miksi olla huonossa parisuhteessa?

Paljon täällä ja omassa lähiympäristössä pysytään huonossa parisuhteessa. Mikä siis saa pysymään siinä? usein on itsetunnossa alenemaa tai puhutaan taloudellisista syistä.
olen itse ollut kohta 13 vuotta mieheni kanssa ja yhtenäkään päivänä en ole tuntenut olevani paskassa suhteessa. meillä on 3 lasta mitkä varmasti koskettavat parisuhdetta. mutta mikä on myös tosi että se vahvistaa. ehkä olen onnekas että löysin sen sielunkumppanin, joka on kuin se puuttuva palanen.
Itse olen ollut masentunut ja olen tarvinnut tukea. ja voin vain kiittää miestäni jolta olen saanut sanatonta tukea, hän on ollut se kainalosauva joka on ollut minulle.
Parisuhde on kokopäivätyötä ja palkkana on onnellisuus.

 

Minä kysyisin pikemminkin, että mikäli ylipäätään menee parisuhteeseen, miksi ei sitoudu sitä sitten hoitamaankin?

 

Parisuhteen huonous on suhteellinen käsite.

 

Parisuhteen huonous on suhteellinen käsite.

no se varmasti on totta.
mä en puhu että parisuhde olisi huono jos vaikka olisi vähän rahaa, tai lapseton, tai oltaisiin vähän tekemisissä,mutta silti onnellisia. mä puhun riidoista, väkivallasta alkoholista.

 

[QUOTE="smeagol";27257455]no se varmasti on totta.
mä en puhu että parisuhde olisi huono jos vaikka olisi vähän rahaa, tai lapseton, tai oltaisiin vähän tekemisissä,mutta silti onnellisia. mä puhun riidoista, väkivallasta alkoholista.[/QUOTE]

Väkivallan ja alkoholin ymmärrän hyvinkin, mutta riidat nyt kumpuavat pariskunnilla ihan kummallisista asioista välillä, esim. juuri raha-asioista. Mun mielestä tärkeää olisi opettaa oikeanlaista riitelyä jo lapsena... eli neuvottelua, jolloin myös tulevassa parisuhteessa osattaisiin neuvotella puolison kanssa hyvässä tapauksessa täysin riitelemättä.

 

Väkivallan ja alkoholin ymmärrän hyvinkin, mutta riidat nyt kumpuavat pariskunnilla ihan kummallisista asioista välillä, esim. juuri raha-asioista. Mun mielestä tärkeää olisi opettaa oikeanlaista riitelyä jo lapsena... eli neuvottelua, jolloin myös tulevassa parisuhteessa osattaisiin neuvotella puolison kanssa hyvässä tapauksessa täysin riitelemättä.

juu, siis juuri näin. en mä oikein osaa pukea ajatuksiani sanoiksi. jokapäiväinen äänekäs riitely, toisen haukkuminen ja lapsien mukaan ottaminen riitoihin ei kuitenkaan oo hyvää.

 

Ihmisillä on niin erilainen käsitys siitä miten paljon ovat valmiita sietämään ja mikä on kestämättömän huono suhde. Ja toiset nyt ei siitä laadusta välitä alunperinkään, kunhan on suhde.

 

Parisuhteen huonous on suhteellinen käsite.

Juuri näin. Mä olen ollut mieheni kanssa 12 vuotta, joista 9 avioliitossa. Useimmiten on hyviä päiviä, mutta mukaan on mahtunut myös päiviä, viikkoja ja ehkä kuukausiakin, jolloin tuntee olevansa harvinaisen paskassa parisuhteessa. Silloin ei lähteminen auta vaan asioille on tehtävä jotakin. Ei parisuhde eivätkä siinä eläjät ole mitään tahdottomia möykkyjä, jotka vaan ovat jotakin eivätkä muuksi muutu.

 

[QUOTE="vieras";27257494]Ihmisillä on niin erilainen käsitys siitä miten paljon ovat valmiita sietämään ja mikä on kestämättömän huono suhde. Ja toiset nyt ei siitä laadusta välitä alunperinkään, kunhan on suhde.[/QUOTE]

miksi pitää olla vaan suhde. miksi täytyy vaan löytää se mies. oma isälläni oli aika täynnä ja piti vaan alkaa perustaa perhettä, etsi väkisin jonkun muijan ja siitä tulikin perhehelvetti. isäni ja äitini ovat eronneet 15 vuotta sitten ja vihaavat toisiaan ja me 4 lasta saadaan kuulla vihasta, katkeruudesta ja siitä kun lapset on aina jonkun puolella.se oli varmaan mun äidille ja isälle okei että ne hakkas toisiaan huusivat öisin ja isä joi ja äiti meni psykoosiin ja hakkas lapsiaan. tää on vaan se suhde mikä piti olla.

 

Juuri näin. Mä olen ollut mieheni kanssa 12 vuotta, joista 9 avioliitossa. Useimmiten on hyviä päiviä, mutta mukaan on mahtunut myös päiviä, viikkoja ja ehkä kuukausiakin, jolloin tuntee olevansa harvinaisen paskassa parisuhteessa. Silloin ei lähteminen auta vaan asioille on tehtävä jotakin. Ei parisuhde eivätkä siinä eläjät ole mitään tahdottomia möykkyjä, jotka vaan ovat jotakin eivätkä muuksi muutu.

eivät tietenkään ole möykkyjä. tietysti jos on pahalla päällä ja kaikki on menny päin puuta ni tulee varmasti olo että on paskassa suhteessa. mut onko se sitten sitä?

 

Kyllä parisuhteen ongelmia pitää saada ratkottua
parisuhteessa on usein karikkoja kun huolehditte toisistanne
ja haluatte korjata riidat
sitoutukaa yhdessä ja neuvotelkaa tilanteesta
älkää ihmiset heti olko eroamassa

 

Niin. Ennemmin kannattaa erota, kun olla huonossa suhteessa. Moni vaan odottaa että se jotenkin siitä paranee (vuosien "huonouden" ja parantamisyritysten jälkeenkin...). Monesti ollaan vain liian kiinnni siinä toisessa puolisossa, ja pelätään muutosta.

 

Enemmän minua ihmetyttää, miksi ihmiset ylipäänsä sitoutuvat kuspäähän ja tekevät vielä sille lapsia? Oli se kuspää sitten mies tai nainen.

 

Jaa, no minäkin sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, jonka vuoksi parisuhteesta tuli 'huono'. Itse tein kaikkeni parantuakseni ja kun aloin voida paremmin, mies jätti minut alle 2v:n ja raskausvatsani kanssa. Sanoi että masennukseni vei hänen rakkautensa ja odotti milloin voin paremmin, että voi jättää minut. Eipä hän kyllä koko sairautta koskaan ymmärtänytkään, enkä pahemmin mitään tukeakaan häneltä koskaan saanut.

Itse olisin viimeiseen asti halunnut pelastaa parisuhteen ja tehdä työtä sen korjaamiseksi sairauteni jäljiltä, koska mielestäni kun ollaan jonkun kanssa suhteeseen alettu ja lapsiakin tehty, niin se kuuluu asiaan, eikä toista heitetä romukoppaan sairastumisien ym. vuoksi tuosta noin vaan vaikka vaikeeta olisi ollutkin. Komppaan siis mummeliisaa, että jos menee parisuhteeseen, niin miksi sitä ei sitoudu sitten hoitamaankin?

 

Ettei tartte olla yksin.

 

Varmaan, koska ei syystä tai toisesta uskalleta olla yksin?

 

En nyt jaksanut koko ketjua lukea...

Mitä sitten jos ei ole sitä pahoinpitelyä tai alkoholia mutta mielenterveysongelmia, esim. masennusdiagnoosi? Ihminen jolla on masennus ei välttämättä pääse oireista eroon koskaan, lääkitykselläkään. Välillä voi olla vähemmän oireita ja voi mennä hyvin mutta niitä aallonpohjia tulee aina vastaan. Pitäisikö sellainen puoliso jättää niin että saisi yhksin kohdata ne synkät ajat?

Tällaista olen miettinyt.