Miksi perhe ei kelpaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Sissi"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

"Sissi"

Vieras
Aikuiselle lapselle. muut ihmiset tärkeämpiä ja heille ollaan asiallisia,mutta minulle selitetään kaikkea miksi ei voi viestittää kovinkaan usein tai käydä. Nyt kävi pitkästä aikaa,mutta ei juuri keskustellut. minä tosin yritin jotain selvittää,kun oli asioita,mutta hänestä ei ole mitään ongelmaa. Lähti kotiinsa,kun kakkua alettiin syömään ei kuulemma halunnu kakkua. Miksi muualla kelpaa kaikki mitä on tarjolla. Ei edes pienemmille sisaruksilleen jutellut mitään. Haluan selvittää,menemme käymään. Totes asiaan vaan ok..
 
Onko ne ongelmat sinulla vai aikuisella lapsellasi? Ensimmäinen ajatus kirjoituksestasi nimittäin tuli, että olet jollain tavalla vielä takertunut lapseesi. Lapsesi on valmis pistämään napanuoran poikki, mutta oletko sinä? Yritätkö puuttua jollain tavalla lapsesi elämään?
 
En yritä. On vain meitä kohtaan hänellä jotain. Olisi ollut ihan mukavaa syödä sitä mansikkakakkua yhdessä. Tehnyt ennenkin noin,kun ollaan alettu syömään.
 
[QUOTE="Sissi";26834150]En yritä. On vain meitä kohtaan hänellä jotain. Olisi ollut ihan mukavaa syödä sitä mansikkakakkua yhdessä. Tehnyt ennenkin noin,kun ollaan alettu syömään.[/QUOTE]
No vaikea tosiaan sanoa syytä, mutta jos nyt ei halua syödä mansikkakakkua, niin ei kai se mikään maailmanloppu ole? Lapset ovat erilaisia, myös sisarukset, ja joillekin on mukavaa viettää aikaa lapsuudenkodissa ja jotkut taas viettävät mieluummin aikaansa jossain muualla. Onko hän kuitenkin normaalipainoinen eli ei mistään syömishäiriöstä ole kyse?
 
[QUOTE="Sissi";26834181]Ei toki yksinomaan kakusta vaan muistakin asioista. Mun mielestä alipainonen,kun taitaa olla joku 172cm. ja olisko alle 60kiloa. Ollut 15v. syömisongelmaa.[/QUOTE]
Voishan tuossa olla ainakin aiheenpoikasta olla huolissaan. Mainitsit, että sulla on muitakin isompia lapsia. Ovatko jo aikuisia tai lähes aikuisia? Voisivatko he saada paremmin kontaktia tähän lapseesi? Menemällä käymään tms? Nimittäin aina ei ole paras vaihtoehto, että vanhemmat yrittävät selvittää aikuisen lapsensa asioita, koska sille lapselle voi tulla tunne, että häntä yritetään holhota.
 
Toinen on aikuinen ja asuu muualla. Toinen täyttää pian 18v. Eivät saa kontaktia sen kummemmin. Vanhin on aikoinaan yrittänyt kysellä asioita,mutta syy ollut silloin vain kateus,mutta minusta nyt ei ole aihetta kateus,jos itse eristäytyy perheestään. Muitten seura kelpaa+ruokakin,miksi ei minun...
 
[QUOTE="Sissi";26834217]Toinen on aikuinen ja asuu muualla. Toinen täyttää pian 18v. Eivät saa kontaktia sen kummemmin. Vanhin on aikoinaan yrittänyt kysellä asioita,mutta syy ollut silloin vain kateus,mutta minusta nyt ei ole aihetta kateus,jos itse eristäytyy perheestään. Muitten seura kelpaa+ruokakin,miksi ei minun...[/QUOTE]
Tuo ei kuitenkaan tarkoita, etteikö lapsesi mielestä olisi aihetta. Äitinä ymmärrän, että epätietoisuus lapsen käytöksen syistä aiheuttaa murhetta ja tietysti olisi kaikkien kannalta hyvä, jos asiat saisi selvitettyä. Väkisin et kuitenkaan - valitettavasti - niitä pysty selvittämään. Ja jos kerran muualla ruokakin kelpaa, niin sitten en olisi huolissani edes syömishäiriön mahdollisesta uusiutumisesta.

Onko asunut kauankin omillaan ja millaiset olivat tunnelmat hänen lähtiessään? Tarkoitan siis, että lähtikö nk ovet paukkuen? Joskus nimittäin voi viedä vuosiakin, ennenkuin antaa anteeksi kokemansa vääryydet. Enkä nyt tarkoita, että sinä välttämättä olisit jotain väärin tehnyt, mutta lapsesi on kokenut niin tapahtuneen. Tunteet kun ovat jokaiselle aitoja ja oikeita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;26834263:
Tuo ei kuitenkaan tarkoita, etteikö lapsesi mielestä olisi aihetta. Äitinä ymmärrän, että epätietoisuus lapsen käytöksen syistä aiheuttaa murhetta ja tietysti olisi kaikkien kannalta hyvä, jos asiat saisi selvitettyä. Väkisin et kuitenkaan - valitettavasti - niitä pysty selvittämään. Ja jos kerran muualla ruokakin kelpaa, niin sitten en olisi huolissani edes syömishäiriön mahdollisesta uusiutumisesta.

Onko asunut kauankin omillaan ja millaiset olivat tunnelmat hänen lähtiessään? Tarkoitan siis, että lähtikö nk ovet paukkuen? Joskus nimittäin voi viedä vuosiakin, ennenkuin antaa anteeksi kokemansa vääryydet. Enkä nyt tarkoita, että sinä välttämättä olisit jotain väärin tehnyt, mutta lapsesi on kokenut niin tapahtuneen. Tunteet kun ovat jokaiselle aitoja ja oikeita.

Selvitelty on ja kokee kaiketi siskonsa uhkana tai silleen,että minä juttelen niitten kanssa sujuvasti,vaikka toki juttelen hänenkin kanssa,mutta itse sulkeutuu. Ihan ok. fiiliksellä muuttanut.
 
Joitakin yleisiä esikoisen väärin kohtelemistapoja olen kohdannut ja lukenut:

Oletko tasapuolinen ollut lasten suhteen?

Oletko tehnyt niin monta lasta, että kun vanhin oli teini, aloit jo odottaa milloin hän lähtee pois niin saat lisää huoneita nuoremmille? Ja siis käytännössä teit esikoisen elämän niin vaikeaksi että hän joutui muuttaa omilleen pakotettuna? nuoremmat saavat maleksia kotona niin pitkän kuin haluavat ja sinä kustannat.

Oletko pitänyt esikoista tärkeänä vain suoritusten ja hyvän käytöksen ja saavutusten kautta? Nuoremmat saavat hellyyttä ja lempeyttä. (mulla vähän näin omien lasten suhteen, en tiedä miksi)

Kustannatko nuoremmille kaikenlaista mitä et aikoinasi kustantanut esikoiselle samassa iässä?

jos nyt tuet lapsia rahallisest, oletko tasapuolinen, vai onko sinusta niin, että kun lapsi on täysikäinen, alkaa sinun vapaus, te olette sitten tasaveroiset, ja sinä olet vapaa antamaan kenelle haluat mitä haluat?

annatko enemmän aikaa ja tukea nuoremmille? viet harrastuksiin, jne.
Miten nuo ruokajutut ja syömiset on noin suuressa roolissa? apua, jos vahingossa tulisi sulle kylläisenä kylään, olisi juuri syönyt jossain ja sinä jäisit pohtimaan, miksi joku ei syö vaan kiukuttelee...
 

Yhteistyössä