A
akka
Vieras
Mä en jaksa olla iloinen kenenkään puolesta. Nauran heille jotka eron jälkeen palaa yhteen (eihän siitä oikeesti mitään tule), vihaan uudessa suhteessa olevia (joo, olet nyt niin rakastanut mutta katotaanpa tilannetta 4 vuoden päästä), väheksyn niitä jotka vauvakuumeilee (niistä mitään iloa ole, ärsyttäviä vaan lapset nimittäin), haukun raskaana olevia jotka iloitsee raskaudestaan (kesken se menee kuitenkin, on vaikeasti vammainen, tai synnytysvauriot on kropalle hirveet), halveksin naisia jotka kehuvat miestään/liittoaan (mies pettää usko vaan), itsevarmoja ihmisiä palautan maan pinnalle (et sä mikään kaunis ole, persekin liian iso) jne.
En tietenkään osaa itsekään olla onnellinen, aina löytyy jotain mistä voi valittaa, mikään ei kelpaa koska se voisi kuitenkin aina olla vielä paremmin, mitään en uskalla tehdä koska se menee kuitenkin pieleen jne.
Väsyn jo itsekin siihen kun kokoajan olen pahalla päällä ja ärtynyt.
En tietenkään osaa itsekään olla onnellinen, aina löytyy jotain mistä voi valittaa, mikään ei kelpaa koska se voisi kuitenkin aina olla vielä paremmin, mitään en uskalla tehdä koska se menee kuitenkin pieleen jne.
Väsyn jo itsekin siihen kun kokoajan olen pahalla päällä ja ärtynyt.