Miksi olette köyhiä?

Viimeaikoina olen vähän selaillut tätä kaksplussan keskustelupalstaa ja usea keskustelu koskee sossua tai muuten varallisuutta? Miksi olette sossun asiakkaita tai miksi olette köyhiä?

Osalla on varmasti tiukkaa, eikä itse voi juuri nyt tehdä asialle mitään. Silti tuntuu, että moni on työtön ihan omasta syystä: Ei kelpaa tarjottu työ, ei ole viitsitty edes toisen asteen koulua käydä, keksitään kaikenmaailman allergioita jne. Moni vähävaraisen perheen vanhempi tupakoi ja /tai käyttää alkoholia. Niillä rööki- ja kaljarahoillakin ostaisi aika paljon ruokaa. Tai ylipäätään tuntuu, etteivät ihmiset osaa käyttää rahaa. Jos joskus saadaan jostakin vähän isompi summa, se laitetaan aika usein johonkin turhaan. Kyllä 90% tapauksista köyhyys on omaa syytä. SOri nyt vaan..

Työni puolesta törmään näihin tahallaan köyhiin ihmisiin päivittäin. TIEDÄN että on kyllä myös niitä perheitä, jotka ovat köyhiä ihan vastentahtoaa. Sairauksille ja pakkolomautuksille ei kukaan voi mitään.

 

No opiskelijaperheet harvemmin on rikkaita.. Me ollaan miehen kanssa siis molemmat opiskelijoita ja meillä on yksi lapsi Köyhiä, mutta onnellisia!

 

Ei me olla. Meil on hvät tulot ja ihan täysillä töitä tehdään sen eteen. Köyhyys on kyl oma vika suurimmassa osassa tapauksista. Mitä olen ihmisiä seurannu...

 

Täällä on opiskelija että ei täällä ole köyhyys oma vika. Opiskelun ohella ei ehdi tehdä työtä kun on niin pitkät päivät koulussa ja läksyt vielä siihen päälle. Mieheni juuri valmistui ammattiin mutta kun tyhmän periaatteen vuoksi on työttömänä: "kokematonta ei oteta töihin" No siis mistäs sitä kokemusta ikinä voi saada jos aina ajatellaan noin. Lama mikä lama!

 

tulee ryypättyä, ei osakesijoittamista, vuokralla-asuminen, laiskuus, ei koulutusta,

mUTTA SOSSU MAKSAA

 

Olen myös köyhä, mutta hurjan onnellinen Rahaa riittää siihen mitä tarvitsee. Ei ole tarvinnut sosiaaliluukulta kuitenkaan koskaan hakea. Elän vaatimattomasti joten palkka riittää kuluihin juuri ja juuri.

 

Siks kun Urpilainen määritteli meidän kahden työsäkäyvän aikuisen taloustilanteen köyhyysluokkaan kertomalla mikä se onkaan se köyhyysraja

 

kyllä se on ihan omista valinnoista kiinni tuo köyhyys. tehdään liikaa lapsia, ei jakseta kouluttautua eikä jaksetta nostaa persettään muualle ku sossun luukulle. opiskellaan mut ei jakseta tehdä sivussa töitä eikä töitä yleensäkään. narinari ja haukutaan sossutädit jotka sentään tekee duunia. ottaa päähän kaikki pummit. etuudet pois ja veronkevennykset 10%

 

Olemme myös mieheni kanssa opiskelijoita, mutta rahaa on. Tiedän että suurin osa opiskelijaperheistä on kuitenkin köyhiä. Silloin köyhyyteen on mielestäni ihan hyvä syy: opiskelu. Vapaa-aika halutaan olla lapsen kanssa. Kesälomat ehkä töissä. Tai jos toinen vanhemmista joutuu sairaseläkkeelle ja toinen lomautetaan ja samaanaikaan pesukone pamahtaa rikki ja autoon pitää saada uudet talvirenkaat. Silloin on varmasti tiukkaa ja ihan "oikeutettua" olla köyhä.

Olen myös silti sitä mieltä, että usein köyhyys on omaa syytä. Tiedän tapauksia, joissa sossulta ja muista tukipaikoista kinutaan uusia lastentarvikkeita jne. Perhetukikeskus neuvoo käyttämään kirpputoreja ja ei kelpaa. Koulutustaustana on usein pelkkä peruskoulu ja sätkä palaa suussa.

 

Minä olen masentunut ja siksi kuntoutustuella, mies jäi työttömäksi vuosi sitten...

 

Anteeks vaan edelliseen (kokematon taitaa nyt paasata siellä) mutta jos antoisasti opiskelee,nii ei vaan ehi! töihin vaikka kuinka hinkuis! tällä hetkellä herään puol 8 aamulla ja oon illalla puol viieltä kotona, teen läksyt ja kappas-paljonko kello jo onkaan! Tuntuu ettei riitä aikaa ees avopuolisolle.

 

Itseasiassa ihan tältä päivältä tulee mieleen elävä esimerkki: Olin päivällä hakemassa Alkosta viinipullon (veljeni perheineen tulee huomenna syömään). Kassajonossa edessä seisoi kaksi nuorta miestä viinapullot käsissä ja ärräpäät lenteli molempien suusta "vit** ku sossulta tuli vaan 125euroo"

 

Miestä ei huvittanut perhe-elämä ja hän lähti reilu vuosi sitten. Jäin 5 lapsen yksinhuoltajaksi ja oikeestaan nuorimmaista vasta odotin ja vanhin oli 7v. Pari kertaa mies on nähnyt lapsia vuoden aikana ja oltiin avoliitossa. Jäin tyhjän päälle ja meistä tuli sossun asiakkaita. Olen kotiäiti ja voisihan sitä töihin mennä mutta se ei ole järkevää kun olen lastentarhanopettaja ammatiltani. Hoidan mielummin omia lapsia ja pidän tätä tärkeänä, että lapset saavat turvallisen ja onnellisen lapsuuden vaikka isä ei ole halukas tapaamaan lapsia. Olen siis kouluja käynyt enkä tupakoi ja olen absolutisti. Rahaa ei mene siis tupakkaan eikä alkoholiin.

 

Mies on pienituloinen ja itse olen tällä hetkellä pienen lapsen kanssa kotona. Ennen lapsen syntymää olin opiskelija ja odotusaikana mies oli työttömänä 3kk, jolloin meillä ei ollut muita tuloja kuin lapsilisät ja opintotuki. Mitään työttömyys- tai sossurahoja ei saatu, koska mies oli ollut yrittäjä ja jouduttiin elämään velaksi useampi kuukausi. Niitä velkoja maksetaan vieläkin näistä pienistä tuloista. Sossusta ei haeta/saada mitään.
Alkoa tai tupakkaa ei käytetä, eikä käydä baareissa tai ulkona syömässä.
Mutta ihan tyytyväisiä olemme köyhyydestä huolimatta.

 

No mä opiskelin kosmetologiks. Turha ala ja töitä ei ole. Ex- mies (tytön isä) oli just sellanen ketjupolttaja joka joi kaljaa. Teki pätkätöitä ja usein työtön. Tarjotut duunit ei kelvannu,ku muka selkävika. Oikeesti selässä ei mitään vikaa. Aina rahat loppu. Joskus kun saatiin jostain vähä enempi rahaa, se tuunas niillä autoaan tai osti jotku sikakalliit stereot. Eräänä päivänä otin tytön kainaloon ja muutin pois. Opiskelin lähihoitajaks ja töitä riittää onneks. Uusi mies jolla vakkariduuni. Köyhyys poissa.
Tämä on siis täyttä totta, ei mikään provo!!!!

 

minä yritän kokoajan korjata tätä tilannetta.
työpaikkoja en ole saanut vaikka olen hakenut, en edes haastatteluun asti ole päässyt. Mun lapsi on lisäksi ihan oikeasti sairas eikä sairasta mitään kuviteltuja allergioita. monta vuotta sairaan lapsen omaishoitajana ei näytä hyvältä cv:ssä joten kukaan ei palkkaa minua töihin. lapsi oli liian sairas jotta olisin voinut laittaa lasta hoitoonkaan joten oli pakko olla kotona. siitä huolimatta että omaishoidontukea en ole saanut koska se ei ole subjektiivinen oikeus ja tämä kaupunki ei sitä maksa koska siihen ei ole rahaa.

en silti kerjää mitään ilmaislahjapaketteja, lahjakortteja tai pummaa sossusta mitään.

 

Mun köyhyyteen on syynsä ja ne juuret tähän kaikkeen on kaukana,
toivon mukaan asiat muuttuis. Toivottavasti voin joskus täällä hehkuttaa
mahdollista positiivista käännettä..
Kuitenkin tarina on takana, enkä lähde tässä sitä selittämään.

 

Anteeks vaan edelliseen (kokematon taitaa nyt paasata siellä) mutta jos antoisasti opiskelee,nii ei vaan ehi! töihin vaikka kuinka hinkuis! tällä hetkellä herään puol 8 aamulla ja oon illalla puol viieltä kotona, teen läksyt ja kappas-paljonko kello jo onkaan! Tuntuu ettei riitä aikaa ees avopuolisolle.

ootko kuullu viikonlopputöistä ai niin mut ei kyllä enää jaksaa ku pitää "opiskella"

 

Miehen sairaus estää tekemästä määrättyjä töitä, vaikka sairaslomalla ei olekaan. hän ei pysty vääristelemään pitkiä aikoja, ei pitämään käsiä pitkään ylhäällä tai kauaa seistä korkeilla tikkailla. Alkaa huioppaamaan ja se on aika vaarallista. verenpaineet kun hänellä saatta ihan yhtäkkiä laskea tosi alas, silloin ei voi tehdä muuta kuin levähtää aj joka työpaikassa ei se onnistu. mä oon tehnyt pätkätöiotä aj mieksin enen sairauttaan. Nyt mä oon sairaslomalla maaliskuuhun asti ainkin. kun jalka on leikattu. ei tällä jalalal oikein keittöön töihin mennä

 

Anteeks vaan edelliseen (kokematon taitaa nyt paasata siellä) mutta jos antoisasti opiskelee,nii ei vaan ehi! töihin vaikka kuinka hinkuis! tällä hetkellä herään puol 8 aamulla ja oon illalla puol viieltä kotona, teen läksyt ja kappas-paljonko kello jo onkaan! Tuntuu ettei riitä aikaa ees avopuolisolle.

Miksi kaikki muut opiskelijat kerkeävät töihin? Voi, voi jos ei riitä aikaa avopuolisolle.

 

Anteeks vaan edelliseen (kokematon taitaa nyt paasata siellä) mutta jos antoisasti opiskelee,nii ei vaan ehi! töihin vaikka kuinka hinkuis! tällä hetkellä herään puol 8 aamulla ja oon illalla puol viieltä kotona, teen läksyt ja kappas-paljonko kello jo onkaan! Tuntuu ettei riitä aikaa ees avopuolisolle.

ootko kuullu viikonlopputöistä ai niin mut ei kyllä enää jaksaa ku pitää "opiskella"

 

Anteeks vaan edelliseen (kokematon taitaa nyt paasata siellä) mutta jos antoisasti opiskelee,nii ei vaan ehi! töihin vaikka kuinka hinkuis! tällä hetkellä herään puol 8 aamulla ja oon illalla puol viieltä kotona, teen läksyt ja kappas-paljonko kello jo onkaan! Tuntuu ettei riitä aikaa ees avopuolisolle.

ootko kuullu viikonlopputöistä ai niin mut ei kyllä enää jaksaa ku pitää "opiskella"

Ja kuka tämän kaiken maksaa? Et varmaankaan sinä itse?

 

se on ihan siitä kiinni mitä itse haluaa! ihminen kyllä jaksaa muutaman vuoden vähän rankemmalla tahdilla! itse tein neljä vuotta 60-95 tuntista työviikkoa, kaksi työpaikkaa. vapaata pidin 1-2 päivää kuussa. ajatuksena että nyt on taottava kun on rauta kuumana.ensiasuntoni, pieni yksiö lähes kokonaan maksettu ja nyt asun avokkini kanssa rivari kaksiossa, yksiössä on vuokralainen joka maksaa lopun velan pois. sittenpä alkaa kämppä tuottamaan ihan oikeaa rahaa minulle. äitiysloma alkaa vuodenvaihteessa, juuri tuli päätökset äitiys rahoista, ja pakko sanoa että jo niidenkin takia kyllä on kannattanut töitä tehdä! hyvinhän nillä pärjää!

Ymmärrän että jos opiskelee 8h päivässä, ja on lapsia ei ole mielekästä käydä lisäksi töissä. lapsi on lapsi niin hetken. mutta jos on itsekseen, tai sen avokkinsa kanssa niin eikun töihin! tekevälle töitä on vaikka kuinka! itseäni harmitti usein kun oli pakko tarjotuista kieltäytyä... töitä kun tarjottiin ovista ja ikkunoista.

 

Koska elämää ei voi mitata rahassa! Tietoinen valinta olla kotona pienten lasten kanssa. Raha ei tee minua onnelliseksi.

 

Olen myös köyhä, mutta hurjan onnellinen Rahaa riittää siihen mitä tarvitsee. Ei ole tarvinnut sosiaaliluukulta kuitenkaan koskaan hakea. Elän vaatimattomasti joten palkka riittää kuluihin juuri ja juuri.

Peesi. Olen siis työssäkäyvä mutta köyhä. Lapsille saan kuitenkin kaiken tarvittavan, ja koen, että elämämme on onnellista. Osa-aikatyön vuoksi minulla on myös enemmän aikaa lapsille