Miksi pitääkin ärsyyntyä tällaisesta? Kaverisuhteista asiaa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Mulla oli yksi kaveri, joka muutamaan otteeseen loukkasi minua. Parilla kertaa raivosi ja haukkui, parilla kertaa petti luottamuksen. Annoin aina anteeksi, vaikkei tuo nyt kyllä ikinä oikeastaan pyytänytkään anteeksi. Sai omat raivokohtauksensa, piti hetken hiljaiseloa ja jatkoi sitten niin kuin ei mitään. Mäkin vaan annoin asioiden olla. Tuo sama kaveri suuttui sitten minulle kun epähuomiossa en ollut hänelle laittanut tekstiviestiä kaveriporukan tapaamisesta. Hän ei ollut ainoa, vaan olin epähuomiossa jättänyt yhdelle toisellekin laittamatta viestin. Asia selvisi kyllä jo ennen tuota sovittua tapaamista, mutta hän laittoi välit poikki minuun aivan täydellisesti.

Toisaalta minulla on helpottunut olo, kun selvästikään meillä ei ollut oikeaa kaverisuhdetta. Mutta miksi minua ärsyttää näin paljon se, että menin itse antamaan aika ilkeitäkin temppuja anteeksi, mutta hän oli se joka laittoi välit poikki? Onko se sitä että harmittaa kun mulla ei ollut sitä selkärankaa?
 

Yhteistyössä