätyksenä ja shokkina, kun se oma mies pettää. Ei jumalauta ette voi olla noin tyhmiä kun uskotte "ikuiseen rakkauteen"!

Tähän kun lasketaan perheväkivallan ym. tapahtumien todennäköisyys, niin miten vitussa kukaan haluaa perhe-elämää, ei jeesus? Kaikenlisäksi perheessä olo rajoittaa vapautta, jota sinkkuna olisi. (väestönkasvua tähän nyt en ota, kun ollaan länsimaissa).

Onko se vittu elämää että ollaan 1/3 päivästä töissä, joissa ei edes oikeesti haluta olla. Sit pelätään jatkuvasti, että koska tulee yt-neuvottelut. Työpäivän jälkeen oot ihan saatanan väsynyt ja sitten pommitat aivos pihalle TV:stä tulevalla skeidalla. Tähän vielä perhe-elämä päälle, niin huh huh. Kuka sellasta oikeesti jaksaa?

 

Meillä onkin sellainen perhe että siinä ollaan minä ja lapsi. Se on mun valinta, tavallista perhettä en edes halua.

 

Niin, siis luonnonomaista käytöstä ei kannata harrastaa? Ennemmin yrittää järkeillä tilastojen kautta omat elämän päätökset? Ei hyvää päivää.

 

Hmm... Meillä ei tiettävästi ole pettämistä tapahtunut. Väkivalta ei ole koskaan kuulunut elämäämme, ei henkisenä eikä fyysisenä. Meillä on paljon muuta tekemistä kuin tv:n katsominen. Molemmat viihdymme myös töissä koska olemme valinneet mieluiset, itselle soveltuvat alat.
Minulle perhe-elämä on ihanan lempeää, voimaa antavaa ja turvallista. Vaikka meillä on lapsia, hyvän turvaverkoston ansiosta meillä on myös parisuhdeaikaa ja aikaa ystäville.
En vaihtaisi elämääni mihinkään muuhun, en havittele tai unelmoi mistään muusta kuin välillä haaveillaan miehen kanssa yhdessä mitä kaikkea tehdään sitten kun lapset ovat isompia.

 

Meillä onkin sellainen perhe että siinä ollaan minä ja lapsi. Se on mun valinta, tavallista perhettä en edes halua.

Ainii unohdin yh-äidit et nekin voi olla perhe sanan teknisessä määrityksessä. Mut mä tarkotan tässä kontekstissa perhettä, jossa on äiti, isä ja x määrä lapsia, ehkä lemmikejäkin. Mut sithän sulla on kokemusta siitä tavallisesta perheen rakenteesta eikös?

 

Niin, siis luonnonomaista käytöstä ei kannata harrastaa? Ennemmin yrittää järkeillä tilastojen kautta omat elämän päätökset? Ei hyvää päivää.

Onko luonnonomaista pyöriä oravanpyörässä jossa on vähintään yhden kolmasosan ajasta vievä työ ja siihen päälle vielä normaali länsimaalainen tiivis perhe-elämä? Sitä sopii miettiä.

 

Niin, siis luonnonomaista käytöstä ei kannata harrastaa? Ennemmin yrittää järkeillä tilastojen kautta omat elämän päätökset? Ei hyvää päivää.

Ei se yksilön kannalta ookkaan järkevää, mut luonnollisesti kun ajatellaan ihmiskuntaa massana, niin kylhän se on luonnollista et lisäännytään. En mä haluu sitä et 70% todennäkösyydellä kumppani haluu suullisen sopimuksen rikkoa : /

 

Vaikka tilastotkin sen osoittaa, ettei siinä ole yhtää mitää järkeä?

Esimerkiksi kattokaapas näitä pettämiseen liittyviä tilastoja: Infidelity Statistics | Statistic Brain

70% olis niinku valmis pettämään sukupuolesta riippumatta ja sitten tuleekin täytenä yllätyksenä ja shokkina, kun se oma mies pettää. Ei jumalauta ette voi olla noin tyhmiä kun uskotte "ikuiseen rakkauteen"!

Tähän kun lasketaan perheväkivallan ym. tapahtumien todennäköisyys, niin miten vitussa kukaan haluaa perhe-elämää, ei jeesus? Kaikenlisäksi perheessä olo rajoittaa vapautta, jota sinkkuna olisi. (väestönkasvua tähän nyt en ota, kun ollaan länsimaissa).

Onko se vittu elämää että ollaan 1/3 päivästä töissä, joissa ei edes oikeesti haluta olla. Sit pelätään jatkuvasti, että koska tulee yt-neuvottelut. Työpäivän jälkeen oot ihan saatanan väsynyt ja sitten pommitat aivos pihalle TV:stä tulevalla skeidalla. Tähän vielä perhe-elämä päälle, niin huh huh. Kuka sellasta oikeesti jaksaa?

No meitä on niin moneen junaan... Joku jaksaa ja oikeasti haluaa ja kaipaakin sitä tylsää tavallista arkea, velvollisuuksia, pysyvää parisuhdetta, lapsia ja kaikkea sitä vastuuta mikä lapsien mukana tulee. Toiselle taas tämä ei tosiaan sovi.

Onhan se niinkin, että toiselle sopii ns. turvallinen työ tehtaan linjalla ja toiselle vaikkapa yrittäjyys.

Ajattele, että joku meistä tykkää ja oikeasti haluaa harrastaa lajeja, joissa riskit ovat suuremmat kuin kävelyssä. Toisille se taas on kauhistus...

Eikö ole hienoa, että me ollaan erilaisia? Tykätään ja nautitaan erilaisista asioista, halutaan erilaisia asioita.

 

mulla on sitten käyny tuuri kun sattunu kohdalla se 30% edustaja joka ei petä

 

No, on se kumma juttu....

Hei tiedoksi vaan: PERHE-ELÄMÄ VOI OLLA IHAN MUKAVAAKIN!

 

Toisaalta voi olla olla parisuhde, joka on oikeasti tyydyttävä kaikin tavoin.
Voi olla yhteiset tavoitteet ja yhteinen maailmankatsomus. Voi olla maailman ihanimmat
lapset, joiden eteen haluaa yrittää. Voi olla kiva työ, joka myös antaa voimia.
Voi olla kaunis koti, jossa takkatulta voi syysiltaisin tuijotella oman kullan kainalossa
lasten jo rauhoituttua nukkumaan.
Lähipiirissä on sinkkuja, jotka ovat valinneet elämässään toisin. Se elämä ei ole mua
varten. Mä olen onnellisin tässä

 

Ainii unohdin yh-äidit et nekin voi olla perhe sanan teknisessä määrityksessä. Mut mä tarkotan tässä kontekstissa perhettä, jossa on äiti, isä ja x määrä lapsia, ehkä lemmikejäkin. Mut sithän sulla on kokemusta siitä tavallisesta perheen rakenteesta eikös?

Kuulostat katkeralle ihmiselle, joka nyt paukuttelee henkseleitä tuolla ah niin suurella erikoisuudella ettei sinun kohdalle vain ole sattunut todellista rakkautta, toimivaa parisuhdetta ja tasapainoista arkea ydinperheenä? Jotkut tilastot eivät ainakaan minua millään tavalla vakuuta siitä että meidän elämämme olisi jotenkin turhaa, tympeää, mautonta ja hajutonta.

 

Onko luonnonomaista pyöriä oravanpyörässä jossa on vähintään yhden kolmasosan ajasta viemä työ ja siihen päälle vielä normaali länsimaalainen tiivis perhe-elämä? Sitä sopii miettiä.

No voit itseksesi miettiä hiljaa onko ihmisen luonteelle luontaista perustaa perhe.

 

No voit itseksesi miettiä hiljaa onko ihmisen luonteelle luontaista perustaa perhe.

Ei nyt ollut kyse perheen perustamisesta lisääntymismielessä vaan perhe-elämästä sillä tavalla kuin sinä ja minä sen tunnemme tänä päivänä.

 

Meidän perhe-elämässä on ainakin järkeä ja se on ihan onnellisen mukavaakin. Nautin elämästä perheellisenä :heart:

 

Ei se yksilön kannalta ookkaan järkevää, mut luonnollisesti kun ajatellaan ihmiskuntaa massana, niin kylhän se on luonnollista et lisäännytään. En mä haluu sitä et 70% todennäkösyydellä kumppani haluu suullisen sopimuksen rikkoa : /

Ihmissuhde on aina riski, jos ei halua riskejä pitää naida kone. Sen voi aina korjata.

 

Minulla myös lapsettomia 30+ sinkkuystäviä. Jokainen heistä omien sanojensa mukaan on yksinäinen ja kaipaisi kumppania (osa myös lapsia) kun vain sellainen löytyisi. Vaikka elämä heillä täyttyy työstä, matkoista ja harrastuksista, jokin tuntuu silti puuttuvan.
Ymmärrän hyvin. Vaikka välillä teen irtiottoja arjesta, käyn yksin reissussa ja vietän iltaa ystävien kanssa, ei mitään noista jaksaisi pidemmän päälle. Olisi kovin tyhjä olo jos aina illan aktiviteettien jälkeen olisi edessä ilta yksin ja tyhjä koti.
Mieluummin nautin työmatkalla hotelliyöstä, ravintolaruuasta, ehkä parista drinkistä ja hiljaisuudesta, niin kotiin omaan pesään, omien rakkaiden luokse on ihana tulla. Ikävä tulee parissa päivässä.

 

Kuulostat katkeralle ihmiselle, joka nyt paukuttelee henkseleitä tuolla ah niin suurella erikoisuudella ettei sinun kohdalle vain ole sattunut todellista rakkautta, toimivaa parisuhdetta ja tasapainoista arkea ydinperheenä? Jotkut tilastot eivät ainakaan minua millään tavalla vakuuta siitä että meidän elämämme olisi jotenkin turhaa, tympeää, mautonta ja hajutonta.

Ei voi olla tympeä ja tylsä elämä, jos puoliso pettää aika suurella todennäköisyydellä. Tähän kun vielä lasketaan erilaisten riippuvuuksien todennäköisyyksiä ja sitä, että lapsia kohdellaan väärin ja jopa laittomasti, niin väitätkö oikeesti, että tylsä ja mauton elämä? Mutta todellista rakkauttako? Vitut!

 

Ainii unohdin yh-äidit et nekin voi olla perhe sanan teknisessä määrityksessä. Mut mä tarkotan tässä kontekstissa perhettä, jossa on äiti, isä ja x määrä lapsia, ehkä lemmikejäkin. Mut sithän sulla on kokemusta siitä tavallisesta perheen rakenteesta eikös?

Mulla ei ole siitä kokemusta. Emme seurustelleet lapseni isän kanssa.

 

Ihmissuhde on aina riski, jos ei halua riskejä pitää naida kone. Sen voi aina korjata.

Liian suuri riski suhteessa palkintoon. Ainakin mulle. Ei kannata.

 

Vaikka tilastotkin sen osoittaa, ettei siinä ole yhtää mitää järkeä?

Esimerkiksi kattokaapas näitä pettämiseen liittyviä tilastoja: Infidelity Statistics | Statistic Brain

70% olis niinku valmis pettämään sukupuolesta riippumatta ja sitten tuleekin täytenä yllätyksenä ja shokkina, kun se oma mies pettää. Ei jumalauta ette voi olla noin tyhmiä kun uskotte "ikuiseen rakkauteen"!

Tähän kun lasketaan perheväkivallan ym. tapahtumien todennäköisyys, niin miten vitussa kukaan haluaa perhe-elämää, ei jeesus? Kaikenlisäksi perheessä olo rajoittaa vapautta, jota sinkkuna olisi. (väestönkasvua tähän nyt en ota, kun ollaan länsimaissa).

Onko se vittu elämää että ollaan 1/3 päivästä töissä, joissa ei edes oikeesti haluta olla. Sit pelätään jatkuvasti, että koska tulee yt-neuvottelut. Työpäivän jälkeen oot ihan saatanan väsynyt ja sitten pommitat aivos pihalle TV:stä tulevalla skeidalla. Tähän vielä perhe-elämä päälle, niin huh huh. Kuka sellasta oikeesti jaksaa?

No minä en petä, eikä mun mieskään. Kumpikaan ei myös ole väkivaltainen. Lapsi toki rajoittaa menoja, mutta tein tietoisen valinnan siinäkin ja hyväksyn tämänhetkiset rajoitukset, ehdin minä ennen lasta aika monta vuotta vapaana pörrätäkin (eka lapsi syntyi kun olin 33vee... ). Eikä lapsi loppuelämää tule rajoittamaan, pari ekaa vuotta ollaan enemmän kotona ja sittenhän tuo helpottaa. Voihan vauvankin kanssa matkustaa mutta itse en saa siitä mitään kiksejä, myöhemmin sitten kun lapsikin siitä nauttii.

Käyn töissä, opiskelin sellaisen ammatin josta tykkään. Senkin tein erheen kautta, eli huomasin etten viihdy toisella alalla joten opiskelin toisen. Työtä pitää olla että saa rahaa. Ilman rahaa ei ole sellaista vapautta, kuin rahan kanssa. MUN mielestä. En nauttisi yhtään vapaasta aikataulusta, jos mulla ei olis rahaa tehdä mitään. Että se työ on vähän niinkuin välttämätön paha, jos ei tule lottovoittoa. Onneksi on viikonloput, illat ja lomat vapaata

En koe iltaisin järkyttävää väsymystä, joten tuohon en osaa ottaa kantaa. Toki välillä tulee kiireisempiä työpäiviä, mutta silloin voi tosiaankin luvan kanssa retkottaa ilta sohvalla. Muuten aika paljon harrastetaan ja touhuillaan, viikonloppuna varsinkin, eli elämä ei pyöri tv:n ympärillä.

Joo. Elämähän on juuri niin mukavaa, kuin siitä itselleen tekee

 

Ai tommosta se perhe elämä on?

Miksi ei voi ensin valita luotettavaa kumppania, sitten olla itse luotettava. Sitten voi suunnitella talouden, niin, että raha riittää. Voi mennä töihin, jossa työtä riittää. Ei ole pakko mennä töihin, josta uupuu. Tuo mitä sä kirjoitit, kuulostaa masennukselta ja huonolta elämänhallinnalta.

Ei eämän kuulu olla tollasta.

 

Ei voi olla tympeä ja tylsä elämä, jos puoliso pettää aika suurella todennäköisyydellä. Tähän kun vielä lasketaan erilaisten riippuvuuksien todennäköisyyksiä ja sitä, että lapsia kohdellaan väärin ja jopa laittomasti, niin väitätkö oikeesti, että tylsä ja mauton elämä? Mutta todellista rakkauttako? Vitut!

Kyllä se sinunkin kohdallesi joskus osuu. Toivottavasti. Asennetta saatat joutua korjaamaan.
Ja kyllä, rakasta äärettömästi miestäni. Ja tiedätkö mitä, tiedän hänen rakastavan minua. Sitä ei tarvitse epäillä.
Lapsia meillä myös kohdellaan oikein hyvin, ovat iloisia ja onnellisia. Viimeksi viime lauantaina, kiuasmakkaraa popsiessa ja hupatellessa perheen kesken, vanhempi lapsista sanoi että on niin onnellinen.

 

Ei voi olla tympeä ja tylsä elämä, jos puoliso pettää aika suurella todennäköisyydellä. Tähän kun vielä lasketaan erilaisten riippuvuuksien todennäköisyyksiä ja sitä, että lapsia kohdellaan väärin ja jopa laittomasti, niin väitätkö oikeesti, että tylsä ja mauton elämä? Mutta todellista rakkauttako? Vitut!

On todettu, että sinkkumiehet kuolevat todennäköisemmin kuin perheelliset, käyttävät alkoholia enemmän, syövät huonommin, saavat vähemmän seksiäkin.

 

Ei nyt ollut kyse perheen perustamisesta lisääntymismielessä vaan perhe-elämästä sillä tavalla kuin sinä ja minä sen tunnemme tänä päivänä.

Eikös nuo asiat mene käsi kädessä, perheen perustaminen ja perhe-elämä, se millaista se on riippuu perheestä.

Luontaista ihmiselle on täyttää aikansa tekemisellä, se mitä se on, on toinen juttu.

Eihän tämä konemainen työnteko olekkaan mikään kovin vanha juttu, tyyliin 8-16 jne. Mutta perheen perustaminen on luontainen vietti, se jos ei se perhe enää kiinnosta voi johtua hyvin monesta syystä ja niistä syistä puhuminen taas on aika villiä seutua. Tuo työssä paahtaminen taasen on järkevälle ihmiselle vain tapa kustantaa menonsa eikä mikään suuri filosofinen asia. Joillain on jopa työ mistä nauttivat, eikä se nyt ihan niin automaattisesti mene mitä ap sanoi aloituksessa. Toki siinäkin on todellisuuspohjaa kun ei usein pääse valitsemaan jokaista askarettaan tai edes työtään vaan otettava se mitä saa.