Miksi parisuhteet on niin vaikeita nykyisin ?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ihmettelen vaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

ihmettelen vaan

Vieras
No, onhan niissä ollut varmaan omat ongelmansa aikaisemminkin, mutta jäin vain ihmettelemään asiaa, kun tässä olen kuullut vanhempien ja isovanhempien kertomuksia omasta nuoruudestaan.

Siis että miten on mahdollista, että aikaisemmin ihmiset tuntui tietävän niin paljon paremmin, mitä haluavat. Että sitä pystyttiin päättämään, ollaanko yksissä vai ei ja tietämään, että haluanko minä nyt naimisiin tämän ihmisen kanssa ja se päätös pystyttiin tekemään hyvinkin nopeasti.

Ja nykyisin tuntuu monella (ainakin minun tuttavapiirissäni) touhu olevan yhtä päättämättömyyttä. Ollaan yhdessä ja sitten taas ei olla. Ei vuosien yhdessäolon jälkeenkään osata päättää, että halutaanko lapsia tai mennäänkö naimisiin vai jatketaanko entisellään.
 
Nykyään on enemmän vaihtoehtoja ja ihmisillä parempi tieto niistä. Jos aiemmin elämä oli, että vähän koulua, työpaikka ja perheen perustaminen niin nyt elämän voi kasata paljon suuremmasta palikoiden valikoimasta: opiskelua vähän tai paljon, osa-aikatyö, uraputki, vapaaehtoinen lapsettomuus, adoptio, oma lapsi, muutto ulkomaille, jääminen naimattomaksi, avioituminen, matkustelua samalla kun työskentelee sivussa rahat siihen, eläminen valitsemanaan roolimallina on se sitten hiihtopummi tai nörtti, ikipissis tai ekoäiti. Voi aloittaa alusta, jos ekana valkkas väärin ja siirtyä harley-mamaksi etä-äidiksi sen sijaan että olis kotona parin lapsen kanssa.
 
  • Tykkää
Reactions: Data
Ei aiemmin saanut edes eroa ellei voinut osoittaa että toinen on ikään kuin syyllinen. Pakosta sitä yhdessä oltiin. Kristilliset arvot ja yhteisön painostus. -Ja jälkimmäistä yritetään yhä, tälläkin palstalla.
 
Varmasti osittain totta, mitä muut ovat sanoneet, mutta varmasti ihmisetkin on nykyään erilaisia. Nykyään ollaan hyvin mukavuudenhaluisia, saamattomia ja itsekeskeisiä verrattuna esim vuosisata sitten eläneisiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vie´ras;29796065:
Varmasti osittain totta, mitä muut ovat sanoneet, mutta varmasti ihmisetkin on nykyään erilaisia. Nykyään ollaan hyvin mukavuudenhaluisia, saamattomia ja itsekeskeisiä verrattuna esim vuosisata sitten eläneisiin.

Miten niin? Elleivät esi-isämme olisi olleet mukavuudenhaluisia, edes asumuksia ja tulta ei olisi keksitty tai alettu hyödyntämään. Ja saamattomia? Tuskinpa aiemminkaan tehtiin enemmän mitä oli pakko jotta selvityisi hengissä. Aiemmin oli myös pakko saada apua omalta lajiltaan mikäli mieli vaikkapa siirtää jotain suurempaa. Nykyään vuokraat traktorin -vaan eipä sekään olisi olemassa ellei joku olisi vittuuntunut paskan lapioimiseen ja kärräämiseen käsin ;D
 
Nykyään tosissaan noita valinnanvaihtiehtoja on enemmän. Asiat saa ja miltei pitääkin muuttua; ihaillaan ihmisiä jotka repäisee ja muuttaa elämänsä täysin. Erot ei enää ole paheksuttavia. Naisten asema työelämässä on vahvistunut ja senkin takia naiset paremmin uskaltaa lähteä omilleen jos parisuhde ei toimi.

Monilta osin positiivista mutta toisaalta tämä kaikki mulle nyt ja heti- kulttuuri näkyy myös parisuhteissa. Sen suhteen pitää olla kokoajan kivaa ja jos arki alkaa verottaa todetaan ettei se toiminutkaan ja hejdå. Sellainen pitkäjänteisyys on vähentynyt ja monet aikuiset, perheelliset ihmiset tuntuvat kiukutteluineen olevan kuin murrisikäisiä. Mun ei tarvi tehdä mitään mitä mä en halua!
 
No ihan totta, että nykyään keksitään ongelmia ihan mitättömistä asioista. Joskus luin keskustelun, miten joku oli kateellinen eronneille, jotka saavat lapsensa aina joka toinen vkl hoitoon ja voivat tehdä asioita, joita eivät parisuhteessa voi. Toki tietysti on suhteita, joissa ei kannata olla, mutta nykyään mietitään, että mihin tuota miestä tarvii. Sossukin elättää sen pahimman ajan. Siskonpedissä oli sketsi siitä, miten nykyajan nainen keksimällä keksii ongelmia. On oltava koko ajan paremmin ja mikään ei saa olla huonommin kuin naapurilla.

Lasten kannalta tietysti surullosta, kun heille ehjä koti on paras vaihtoehto. Tietysti jos perhe ei ole onnellinen niin, on väkivaltaa, riitelyä, ei sekään ole hyvä, mutta aikuiset voisivat itse helposti muuttua onnellisemmiksi katsomalla asioiden hyviä puolia niiden huonojen etsimisen sijaan.
 
Pakko sanoa: onneksi olen vanhanaikainen, olen aina tiennyt mitä parisuhteeltani haluan ja olen saanut elää onnellista elämää rakkaan mieheni kansa. Ei ole mitään syytä pyöriskellä epätietoisten ajatusten kanssa. Ihan helppoa tämä on. :)
 
Miten niin? Elleivät esi-isämme olisi olleet mukavuudenhaluisia, edes asumuksia ja tulta ei olisi keksitty tai alettu hyödyntämään. Ja saamattomia? Tuskinpa aiemminkaan tehtiin enemmän mitä oli pakko jotta selvityisi hengissä. Aiemmin oli myös pakko saada apua omalta lajiltaan mikäli mieli vaikkapa siirtää jotain suurempaa. Nykyään vuokraat traktorin -vaan eipä sekään olisi olemassa ellei joku olisi vittuuntunut paskan lapioimiseen ja kärräämiseen käsin ;D
Aika yksinkertaistettua :) Eiköhän asia ole enemmän kulttuurinen kuin antropologinen.
 
Ja nykyisin tuntuu monella (ainakin minun tuttavapiirissäni) touhu olevan yhtä päättämättömyyttä. Ollaan yhdessä ja sitten taas ei olla. Ei vuosien yhdessäolon jälkeenkään osata päättää, että halutaanko lapsia tai mennäänkö naimisiin vai jatketaanko entisellään.

Jaa, minusta on tosi hyvä, että nykyisin ihmiset pikeasti pohtivat, haluavatko lapsia - ja myös, haluavatko niitä oikeasti. Ehkä aiemmin tehtiin enemmän asioita vaan tavan vuoksi, ja koska "elämän kuuluu mennä niin". Se, ettei tiedä haluaako lapsia, ei kerro mitään parisuhteen tilasta. Ja samoin tietysti tuo avioliitto - nykyisin se ei ole synonyymi yhteiselle elämälle, joten sitä ei ole samalla lailla "pakko" valita kuin aikaisemmin.

Vanhempien ja isovanhempien nuoruuskertomuksia ei kannata uskoa ihan kritiikittä - aika kultaa usein muistot. Ja etenkin vanhana saattaa haluta muistaa elämänsä positiivisten silmälasien läpi, eli ei haluta muistaa, että se puoliso-vainaa oli oikeastaan aika vittumainen ihminen välillä ja aiheutti paljon pahaa mieltä, vaan muistellaan mieluummin hyviä puolia. Halutaan nähdä oma elämä mielekkäässä ja positiivisessa valossa. Tai sitten - tämä lienee vielä todennäköisempää - ei haluta omille lapsille ja lapsenlapsille alkaa avautua niistä omista parisuhteen ongelmista.
 
[QUOTE="mies1";29796213]Aika yksinkertaistettua :) Eiköhän asia ole enemmän kulttuurinen kuin antropologinen.[/QUOTE]

Voisitko pliis vähän monimutkaistaa tätä asiaa? :)
 
Musta sellainen antiikin hyveellisyys eli tietty mielen lujuus yhdistettynä myötätuntoon ja moraaliin on todella out Suomessa. Harva suomalaismieskään ihannoi esimerkiksi roomalaista tapaa olla mies, jonka tunnuslause oli terve sielu terveessä ruumiissa. Ihmiset "relaavat" paljon enemmän - mutta ehkä väärissä asioissa.
 
[QUOTE="vvieras";29796094]Toki tietysti on suhteita, joissa ei kannata olla, mutta nykyään mietitään, että mihin tuota miestä tarvii. Sossukin elättää sen pahimman ajan. [/QUOTE]

Niin. Aiemmin oltiin rakkaudettomassa avioliitossa siksi,koska oli pakko - nykyisin puolisoa tarvitaan nimenomaan puolisoksi, ja jos se puoli ei ole kunnossa, ei suhteen jatkamisessa nähdä mitään mieltä. Siksi nuo sossut yms ovat hyvä olemassa, niin ei tarvitse edes rahan takia roikkua huonossa suhteessa. Kyllä avioeron ja yksin elämisen mahdollisuudessa on paljon hyvääkin, vaikka näissä ketjuissa moni näkee ne vain huonona asiana! Ja onhan siinä sekin, ettei tarvitse tyytyä siihen ensimmäiseen, jonka sattuu parikymppisenä saamaan, vaan voi perustaa perheen vasta yli kolmekymppisenä Sen Oikean tavattuaan. Eli valinnan mahdollisuus myös tukee oikeasti kestävien suhteiden syntymistä.
 
[QUOTE="hupsu";29796219]Voisitko pliis vähän monimutkaistaa tätä asiaa? :)[/QUOTE]

Se olisi aika työlästä ja monelle lukijalle tylsää, ehkei tällaisen keskustelun pointti :)
 

Yhteistyössä