Miksi osa tytöistä on jo pienestä pitäen jatkuvasti naama norsun v*tulla?

[mietinpähänvaan]

Rupesi vaan ärsyttämään naapurin kohta 6-v tyttö. Olen aiemmin häntä moikannut ja yrittänyt ystävällisesti jututtaa, mutta saanut aina vastaukseksi vaan nyrpeää tuijotusta ja paikalta poistumisen. Tytön kasvaessa nyrpeys on vaihtunut koppavaan, halveksuvaan nenä pystyssä tapahtuvaan mulkoiluun nojaten roskakatokseen tms. En enää edes viitsi tervehtiä, vaan olen kuin häntä ei olisikaan. Etenkin kun kesällä paljastui, että hän kiusaa lastani aina kun aikuisten silmä välttää.

Kummityttöni, joka täytti kesällä 9-v on myös samanlainen ihmeellinen nyrpistelijä. Olen kirjoittanut hänelle kirjeitä, kysellyt kuulumisia ja lähettänyt kortteja, rahaakin. Mitään ei ole kuulunut takaisin. Tapaan hänet n 3-4 kertaa vuodessa koska asun kaukana. Hänkin on aina hapan ilme naamallaan kaikkia kohtaan. Jos häneltä kysyy jotain, vastaa hän puhuen toiseen suuntaan lyhyestä mutisten ja poistuu paikalta happaman ja loukkaantuneen näköisenä halveksuvasti tuhisten ja mulkoillen. En oikein enää viitsisi kirjoittaa kirjeitä enkä lähettää rahaakaan, koska en saa mitään vastausta. Olisin kuitenkin aidosti kiinnostunut hänen kuulumisistaan.

Nämä tytöt eivät siis tee tätä pelkästään minulle vaan muillekin. Tunnen tietty tyttöjä,jotka ovat mukavia, osaavat vastata kun jutellaan (elleivät ole ujoja ja ujostele). Eivätkä siis suhtaudu muihin kuin muut ihmiset olisivat jotain saastaa. Mietin vaan, onko kyseessä jonkinlainen tempperamentti vai mikä? Kummankin äidit ovat kuitenkin mukavia ja sosiaalisia ihmisiä.

 

[vieras]

Siis mun 4-vuotias tyttö jännittää vähänkin vieraampien tapaamista ja valitettavasti se näkyy juurikin tuollaisena naaman vääntelynä ja ihmeellisenä tiuskimisen. Arvaa vaan, miten tästä asiasta on juteltu tytön kanssa ja miten olen yrittänyt häntä lohduttaa, että kaikkia jännittää jne. Taitaapa vaan meidänkin iloisesta ja ihanasta prinsessasta kasvaa tuollainen nyrpistelijä Kotioloissa ja tuttujen kesken on siis todella iloinen ja hyväkäytöksinen.

 

[mmm]

Siis mun 4-vuotias tyttö jännittää vähänkin vieraampien tapaamista ja valitettavasti se näkyy juurikin tuollaisena naaman vääntelynä ja ihmeellisenä tiuskimisen. Arvaa vaan, miten tästä asiasta on juteltu tytön kanssa ja miten olen yrittänyt häntä lohduttaa, että kaikkia jännittää jne. Taitaapa vaan meidänkin iloisesta ja ihanasta prinsessasta kasvaa tuollainen nyrpistelijä Kotioloissa ja tuttujen kesken on siis todella iloinen ja hyväkäytöksinen.

mietin kanssa tätä. Siis olisko nyrpistely reaktio ujoudesta, epävarmuudesta?

 

[Kärsäpärstäinen]

joidenkin lasten kohdalla ujous aiheuttaa sen että asennoituvat vihamielisesti. Se on joku luonteenpiirre, kun ei se aikuisillakaan tunnu häviävän mihinkään vaan edelleen pelkoon reagoidaan vihamielisellä asenteella, aikuiset vaan hillitsevät itseään ja reaktioitaan yleensä paremmin :/
Jotkut lapset ovat myös esimerkiksi masentuneita ja ahdistuneita ja se saattaa aiheuttaa epäsosiaalista käytöstä. Sitten on myös ihmisiä, lapsia ja aikuisia, jotka ovat vaan v-mäisiä persoonia :snotty:

 

[ahma]

ettei olis myös isommilta opittua. Tavoitellaan viileyttä? Mutta jos naapurinmuksu kiusaa teidän muksua, niin nyt se kiusaa jo aikuisiakin. Mä en kävelis ohi.

Meillä on kans tuttavapiirissä yks tämmöinen tyttö, en ole jaksanut sitä oikein koskaan kattella. On vaikea muistaa että se on lapsi, ja kieltämättä ohjelmallista ylimielisyyttä on vaikea käsitellä ellei sitä käsittele suoraan.

 

[vieras]

Siis mun 4-vuotias tyttö jännittää vähänkin vieraampien tapaamista ja valitettavasti se näkyy juurikin tuollaisena naaman vääntelynä ja ihmeellisenä tiuskimisen. Arvaa vaan, miten tästä asiasta on juteltu tytön kanssa ja miten olen yrittänyt häntä lohduttaa, että kaikkia jännittää jne. Taitaapa vaan meidänkin iloisesta ja ihanasta prinsessasta kasvaa tuollainen nyrpistelijä Kotioloissa ja tuttujen kesken on siis todella iloinen ja hyväkäytöksinen.

mietin kanssa tätä. Siis olisko nyrpistely reaktio ujoudesta, epävarmuudesta?

Meillä ainakin on. Harmittaa vaan tytön puolesta. On isokokoinen ikäisekseen eli helposti menee eskarilaisesta vieraampien silmissä ja saa sitten myös "isomman lapsen kohtelun" eli ihmetellään, miksi noin iso ei osaa käytöstapoja tms. Olen myös kiertoteitse kuullut tyttöäni arvosteltavan ja samalla on muistettu kertoa, että olen itse niin leuhka, kun olen lapsenikin tuollaiseksi kasvattanut Ei kuulkaa yhtään naurata Tyttö on vain ihan mahdottoman ujo ja kova vierastamaan eikä jotenkaan osaa olla oma itsensä jännittävissä tilanteissa.

 

[vieras]

Malli äidiltä ? Ainakin meidä talossa huomasin heti muutettuani, että suurin osa nuorista äideistä oli juuri näitä aamusta iltaan naama norsunvitulla ihmisiä. Ei tervehditä, vältellään hissiin menossa, jos joutuu samaan hissiin niin naama on peränurkkaa kohti.

 

[Virpi]

Kyllä ne tytöt on sen norsunvittunaamansa perineet vanhemmiltaan tai sitten oppineet vanhemmiltaan!

Sekin sinun 9-v. kummityttösi, eihän hänen ikäisensä nyt oma-alotteisesti soita ja kiitä lahjoista jos äiti tai isä ei siihen kehoita ja opeta! Kyllä vika on vanhemmissa!

 

[Etsiväkaksoset]

Mä luulen kanssa että kyseessä on ujous, eikä vihamielisyys. Ei vaan osaa/ tajua tervehtiä, ja sitten sun asenne häntä kohtaan muuttuu negatiiviseksi, ja kierre on valmis. Kiusaamiseen täytyy kyllä puuttua!

Voi kun omat lapset ois ulospäinsuuntautuneita ja iloisia, myös isompana eikä vaan nyt pienenä. Mitenhän se kasvatus tulis tehdä että saisi sellaisia itsetunnolta terveitä lapsia, joiden ei tarvii kiusata toisia?

 

[sisar puoliQ]

mun 6v poitsu jännittää monesti uusissa tilanteissa ja varsinkin uusien lasten seurassa. se sitten ilmenee juuri kuvailemallasi tavalla. ollaan keskusteluja käyty asiasta, mutta toistaiseksi tuloksetta.