;( Miksi pitää ehoin tahoin itsellensä aiheuttaa ahdistus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pop
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja hullu:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja mielenkiintoista!:
onko nimimerkki hullu ap:n sivupersoona?

Oliskin, koska näköjään ymmärtää ajatuksiani paremmin kuin minä itse.

:)

paljon olen pohdintaa harrastanut ja itsetutkiskelua ja ahdistuksen uhalla etsinyt tietoa ihmismielestä.

yritin muuten hetki sitten soittaa lääkäriajan yksityiselle, meni vastaajaan. saas nähä koska seuraavan kerran saan aikaiseksi :(

Pitäisi varmaan itsekin kerätä rohkeutta asiaan paneutumiseen. Josko jopa lääkärille uskaltautuisi. Kiitos sinulle! :flower:
 
Lukematta koko ketjua kommentoisin, että samantapaisena ihmisenä minäkin pidän tuollaista ahdistusta aiheuttavaa toimintaa sekä häiriönä että kieroutunutta nautintoa antavana tapana. Luulen, että meillä on joku häiriö aivokemiassa tms., joka aiheuttaa "koukuttumista" surun ja ahdistuksen tunteeseen. Vähän kuin lapsi, joka repii irti rupea tai nitkuttaa heiluvaa hammasta.

Minulla siis on laaja-alainen ahdistuneisuushäiriö ja olen opettanut itseni pysymään erossa ahdistavista uutisista ts. palaamasta niihin uudelleen. En myöskään lue enään dekkareita tai katso ällörealistisia poliisi- tai sairaalasarjoja, kauhuelokuvia en ole katsonut koskaan jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Minäkin:
Lukematta koko ketjua kommentoisin, että samantapaisena ihmisenä minäkin pidän tuollaista ahdistusta aiheuttavaa toimintaa sekä häiriönä että kieroutunutta nautintoa antavana tapana. Luulen, että meillä on joku häiriö aivokemiassa tms., joka aiheuttaa "koukuttumista" surun ja ahdistuksen tunteeseen. Vähän kuin lapsi, joka repii irti rupea tai nitkuttaa heiluvaa hammasta.

Minulla siis on laaja-alainen ahdistuneisuushäiriö ja olen opettanut itseni pysymään erossa ahdistavista uutisista ts. palaamasta niihin uudelleen. En myöskään lue enään dekkareita tai katso ällörealistisia poliisi- tai sairaalasarjoja, kauhuelokuvia en ole katsonut koskaan jne.

siis diagnosoitu laaja-alainen ahdistuneisuushäiriö? onko sivu liitännäisiä? addtä tms? onko tutkittukaan? musta vähän alkaa jo tuntuu että kaikki nää neurologiset ongelmat on yhtä ja samaa ongelmaa, se vaan ilmenee eri tavoin. tai sitten ei. en enää tiiä itekään mitä luulen, sekametelisoppaa tämä on!
 
Jäi mainitsematta, että jossain vaiheessa aloin myös pohtimaan kuinka rienaavalta liiallinen tuntemattoman onnettomuuden aiheuttamassa surussa vellominen voisi lähiomaisista tuntua. Myötäeläminen on tietysti arvokasta, mutta rypeminen ei auta tapahtuneeseen mitään ja voi mielestäni tuntua jopa irvokkaalta. Näiden syiden vuoksi olen pyrkinyt vahvistamaan itseäni, vaikka tooodella herkkä ole kyllä vieläkin. Itken milloin mitäkin ja ahdistun viikottain jostakin kuullusta tai kuvitellusta onnettomuudesta.
 
Hullulle: pakko tunnustaa, että en edes tiedä mikä addt on... Sairastuin paniikkihäiriöön ja sain samalla laaja-alaisen ahdistuneisuushäiriödiagnoosin Oulun mtt:llä 2005. Lääkityksenä Zoloft 50mg/pvä. En sitten tiedä tulisiko diagnoosia korjata tai arvioida uudelleen..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Minäkin:
Hullulle: pakko tunnustaa, että en edes tiedä mikä addt on... Sairastuin paniikkihäiriöön ja sain samalla laaja-alaisen ahdistuneisuushäiriödiagnoosin Oulun mtt:llä 2005. Lääkityksenä Zoloft 50mg/pvä. En sitten tiedä tulisiko diagnoosia korjata tai arvioida uudelleen..

joo siis tää on ihan tosiaan sellasta keittiöpsykologiaa! jos sinulla on vointi parempi ja elämäsi sujuu nykyisellään, kaikki hyvin!

mutta kiitos siitä että jaoit kokemuksesi. mulla on myös ollut pari selkeää paniikkikohtausta, mutta jotenkin en saa hillattua itseäni lekuriin, jotenkin ajattelen etten ole tarpeeksi sairas, tai kyllä tämä tästä, tai ei ne usko mua lähettävät kotiin ja sit romahdan lopullisesti.
 
Tämä menee jo vähän ot:ksi, mutta itse ylistän kyllä Zoloftin keksijöitä. Olen kahteen kertaan purkanut lääkityksen raskauden vuoksi, mutta muutoin olen asennoitunut olemaan lääkityksellä koko ikäni. Oloni muuttuu hirveäksi ilman lääkitystä: olen ahdistunut ja peloissani KOKO ajan ilman mitään järkevää syytä, iltaisin "odotan" kuolemaa, laihdun, koska aineenvaihdunta käy koko ajan ylikierroksilla jne. Ja ilman lääkitystä en saa luettua edes Agatha Christien kirjoja;-) Zoloftin kanssa olen lähestulkoon normaali ihminen, kunhan muistan ottaa rennosti ja pitää hyvästä mielestä huolta. Tosiaan, sorry, kun aloin lavertelemaan ohi aiheen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Minäkin:
Tämä menee jo vähän ot:ksi, mutta itse ylistän kyllä Zoloftin keksijöitä. Olen kahteen kertaan purkanut lääkityksen raskauden vuoksi, mutta muutoin olen asennoitunut olemaan lääkityksellä koko ikäni. Oloni muuttuu hirveäksi ilman lääkitystä: olen ahdistunut ja peloissani KOKO ajan ilman mitään järkevää syytä, iltaisin "odotan" kuolemaa, laihdun, koska aineenvaihdunta käy koko ajan ylikierroksilla jne. Ja ilman lääkitystä en saa luettua edes Agatha Christien kirjoja;-) Zoloftin kanssa olen lähestulkoon normaali ihminen, kunhan muistan ottaa rennosti ja pitää hyvästä mielestä huolta. Tosiaan, sorry, kun aloin lavertelemaan ohi aiheen.

ei vaan toit julki sen kuinka tärkeää on hakea apua!
 

Yhteistyössä