Miksi oletetaan, että lapsi on mielenvikainen/epäkehittynyt/huono ihminen, jos äiti on nuori?

Mua sitten risoo ihmisten asenne tätä asiaa kohtaan.
Onko muka minussa ja jossain n. 25v ihmisessä niin suuri ero, että minun lapset on mielenvikaisia ja vanhempien äitien ei?
Pitäisikö olla joku +40 että olisi tarpeeksi kypsä äidiksi?
Purkakaa nyt sitten ikärasistit tuntojanne niin voin yrittää ymmärtää.
Niin ja olen 19v.
Miksi nuori ei voi olla hyvä äiti? Mikä siinä muka on?
ARGH!

 

niin ja vielä se, että en koe, että olen pilannut lapseni ikäni takia, päin vastoin, enemmänhän minulla ja lapsella on vuosia yhdessä. (toivottavasti *koputtaa puuta*)

 

Kuka muka olettaa?

Ja jos joku olettaakin, niin miksi nuori äiti siitä tuohtuu? Ei minua, 35 v äitiä, ainakaan voisi vähempää kiinnostaa jos joku pitää mua liian vanhana saamaan vauvan - tiedän, että olen ihan hyvän ikäinen siihen . Ikä tuo mukanaan varmuutta ja itseluottamusta useimmiten, nuorempana on epävarmempi.

Ainoa asia, millä on merkitystä, on se mitä itse äitiydestäsi ja itsestäsi ajattelet. Eikä joku random leikkipuistotuttu voi edes ikääsi tietää

 

En mä ainakaan oleta, mutta faktaa on se, että nuorella ihmisellä on vähemmän elämänkokemusta kuin meillä "keski-ikäisillä". Se vaikuttaa eri tavoin eri ihmisillä, elämä vaan on joskus helpompaa/ osaa suhteuttaa asioita kun on mihin verrata.

Äitinä nuori jaksaa varmasti paremmin ja sopeutuukin ehkä joihinkin tilanteisiin helpommin kuin vanhempi äiti.

 

Mä sain ekalapsen 19v ja vimosen 39v En sanoisi, että epäkelpo äiti, mutta itse osaan olla nyt parempi äiti. Ihmiset ollaan erilaisia, joku on hyvä äiti jo 18v ja toinen vasta 40v
Olin varmasti itsekkin hyvä äiti jossain määrin, hoidin ja välitin. Mutta kyllä lapsi oli aika usein viikonloppuna hoidossa, kävin ainakin kerran kuussa bilettämässä. Nyt biletys ei kiinnosta, mukavampaa touhuta pienen lapsen kanssa

 

En mä ainakaan oleta, mutta faktaa on se, että nuorella ihmisellä on vähemmän elämänkokemusta kuin meillä "keski-ikäisillä". Se vaikuttaa eri tavoin eri ihmisillä, elämä vaan on joskus helpompaa/ osaa suhteuttaa asioita kun on mihin verrata.

Äitinä nuori jaksaa varmasti paremmin ja sopeutuukin ehkä joihinkin tilanteisiin helpommin kuin vanhempi äiti.

Faktaa se ei ole. On myös keski-ikäisiä joilla vähemmän elämänkokemusta kuin joillain parikymppisillä. Ja itsehän olen 25.

 

Saana Parviainenhan on 19 v ja äiti. Blogissaan hän totesi Jussille jotain sen tyylistä, että 'olen vasta 19 v, en todellakaan ala istumaan iltaisin kotona vaan haluan mennä' tms.

Mutta hei, Saanaseni...sulla on lapsi, sinä oot äiti, ja äitiyteen kuuluu se ettei ihan joka ilta mennä, vaan istutaan kotona sen lapsen kanssa. Vaikka kuinka olisit 19 v vasta.

Aiheen vierestä, mutta tuli vaan mieleen.

 

Mä sain ekalapsen 19v ja vimosen 39v En sanoisi, että epäkelpo äiti, mutta itse osaan olla nyt parempi äiti. Ihmiset ollaan erilaisia, joku on hyvä äiti jo 18v ja toinen vasta 40v
Olin varmasti itsekkin hyvä äiti jossain määrin, hoidin ja välitin. Mutta kyllä lapsi oli aika usein viikonloppuna hoidossa, kävin ainakin kerran kuussa bilettämässä. Nyt biletys ei kiinnosta, mukavampaa touhuta pienen lapsen kanssa

Tässä tulikin esille se yksi useimmin kuulemistani syistä siihen miksi nuori on epäkypsä äidiksi. Tuntuu, että automaattisesti oletetaan, että nuori äiti ramppaa bilettämässä kaikki viikonloput, vanhempi taas on ehtinyt jo rauhoittua.

 

Tiedän, että vanhemmilla ihmisillä on enemmän elämänkokemusta ja muutenkin kokemusta, en minä pidä ikää esteenä, se nyt oli vain esimerkki.. Ja joskus vain kiehuu yli tämä nuorien äitien haukkuminen..
Ja tämä leikkipuisto asia on toinen.. Minä menen sinne nuorena äitinä (saatan näyttää vieläkin nuoremmalta kun olen) ja kukaan äiti siellä ei edes puhu minulle, minua vain kytätään arvostelevilla katseilla. Joskus jos yritän keskustelua avata, minua kohdellaan kun lasta.

 

Harva nyt varmaan tuota mieltä on. Eikä niillä toisten mielipiteillä juuri väliäkään ole, jos niitä nyt ei tulla suoraan kasvoja vastaan paukuttamaan.

Toisaalta, jos nuori äiti on kypsä ja pystyy hoitamaan homman siinä kuin kuka hyvänsä niin ei luulisi että kenelläkään edes olisi siihen oikeasti mitään sanottavaa. Tunnen kyllä nuoria äitejä jotka ovat hoitaneet kaiken loistavasti. Silloin taas kun näkee nuoria äitejä jotka haluavat vauvasta huolimatta jatkaa sitä samaa menevää elämää kavereiden kanssa sitä rataa että lapsi on mummonsa hoidossa enemmän kuin äidillä heti laitokselta kotiutumisesta asti niin siitä tulee jotenkin surullinen olo. Mutta samalla laillahan se olo tulee silloinkin jos 30+ ikäinen äiti toimii samoin, ehkä jopa surullisempi kun ajattelee että sillä nuorella äidillä on paremmat mahdollisuudet "herätä" äitiyteen kuin sillä iäkkäämmällä (ja ehkä voisi kuvitella että teinin tavoin käyttätyvällä aikuisella naisella on muutenkin jotain ongelmia).

 

Mä olen ymmärtänyt että enemmän kritisoidaan 35+ äitejä? Mutta ei sitten ilmeisesti?
En ole koskaan ajatellut omasta iästäni kyllä mitään, saati muiden iästä.
Minusta ihanne olisi keskimäärin joku 20-28v

 

Tiedän, että jotkut nuoret äidit haluavat mennä ja tulla niinkuin huvittaa, mutta on myös meitä "kypsiä" nuoria äitejä, joita ei biletys joka viikonloppu kiinnosta. Myönnän, että joskus on kiva laittaa lapsi hoitoon ja lähteä ulos, mutta veikkaanpa, että myös vanhemmat äidit kaipaavat sitä omaa aikaa joskus.. Ja onko se muka lapselle pahaksi mennä mummolaan? Ja jos mummo haluaa lasta hoitaa, niin pitäisikö äidin ja isän muka istua sitten kotona ja ihmetellä?

 

[QUOTE="hey";24852760]Faktaa se ei ole. On myös keski-ikäisiä joilla vähemmän elämänkokemusta kuin joillain parikymppisillä. Ja itsehän olen 25.[/QUOTE]

Miten se tekee paremman äidin? Naisen aivot kehittyvät vielä 25v asti ja luonto on määrännyt että lapsi on hyvä saada vielä aivojen kehityksen viimemetreillä, eli olisiko joku sopeutumisasia, nuori äiti sopeutuu äitiyteen vielä helpommin, on vielä vastaanottavaisempi ja oppivampi.
Mulla on sitten juuri se paras vaihe ja elämänkokemusta kun lapsi on teini-iässä, mikä mun mielestä on sillon tosi tärkeä asia, en mä jollain elämänviisuksilla vaippoja vaihda, nyt riittää rakkaus, jaksaminen ja tähän astiset kokemukset tekemään minusta juuri sopivan ikäisen äidin.
Ja en väitä nyt että 30+ olisi huonompi, ihan yhtä hyvä äiti 30 ja 40v voi olla ku 20-30v. Mutta tässä taas yks näkökulma.

 

Tiedän, että jotkut nuoret äidit haluavat mennä ja tulla niinkuin huvittaa, mutta on myös meitä "kypsiä" nuoria äitejä, joita ei biletys joka viikonloppu kiinnosta. Myönnän, että joskus on kiva laittaa lapsi hoitoon ja lähteä ulos, mutta veikkaanpa, että myös vanhemmat äidit kaipaavat sitä omaa aikaa joskus.. Ja onko se muka lapselle pahaksi mennä mummolaan? Ja jos mummo haluaa lasta hoitaa, niin pitäisikö äidin ja isän muka istua sitten kotona ja ihmetellä?

Huomasin itse, että minulle se lapsen kanssa puuhailu on parasta omaa aikaa
Käymme hyvin usein koko perhe isovanhempien luona, mutta vain kerran ollaan yökylään jätetty vapaa-ajan takia (kävimme syömässä ja elokuvissa), aamulla varhain oltiin jo lapsen luona.

 

Minua ainakin kiinnostaisi puistossa tm. vaihtaa vanhempien äitien kanssa kokemuksia, mutta en viitsi edes mennä puhumaan heille, koska minua katsotaan niin pahasti jo heti kättelyssä. Sitäpaitsi, vanhemmilla äideillä usein on jo tarpeeksi ystäviä joilla on lapsia, joten heille ei tule yksinäisyyttä. (kai) Näin olettaisin. Kuitenkin, meillä nuorilla niitä ystäviä on niin vähän ja suurin osa lapsettomia, että sitä kaipaisi muita äitejä.

 

Tiedän, että jotkut nuoret äidit haluavat mennä ja tulla niinkuin huvittaa, mutta on myös meitä "kypsiä" nuoria äitejä, joita ei biletys joka viikonloppu kiinnosta. Myönnän, että joskus on kiva laittaa lapsi hoitoon ja lähteä ulos, mutta veikkaanpa, että myös vanhemmat äidit kaipaavat sitä omaa aikaa joskus.. Ja onko se muka lapselle pahaksi mennä mummolaan? Ja jos mummo haluaa lasta hoitaa, niin pitäisikö äidin ja isän muka istua sitten kotona ja ihmetellä?

Palstalla huomaan tämän ihme käsityksen, ilmeisesti 30v on jo niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin vanha ettei ikinä huvita lähteä mihinkään ei edes kahville ystävien kanssa ja jatkuvasti vain kiinni lapsessaan. En tiedä onko sekään niin kovin hyvä asia.
Minä käyn ehkä kerran parissa kuukaudessa ja joskus pikkujouluaikaan saatan kerran kuussa käydä ulkona, mieheni kotona lapsen kanssa ja minusta oikein sopiva määrä.

 

Leikkipuistossa ei välttämättä puhuta kellekkään muullekkaan siitä ei kannata loukkaantua. Eikä ikä kerro mitään hyvästä äitiydestä. Anna ihmetteijöiden olla ja olet vaan lapselles äiti niin kyllä ne luulot siitä karisee.

 

Tiedän, että jotkut nuoret äidit haluavat mennä ja tulla niinkuin huvittaa, mutta on myös meitä "kypsiä" nuoria äitejä, joita ei biletys joka viikonloppu kiinnosta. Myönnän, että joskus on kiva laittaa lapsi hoitoon ja lähteä ulos, mutta veikkaanpa, että myös vanhemmat äidit kaipaavat sitä omaa aikaa joskus.. Ja onko se muka lapselle pahaksi mennä mummolaan? Ja jos mummo haluaa lasta hoitaa, niin pitäisikö äidin ja isän muka istua sitten kotona ja ihmetellä?

Riippuu mun mielestä siitä, miten usein lapsi siellä mummolassa on ja kuinka pienestä asti...jos se on jokaviikkoista ja jokaviikonloppuista, ja alkanut kun lapsi oli ihan pieni vauva, niin minusta se on liikaa. Oli äiti minkä ikäinen tahansa.

Omaa aikaa kaipaa äiti kuin äiti, iästä viis. Tai siis, se on varmaan enemmänkin luonne- kuin ikäkysymys. Näin ainakin omassa tuttavapiirissäni.

 

Tiedän, että jotkut nuoret äidit haluavat mennä ja tulla niinkuin huvittaa, mutta on myös meitä "kypsiä" nuoria äitejä, joita ei biletys joka viikonloppu kiinnosta. Myönnän, että joskus on kiva laittaa lapsi hoitoon ja lähteä ulos, mutta veikkaanpa, että myös vanhemmat äidit kaipaavat sitä omaa aikaa joskus.. Ja onko se muka lapselle pahaksi mennä mummolaan? Ja jos mummo haluaa lasta hoitaa, niin pitäisikö äidin ja isän muka istua sitten kotona ja ihmetellä?

Ei tietenkään, mutta miten siis kohtaat tätä ongelmaa? Tullaanko sinulle sanomaan suoraan että olet huono äiti kun olet noin nuori vai miten?

Siihen voit ehkä vastata samalla lailla kuin tässä, eli sinä olet ihan kypsä äidiksi, hoidat laspsesi siinä kuin varttuneempikin äiti etkä kaipaa biletystä sen enempää.

 

Itsekin olen nuorena äidiksi tullut, oikeastaan lapsena, 15-vuotiaana.

Olin silloin mielestäni oikein hyvä äiti ja tuohduin ap:n tavoin siitä jos joku uskalsi muuta väittää.

Nyt olen 26v. Saanut toisen lapsen. Taaksepäin katsoessani, voin edelleenkin sanoa että olin hyvä äiti. En edes missään vaiheessa aloittanut baareissa ramppaamista, eikä lapseni ollut joka viikko saati joka kuukausi hoidossa. Ekan kerran itseasiassa 11kk ikäisenä 2 tuntia ja sekin tuntui minusta kauhealta Mutta siis olin hyvä äiti, hoidin, rakastin, lapsi sai kunnollista perushoitoa (ravitsemus, ulkoilu, lepo jne.) Kuitenkin ny tajuan enemmän esim. kiintymyssuhteen merkityksestä. Tai siitä miten tukea erilaisia temperamentti eroja. Ymmärrän siis asioiden merkitykset paremmin.

Voi olla että niitä asioita oppii vain lapsen kasvaessa, eli tässäkään en voi suoraan väittää että jos olisin tullut äidiksi 25-vuotiaana olisin automaattisesti ymmärtänyt noita asioita. Mutta kun näen /tunnen muita nuoria äitejä (puhun alle 20v äideistä), huomaan heissä itseni ja sen tietyn lapsellisuuden. Ei välttämättä ymmärretä mitä se vauva tuntee kun jätetään "nukahtamaan" huutaen sänkyynsä. Tai hilppastaan tupakalle, lapsi alkaa sisällä itkeä äidin perään, mutta se ei merkitse äidille mitään.

Karkeasti sanottuna minusta vanhemmalla iällä ymmärtää asioiden merkityksen paremmin. (poikkeuksiakin on)

 

Silloin taas kun näkee nuoria äitejä jotka haluavat vauvasta huolimatta jatkaa sitä samaa menevää elämää kavereiden kanssa sitä rataa että lapsi on mummonsa hoidossa enemmän kuin äidillä heti laitokselta kotiutumisesta asti niin siitä tulee jotenkin surullinen olo. Mutta samalla laillahan se olo tulee silloinkin jos 30+ ikäinen äiti toimii samoin

Mulle tulee surullinen olo AINA kun havaitsen nuoren tai vanhan äidin joka kulkee rööki suussa vaunuja työnnellen. Tai vielä pahempaa, tupakoi raskaana olleessaan. Se jos mikä on epäkypsyyden merkki. Aika harvoin kuitenkaan törmään kypsempään äitiin, joka tupakoi pienen lapsen läsnäollessa. Yleensä ne valitettavasti ovat sitä nuorempaa polvea.

 

Minua ainakin kiinnostaisi puistossa tm. vaihtaa vanhempien äitien kanssa kokemuksia, mutta en viitsi edes mennä puhumaan heille, koska minua katsotaan niin pahasti jo heti kättelyssä. Sitäpaitsi, vanhemmilla äideillä usein on jo tarpeeksi ystäviä joilla on lapsia, joten heille ei tule yksinäisyyttä. (kai) Näin olettaisin. Kuitenkin, meillä nuorilla niitä ystäviä on niin vähän ja suurin osa lapsettomia, että sitä kaipaisi muita äitejä.

Jos et mene puhumaan, niin eiväthän he koskaan opi sinua tuntemaankaan.

Joskus se 'pahasti katsominen' on vain henkilön oma kokemus. Johtuuko itsetunnon puutteesta vai mistä, mutta kun henkilö A sanoo kaikkien katsovan häntä pahasti puistossa ja perhekerhossa, ja henkilöt B, C ja D eivät ole huomanneet mitään sellaista, niin välillä käy mielessä että tulkitseekohan henkilö A toisten eleet ja katseet ihan väärin.

Minä sain äitiystäviä pihalta hiekkalaatikon reunalta, ja perhekerhoista. Ei siellä kukaan kenenkään ikää kysynyt tai miettinyt.

 

Tiedän, että jotkut nuoret äidit haluavat mennä ja tulla niinkuin huvittaa, mutta on myös meitä "kypsiä" nuoria äitejä, joita ei biletys joka viikonloppu kiinnosta. Myönnän, että joskus on kiva laittaa lapsi hoitoon ja lähteä ulos, mutta veikkaanpa, että myös vanhemmat äidit kaipaavat sitä omaa aikaa joskus.. Ja onko se muka lapselle pahaksi mennä mummolaan? Ja jos mummo haluaa lasta hoitaa, niin pitäisikö äidin ja isän muka istua sitten kotona ja ihmetellä?

Täysin samaa mieltä. On myös niitä nuoria äitejä jotka eivät käy viihteellä, ja on myös niitä vanhempia äitejä jotka käyvät... Oma aika tekee hyvää kaikille Jotkut tarvitsevat sitä enemmän, toiset vähemmän ja on oikeastaan jokaisen oma asia mihin sen käyttää.

 

Mulle tulee surullinen olo AINA kun havaitsen nuoren tai vanhan äidin joka kulkee rööki suussa vaunuja työnnellen. Tai vielä pahempaa, tupakoi raskaana olleessaan. Se jos mikä on epäkypsyyden merkki. Aika harvoin kuitenkaan törmään kypsempään äitiin, joka tupakoi pienen lapsen läsnäollessa. Yleensä ne valitettavasti ovat sitä nuorempaa polvea.

Minä olen useammin törmännyt 30+ äiteihin rööki suussa. :O

 

Minä olen useammin törmännyt 30+ äiteihin rööki suussa. :O

Varmaan jos asuu jossain kyseenalaisessa lähiössä tuo on hyvinkin mahdollista. Mun tuntemat vanhemmat äidit jotka tupakoi, menee aina tupakalle mahdollisimman kauaksi lapsistaan, mieluiten niin ettei lapset edes näe äidin tupakointia.
Mutta yleinen havaintoni on kuitenkin se kuinka nuoret äidit tupakoivat pienten lasten vierellä.