Tälläiseen oon törmännyt useasti, ja jäin asiaa oikein miettimään. Miksi on ihannoitavaa, että lapsi on mahdollisimman pitkä? Tai vauva myös mahdollimman painava?
Eikö kuitenkin tässä elämässä moni muu seikka mene ulkoisen koon edelle? Kun nyt ei siis ole huomattavan lyhytkasvuinen, se varmasti hankaloittaa elämää.
Mutta siis yleisesti ottaen, kun lapsi on lyhyempi kuin ikäisensä ja kevyempi se on säälimisen arvoinen asia, vaikka lapsi olisi älyllisesti ja taidoiltaan muutenkin hyvinkin pätevä?
Eikö kuitenkin tässä elämässä moni muu seikka mene ulkoisen koon edelle? Kun nyt ei siis ole huomattavan lyhytkasvuinen, se varmasti hankaloittaa elämää.
Mutta siis yleisesti ottaen, kun lapsi on lyhyempi kuin ikäisensä ja kevyempi se on säälimisen arvoinen asia, vaikka lapsi olisi älyllisesti ja taidoiltaan muutenkin hyvinkin pätevä?