Miksi pitäisi olla vakityö, että voi tehdä lapsia?

[työtön]

Miksi joka paikassa toitotetaan aina vakityötä kun on puhe lapsen hankinnasta. Katson maanantaista Erilaiset äidit jaksoa, jossa toinen äideistä on jo kaksi kertaa sanonut, että pitää olla sopiva tilanne, esimerkiksi vakityö... Eikö meillä ole enää oikeutta yrittää lasta kun jäin syksyllä työttömäksi? Aloitimme lapsen yrittämisen vajaa vuosi sitten, kun olin töissä, mutta työ oli ns. hanttihommaa. Silloin ajattelin, että nimenomaan nyt olisi oikea hetki saada lapsia, kun ei ole vielä sellaista uraa, johon olisi kiire palata vauvan synnyttyä. Haluan siis olla mahdollisimman pitkään kotona lapsen/lasten kanssa.

Mitä te muut ajattelette asiasta? Onko vakityö oleellinen asia lapsen hankkimisessa? Jos kyllä, niin miksi?

 

["Vieras"]

Tilastollisesti lama-ajat ovat olleet lapsibuumiaikoja. Mitä muutakaan sitä tekemään, jos ei ole töitä.

 

["vieras"]

Ei se vakiduuni välttämättä oleellinen asia ole, mutta helpottaa elämää huomattavasti. Kokemuksesta voin sanoa, että äitiysloman jälkeen olisi ollut tosi kivaa palata vanhaan tuttuun työpaikkaan. Vakityöstä olisi voinut jäädä osittaiselle hoitovapaalle, mutta sen sijaan oli puurrettava 100% työaikaa vaikka kotona oli pieni lapsi. Paluu työhön perhevapaiden jälkeen on rankkaa, ja vielä rankempaa se on kun joutuu opettelemaan uudessa työpaikassa "tavoille".

 

[Lellu_kka]

Olisihan se hyvä olla ja kaikki sitä toitottaa vaan mistäpä tämmöisenä aikana vakityön saat. Kyllä me ainakin aiomme olla niinkin julmia että koitamme esikoista saada keskelle opintoja. Meillä molemmilla on jo yhdet ammatit opiskeltuna mutta töitä ei vain ole.

 

[tuloton]

Niin, se vakityö on varmasti loistava turvaohje, mutta kun maito on jo maassa, voit yhtä hyvin lisääntyä kuin katua.

Tosin voi olla syytä varautua siihen, että kaikki keskiluokan kateus kaatuu päällesi, kun sinulla on aikaa ja vapautta ja lapsia, vaikkei rahaa olekaan. Joten muutaman vuoden päästä poimit roskia tienposkessa työttömyyskorvausta vastaan, ja vähät rahat menevät työssäkäymisen kustannuksiin, joita ei tietenkään korvata. Lasten sairastaessa joudut johonkin paholaisen karenssiin, ja kaikella tapaa sinua painostetaan ja annetaan ymmärtää että olet ali-ihminen.

Jos taas löytyy 150 kilsan päästä joku hömppätyö josta saa jopa näennäistä palkkaa, sinut pakotetaan se ottamaan kannustavuuden ja reiluuden nimeen, rahasi ja aikasikin kuluvat työmatkaan, ja lapset tulevat kärsimään.

Ööh, enhän kuulosta yhtään raivopäiseltä, enhän?

 

["hmm"]

Noo, minä oon päälle kolmekymppinen alanvaihtaja. Vasta valmistun ja pitäis ehtiä töihin ennen kuin saan lapsia. Haluaisin ehdottomasti sen vakiduunin, koska olis sitten ainakin paikka, mihin palata. Pelkään, että jos liian pian valmistuttuani jään kotiin lasten kanssa ja olen siellä useamman vuoden, en saakaan enää oman alani töitä mistään...