Miksi on niin vaikeeta ottaa apua vastaan?

Tarvisin mielentarveydellistä apua ja tänään kävi niin, että saisinkin sitä, mutta miks se tuntuu niin vaikeelta kuitenkin ottaa sitä vastaan. Onko se sit sitä, että ei ookaan elämä kokonaan omassa hallinnassa? :|

 

Olen miettinyt ihan samaa.Voin koska vain hakea kortisonipiikin olkapäähäni, mutta apu mielenterveydellisiin syihin tuntuu mullekkin olevan iänikuinen kompastuskivi :headwall:

 

Olen miettinyt ihan samaa.Voin koska vain hakea kortisonipiikin olkapäähäni, mutta apu mielenterveydellisiin syihin tuntuu mullekkin olevan iänikuinen kompastuskivi :headwall:

Niinpä.
Mullakin on lähipiirissä kuitenkin ihminen, joka apua saa. Tosin vähän aikaa takasin selvis, että tää ihminen ei sitä apua oo täysillä käyttänytkään.

 

Nuo ongelmat kun ovat vielä tabuja. Just tänään kävin samaista keskustelua erään ihmisen kanssa. Hän kun ei haluaisi mennä mielenterveystoimistoon. Jotenkin se on hänen mielestään noloakin ja hän pelkää myös sairaslomaa joka vaikuttaa työelämään. Yritin hänelle vakuuttaa ettei siinä ole mitään noloa ja sairaslomaa määrätään ainoastaan jos se on tämän ihmisen parhaaksi... en sitten tiedä auttoiko keskustelumme. Toivottavasti hän kuitenkin hakisi itselleen apua.
Mielenterveydellisiä ongelmia voi olla todella vaikeaa myöntää itselleen. Kuitenkin ne ovat ongelmia jotka vaan jatkuvat ja jatkuvat armotta. Ja ikävimmillään vieläpä pahenevat. Joten kannattaa ehdottomasti hakea sitä apua. Jos vaikka tosissaan mietit että käyt hakemassa "pääkortisonia".

 

Nuo ongelmat kun ovat vielä tabuja. Just tänään kävin samaista keskustelua erään ihmisen kanssa. Hän kun ei haluaisi mennä mielenterveystoimistoon. Jotenkin se on hänen mielestään noloakin ja hän pelkää myös sairaslomaa joka vaikuttaa työelämään. Yritin hänelle vakuuttaa ettei siinä ole mitään noloa ja sairaslomaa määrätään ainoastaan jos se on tämän ihmisen parhaaksi... en sitten tiedä auttoiko keskustelumme. Toivottavasti hän kuitenkin hakisi itselleen apua.
Mielenterveydellisiä ongelmia voi olla todella vaikeaa myöntää itselleen. Kuitenkin ne ovat ongelmia jotka vaan jatkuvat ja jatkuvat armotta. Ja ikävimmillään vieläpä pahenevat. Joten kannattaa ehdottomasti hakea sitä apua. Jos vaikka tosissaan mietit että käyt hakemassa "pääkortisonia".

Se siinä onkin hassua, kun mulle se ei olis nolo asia.
Mulla on tällä hetkellä oikeestaan kiinni siitä, että soittaisin vain ajan, niin pääsisin sinne ja saisin ilmeisesti lääkkeet.