Toggle sidebar

Miksi olette hankkineet koiran?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vieras

Vieras
Miksi olette hankkineet koiran ja miksi olette päätyneet juuri kyseiseen rotuun/yksilöön? Lisäksi millaisessa ympäristössä asutte (koiran kannalta)?

Itsellä ei ole koiraa, kun minulla ei ole tarjota tarpeeksi aikaa sille :( Muutoin joku spanieli tai noutaja olisi mukava. Nämä kun pärjäävät kaupungissa, mutta lisäksi niistä olisi hyötyä isännän metsästyksessä. Ja käsittääkseni nämä ovat lapsiystävällisiä. Kelpaisi kyllä sekarotuinen, jossa ei olisi kuin spanielia tai noutajaa.

Jos asuisin maalla, niin laika tai hirvikoira olisi harkinnassa.
 
Mun mies halusi jonkun eläimen, mutta kanin heinistä ja kissasta tulee allergiaa.

Otettiin kääpiövillakoira, koska minä en pidä koirankarvoista kotona, enkä naamassani. Ja haluttiin pieni koira.
 
Asutaan okt kaupungin keskustan tuntumassa, haluttiin kaveriksi lenkille ja kotiin, ei näyttelyesineeksi eikä metsästyskoiraksi. Metsästyskoirakin oli harkinnassa mutta ajanpuute tuli siinä esteenä vastaan. Rotuna ranskanbulldoggi sopi meille kuin nenä päähän, viihtyy sohvaperunana mutta myös lenkillä ja aivan ihanan ihmis- ja varsinkin lapsiystävällinen rotu yleensäkin ja tuo meidän armas varsinkin :heart:
 
No...meilläkin on mies, joka metsästää ja toinen koirista onkin nyt "töissä" (vaikka harrastus se taitaa koirallekin olla), sen rotu valittiin juuri käyttötarkoituksen mukaan. Toinen koira valittiin koon ja luonneominaisuuksien mukaan.

Maalla iiiiiiisoooolla tontilla asutaan ja tupakin on iso, täällä on tilaa temmeltää, nelijalkaistenkin. Meillä siis jämptlannin pystykorva ja kk mäyräkoira :heart:
 
No mulla on ollut lemmikkieläimiä jo 33 vuotta enkä oikein osaa elää ilman karvaisia perheenjäseniä. Koirasta haaveilin jo lapsena, mutta vanhempani olivat eri mieletä ja meillä oli silloin kissa. Kun kuopus täytti 4 vuotta, ajattelin, että nyt olisi oikeastaan mahdollisuus koirakin ottaa. Sitten aloin käydä koiranäyttelyissä ja kyselin kasvattajilta ja omistajilta rotujen luonteista, hoidosta jne. Joululahjaksi sain systeriltä koirakirjan ja kun näin malamuutin kuvan, tiesin heti, että tuossa se oli. Vietin lapsuuteni kesät ja hiihtolomat aina maalla ja tädilläni oli sekarotuinen koira, joka näytti aivan malamuutilta. Me oltiin sen koiran kanssa kuin paita ja peppu, nukuinkin kerran yöni koiran kanssa koirankopissa, kun tätini mielestä koiran paikka ei ole talossa sisällä. Noh, sen jälkeen koira sai olla yöt sisällä, jos minäkin olin siellä :D Niin sitten jatkoin näyttelyissä käyntiä ja kyselin malamuuttien kasvattajilta ja omistajilta rodusta. Tuntui sopivan meille kuin nenä päähän. Varattiin pentu, käytiin kasvattajan tentattavina ja kun meidät sopiviksi katsoi, saatiin tuo muutti.

Asumme rivitalossa pääkaupunkiseudulla, mutta alle 200 metrin päästä löytyy niin metsää, suota, peltoa kuin lampeakin. Lähes maalla, mutta kuitenkin kaupungissa.
 
Tuntui hyvältä synttärilahjalta pojalle. Työlääksi lahjaksi osoittautui, mutta enää en osaisi ilmankaan olla. Onneksi oli koirista kokemusta ennestään ja valitsin takoituksella helppohoitoisen rodun. Eli kääpiövillakoira, josta ei karvaa lähde, joka ei aiheuta mulle allegiaoireita ja joka on helppo nostaa tassupesulle kura-aikaan. Miinuksena, että on kova räksyttämään, kun ovikello soi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tuntui hyvältä synttärilahjalta pojalle. Työlääksi lahjaksi osoittautui, mutta enää en osaisi ilmankaan olla. Onneksi oli koirista kokemusta ennestään ja valitsin takoituksella helppohoitoisen rodun. Eli kääpiövillakoira, josta ei karvaa lähde, joka ei aiheuta mulle allegiaoireita ja joka on helppo nostaa tassupesulle kura-aikaan. Miinuksena, että on kova räksyttämään, kun ovikello soi.
Click to expand...

Meillä vaan vähän kumeasti haukahtaa ja murisee. Sillä on ison koiran haukku.
 
Meilla on kolmen kuukauden ikainen saksanpaimenkoirapentu. Ei valittu rotua vaan sita tarjottiin meille Opaskoirayhdistyksesta. Siita tulee isona sokean opaskoira. Lapsille hyva lemmikki ja itselle mielekasta tekemista koirankoulutuksessa. Lisaksi hyva teko :saint:
 
meillä lapset ekana tahto koiran ja sitten mieskin rupes lämpenemää ajatukselle miulla kesti kauemmin suostua siihen että edes harkitsisin koiran hankkimista.sitten ruvettiin yhdessä miettimään ja etsiskelemään meille sopivaa rotua,spanieliin päädyttiin aika nopeesti.ensin aateltiin cokkeria,mut sitten satuin eksymään meijen kasvattajan sivuille ja siellä oli pari viikkosia englanninspringerspanielin pentuja ja heti oltiin ihan myytyjä.koira on meille perheenjäsen ja lenkki kaveri,näyttelyitä ei harrasteta.tää rotu on todella lapsirakas eli sopii täydellisesti meille.
asutaan maaseudulla rivitalossa,metsää ihan vieressä missä voi juoksennella.
 
Me ollaan koko perhe todella eläinrakkaita, haaveillaan siitä että joskus vielä asuttaisiin maalla ja voitaisiin pitää paljon kotieläimiä.

Me päädyttiin lopulta sekarotuiseen vähän sattumaltakin. Minä itse halusin ehdottomasti sekarotuisen, mutta mieheni halusi rotukoiran, labbiksen. Lehdessä sitten nähtiin ilmoitus sekarotuisesta, jossa oli emon puolelta labukkaa. Mies suostui lähtemään katsomaan pentuja ja kaupathan siitä sitten syntyi.

Meidän koira on täydellinen meille. Se on erittäin viisas ja helposti koulutettava. Se rakastaa liikkumista ja metsissä kulkemista. Nopeasti huomasimme koiran erityislahjakkuudet, eli koiru on loistava ottamaan kiinni mitä tahansa, hyppää uskomattoman korkealle ja rakastaa noutamista. Sen vuoksi hommasimme koiralle frisbeen ja aloimme heittää sitä. Ja koira RAKASTAA noutaa frisbeetä =) :heart: .

Asumme hyvällä paikalla, heti pihamme vieressä on metsää ja lähellä myös paljon peltoja sekä isoja aukeita, joissa on helppo heitellä.

Ainiin, yksi juttu vielä unohtui: koiramme on todella kaunis yksilö, jota ihastellaan aina. Siis aivan kaikki ihastelee. Uskomatonta miten upea yksilö on sekarotuisesta tullut myös ulkonäöllisesti :heart: .

On meidän koirussa tietysti myös huonoja puolia, yksi joka ärsyttää on sen herkkä haukkuminen. Koiru kun on olevinaan vahtikoira ja kun meille on joku tulossa, niin tämä alkaa haukkumaan |O . Mutta eipä meistä kukaan ole täydellinen, joten se koirulle annettakoon anteeksi :saint: .
 
Meillä on 2 CHIHUAHUAaa :D :heart: :heart: .
Kersana mulla ei koskaan ollut mahdollista ottaa koiraa, kun isä oli ja on edelleen pahasti astmainen.
Päätin, jotta kun muutan itsekseni, mulle tulee koira.

No joo, enste tuli poika ja koirat vasta muutamia vuosia sitten.
Koirat on meille perheenjäseniä, ei "vaan" koiria!

Ne on terapeutteja, usein huomaan höpötteleväni niille pitkät pätkät ja ukko ja, vaikka aluksi vannottikin, että rottia meille ei hankita, vaan koiran kuuluu olla koiran kokoinen.
Nyt olen bongannut sen lällyttämästä tuota 1,5 kiloista turjaketta silleen sössöttämällä puhuen... :whistle: :whistle: :whistle:

Koirat nukkuu meillä sängyssä ja ovat muutenkin kaikessa mukana.
Ne on mein vaaveja ja oikein tärkeitä mugeloita :D .

En osaisi enää kuvitella elämääni ilman koiria, nuihin on jo niin tottunut.

Mä olen aina halunnut chihua ja pitkän etsimisen jälkeen löytyyi juuri etsimäni pentu= lyhytkarvainen black and tan .Reipasta vuotta myöhemmin meille muutti pk, samaa merkkii tietenkin... :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja flik:
meillä lapset ekana tahto koiran ja sitten mieskin rupes lämpenemää ajatukselle miulla kesti kauemmin suostua siihen että edes harkitsisin koiran hankkimista.sitten ruvettiin yhdessä miettimään ja etsiskelemään meille sopivaa rotua,spanieliin päädyttiin aika nopeesti.ensin aateltiin cokkeria,mut sitten satuin eksymään meijen kasvattajan sivuille ja siellä oli pari viikkosia englanninspringerspanielin pentuja ja heti oltiin ihan myytyjä.koira on meille perheenjäsen ja lenkki kaveri,näyttelyitä ei harrasteta.tää rotu on todella lapsirakas eli sopii täydellisesti meille.
asutaan maaseudulla rivitalossa,metsää ihan vieressä missä voi juoksennella.
Click to expand...

Paljonko tuo vaatii liikuntaa ja onko helppo kouluttaa? Itse olen myös miettinyt spanielia. Olisi mukava saada seuralainen sorsametsälle, mutta kun se on vain pari viikkoa vuodessa.
 
mä olin miettiny koiran ottamista pitkään.Sit laitoin ilmoituksen et annetaan koiralle koti(tiettyjä vaatimuksia oli)no muutama tarjous tuli,mut me valittiin sit toi mikä ei vastannu ollenkaan mun vaatimuksia..sekasikiö sekarotuinen,tyttökoira,4-vuotias eikä ollu tottunut lapsiin...
Ja nyt täytyy sanoo että vaikka se kuorsaakin kovaa,haisee välillä ja haukkuu kovasti lenkillä toisille koirille tai ovikellon soidessa tai jos kuule ääniä rapusta ni,PAREMPAA JA KILTIMPÄÄ KOIRAA SAA HAKEA!Aivan ihan höppänä toi on.
Nii ja kerrostalossa asutaan,1-2 tunnin lenkki päivässä + pissatukset metsässä.
 
koska halusimme jonkun kaveriksi meidän tytölle. heillä ikäeroa vain 2kk. kerrostalossa asumme ja hyvin on mennyt, mitä nyt koissu välillä haukkuu kun joku menee oven ohi ja tai ovikello soi. Niin ja meillä on tiibetinspanieli. Ja pieni koira sen takia ettei vie paljon tilaa :D ja ne on ihania. Tosin väärä rotu valinta karvojen takia. Tipsu on aina ollut haaveena ja se myös otettiin :)
 
Olin aina halunnut koiraa mutta nuorena en saanut vanhemmiltani lupaa ottaa. Ja sitten kun muutin pois kotoa ja jonkin ajan jälkeen vielä okt ni päätin et nyt. Olin ihastunut täysin sakemanniin ja sen pentua etsiskelinkin mutta... mutta... Toisin kävi ja meille sattuman kautta muutti Tolleri rouva ikää 7 vuotta siis Novascotiannoutaja. Kiertolainen ja monessa paikassa ollut (me oltiin 6. paikka) mutta niin ihana tapaus että onneksi tuli. Koirassa ei "vikaa" vaan se vikä on ollut yllätys yllätys siellä narun toisessa päässä niinkun yleensä on. Olin aivan myyty ja nyt 3 vuotta sitten tuli toinen koira ja sekin tolleri. :D
Vielä meille joskus se sakemannikin tulee... ehkä... ;)
 
Miehellä oli entuudestaan toy-villakoira kun tavattiin,oli jo iällä sillloin.Muutaman vuoden päästä otettiin kääpiövillakoira kaveriksi tälle toiselle.Sitten v.2004 vanhus kuoli 14-vuotiaana ja jäi sitten tämä toinen vielä.Ihana rotu kun ei kuolaa ja ei lähde karva.Tosi kiltti ja viisas.
 
Minä hurahdin koiriin jo ihan pikkutyttönä ja kotona meillä oli bokseri. Kun olin jotain 14-vuotias niin tahdoin itselleni oman koiran jonka kanssa voisin harrastaa pk-lajeja. Bokseri ei koskaan tuntunut "omalta" rodulta, halusin että koiralla tulee olla paremmat käyttöominaisuudet.
Saksanpaimenkoiria tutkin aikani äitini kanssa ja kun sopiva kasvattaja ja koira löytyi, niin se oli siinä. =)

Vielä tänäpäiväkin rotu on pysynyt samana ja koirien kanssa harrastaminen ja kokeissa käynti kuuluu kuvioihin. Sakemannissa on vain sitä jotain... Täytyy kyllä myöntää että eräs toinenkin rotu kyllä pyörii mielessä. ;)

Ai niin, ihan korvessa asutaan. =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja kolmen isä:
Alkuperäinen kirjoittaja flik:
meillä lapset ekana tahto koiran ja sitten mieskin rupes lämpenemää ajatukselle miulla kesti kauemmin suostua siihen että edes harkitsisin koiran hankkimista.sitten ruvettiin yhdessä miettimään ja etsiskelemään meille sopivaa rotua,spanieliin päädyttiin aika nopeesti.ensin aateltiin cokkeria,mut sitten satuin eksymään meijen kasvattajan sivuille ja siellä oli pari viikkosia englanninspringerspanielin pentuja ja heti oltiin ihan myytyjä.koira on meille perheenjäsen ja lenkki kaveri,näyttelyitä ei harrasteta.tää rotu on todella lapsirakas eli sopii täydellisesti meille.
asutaan maaseudulla rivitalossa,metsää ihan vieressä missä voi juoksennella.
Click to expand...

Paljonko tuo vaatii liikuntaa ja onko helppo kouluttaa? Itse olen myös miettinyt spanielia. Olisi mukava saada seuralainen sorsametsälle, mutta kun se on vain pari viikkoa vuodessa.
Click to expand...


meijen neiti tykkää niin pitkistä kuin lyhyistä lenkeistä,kunhan vaan pääsee ulos toki tykkäis löhötä välil vaikka koko päivän.suhteellisen helppo koulutettava miusta,mut toki jokanen koira on omanlaisensa toinen voi olla helpompi kouluttaa ku toinen.enkkua suosittelen kyllä lämpimästi,aivan ihan rotu.


 
Meillä ollut aina koiria ja eka ikioma oli jrt eli jackrusselinterrieri, ja kun hyvän löytää, ei ole syytä vaihtaa. Piti vain ottaa toinen rotu rinnalle elikkäs borderterrieri. Molemmat tarkkaan harkittuja rotuja ja asutaan kerrostalossa. Haaveissa vielä airedalenterrieri.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Essi-:
kaveri ei voinut sitä enää pitää.. joten se sit tuli meille.. ja ollu nyt 8 vuotta- eli rotuvalinta ei kauheesti mietitty
rhodesian ridgeback
kerrostalo asuinpaikkana
Click to expand...
Ai tämmönen? Ihana!! <3


http://personal.inet.fi/yhdistys/rrfinland/
 
Meille hankittiin koira lenkkiseuraksi ja rehellisesti sanottuna myös vahdiksi. Mies teki silloin paljon reissuhommia. Pitkän harkkinan ja etsimisen jälkeen löysimme roduksi valkoinen paimenkoiran. Sopivan pennun löytämisessä kestikin sitten yli vuosi.
Rotu on meille oikea ja kannatti etsiä oikeaa pentuetta. Koiruutemme on lapsi ystävällinen, kunnon lenkkikaveri ja jo pelkkä ääni karkoittaa pihalta tunkeiliat.
Asumme pikkukaupungin laitamilla, omakotitalossa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vui vui:
Alkuperäinen kirjoittaja Essi-:
kaveri ei voinut sitä enää pitää.. joten se sit tuli meille.. ja ollu nyt 8 vuotta- eli rotuvalinta ei kauheesti mietitty
rhodesian ridgeback
kerrostalo asuinpaikkana
Click to expand...
Ai tämmönen? Ihana!! <3


http://personal.inet.fi/yhdistys/rrfinland/
Click to expand...

joo just tommonen... paitsi et toi meiän on jo kohta 10 v

 
Meillä ei vielä koiraa... Mun lapsuudenkodissa on aina ollu koiria. Lähinnä hirvikoiria kun isä hirvestää. Parivuotta sitten ostettiin äitille synttärilahjaks karkeekarvanenkettuterrieri. Sen kanssa minä harrastan agilityä. Nyt haaveissa ois oma kettis, mies vaan vielä vähän jahkaa... Koira tulisi minulle agilitykoiraksi+miehelle linnustus koiraksi. Nyt mieskin jo pikkuhiljaa lämmenny, kun huomannu miten näpsäkän kokonen kulettaa mukana, mutta jaksaa sit piiitkiä metsälenkkejäkin. Ainut miinus puoli on se että ei oo kovin miellyttämisen halunen, joten agilityssä sitä välillä hiukset harmaantuu. Mutta ite tykkään kun on vähän haastetta :)
 

Similar threads

G
Te, jotka asutte kalliissa/erikoisissa asunnoissa, miten olette ne hankkineet?
Viestiä
10
Luettu
953
Aihe vapaa
300 neliötä
3

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa