Miksi nykyään on niin että elämä ei saisi muuttua yhtään lastensaannin jälkeen

[.]

Siis aina toitotetaan miten vanhemmilla pitää silti pysyä omat harrastukset ja pitää olla omaa -ja kahdenkeskeistä aikaa ja pitää päästä viikonloppuisin tuulettumaan yms. Miksi näin? Kyllähän sen elämän on pakko muuttua jos lapsia tulee perheeseen. Ihme touhua.

 

[idunnor]

Ei mua häiritse että jotkut haluavat pitää elämänsä mahdollisimman paljon ennallaan jos se on mahdollista. Ei meilläkään elämä mitenkään radikaalisesti muuttunut lapsen tulon jälkeen.

 

[viiraska]

Siksi että nykyvanhemmat ei ole päässeet sisältä päin näkemään lapsiperheen todellisuutta. Joka paikassa näkee vain kulisseja.
Itse olen perheestä, jossa oli pikkulapsia teinivuosinani. Tiesin, että pikkulapsiaika on vaativaa. Silti oli sopeutumista.

 

[e]

Tottakai sen elämän on pakko muuttua. Mutta eikö sun mielestä siten saisi vanhemmilla olla omia harrastuksia tai kahdenkeskistä aikaa? Musta ne on ihan hyvä juttu...

 

[yhden äiti]

Kohtuus kaikessa. Ekat pari kuukautta menee nyyttiä ihastellessa, mutta pikkuhiljaa elämä tasottuu suhteellisen samanlaiseksi, kun oli ennen vauvaakin. Tosin meillä ei ryypätty, ja rellestetty ennen vauvaakaan joka viikonloppu, mutta ollaan palattu molemmat omien harrastusten pariin. Mä taas en voi ymmärtää näitä "elän lapsille"- vanhempia.

 

[Molleri]

Vaikka nuo mainitsemasi asiat jäisikin ennalleen, jää todella moni asia vielä ulkopuolelle.

Kyllä mun mielestä äidillä/isällä on oikeus jatkaa harrastuksissa, pitää kahdenkeskistä aikaa ja käydä viikonloppuisin tuulettumassa. Ei siinä oo mitään kummallista.

MUOKS. Mäkään en voi tajuta näitä "elän lapsille"-vanhempia Joillain se menee ihan hitusen yli mun ymmärryksen.

 

[mami]

Muuttuminen riippuu täysin elämästä.
Jos elämä on jo valmiiksi hyvin lapsiystävällistä(ei baareja,ei alkoholin juomista,jne..) se ei paljon muutu.
Meillä elämä pysy aikalailla samana lasten tulon jälkeekin. Toki kaksinkin käydään treffeillä aina sillon tällöin. Mut viikonlopun huvitukset (mökkeily,golf,pitkät metsälenkit) kaikki onnistuu erittäin hyvin lapsienkin kanssa..

 

[Emilyn]

Sehän riippuu ihan siitä, millaista elämä on ollut ennen lapsia, että muuttuuko se kovin vai ei. Itselläni ei juurikaan ole muuttunut. Toki näin yhna on joistain kodin ulkopuolisista harrastuksista joutunut luopumaan ainakin väliaikaisesti mutta senkin olen ratkaissut järjestämällä harrastukset, esim. liikunnan kodin sisälle. Ei lasten saanti tarkoita sitä, että elämässä ei enää voisi olla muuta kuin vanhemmuus.

 

[muu]

Se on tätä kaikkimullehetinyt-aikaa mitä tällä hetkellä eletään. Halutaan aivan kaikkea olematta valmiita tekemään sen eteen mitään uhrauksia. Tässäkin ketjussa näkyy muutama juuri tällaisen ajattelutavan omaava tapaus. Nykyään eletään niin yksilökeskeistä aikaa, että siihen ei sisälly edes sen oman lapsen eteen minkäänlaisten myönnytysten tekeminen.

 

[Huspati Huta]

Kyllä meillä muuttui ja se oli tarkoituskin.

 

[Nih]

No minusta tuntuu että nyt kun meillä on tuo lapsi niin käydään paljon enemmän "vapaalla" kuin ennen lasta. Silloin tuntui että ollaan aina vaan kotona ja ne kaverit kellä oli lapsia kävi paljon usiammin jossain kuin me.
Mutta voi kyllä olla että se vaan tuntuu siltä, kun sitä vähän tuntee aina "piston sydämessään" kun sen lapsen jättää mummolaan hoitoon ja ite tuulettuu..
Mutta kyllä minä ihan mielellään annan lapsen mummolle hoitoon kun se on ite tarjoutunut ottamaan. On sanonut että ottaa nyt kun vielä jaksaa (ei enää niin nuori), jonain päivänä se ehkä sanoo ettei enää jaksa, enkä minä siitä silloin valita. Silloin täytyy jättää omat menot ja mennä niillä eväillä.

 

[RouvaRajatapaus]

Kyllä meillä muuttui ja se oli tarkoituskin.

Samoin.

 

[jep]

Itsekään en ymmärrä näitä "elän vain lapsilleni" äitejä, jotka lopettavat elämisen heti lapsen saatuaan. Oma elämäni on muuttunut kuitenkin erittäin paljon lapsen saatuani, mutta lähinnä parempaan suuntaan. Tämä on yleistystä mutta tässä muutama veikkaus miksi toisille se on niin hankalaa; bilettävillä (yleensä nuoremmilla) äideillä menojalka senkun vipattaa lapsesta huolimatta eikä olla valmiita luopumaan rilluttelusta lapsesta huolimatta. Vanhemmilla voi joillain olla vaikeuksia sopeutua lapsen tuomiin rajoituksiin koska on niin tottunut elämään omien ehtojen mukaisesti.

 

[vieras]

Se on tätä kaikkimullehetinyt-aikaa mitä tällä hetkellä eletään. Halutaan aivan kaikkea olematta valmiita tekemään sen eteen mitään uhrauksia. Tässäkin ketjussa näkyy muutama juuri tällaisen ajattelutavan omaava tapaus. Nykyään eletään niin yksilökeskeistä aikaa, että siihen ei sisälly edes sen oman lapsen eteen minkäänlaisten myönnytysten tekeminen.

Toisaalta olis hyvä sekin että vanhemmilla olis myös jotain omaa elämää ja omaa aikaa sen tenavan hoidon lisäksi. Lapset kasvaa, ovat meillä vain lainassa. Mitä sitten jos oletkin 20v elänyt vain lapselle ja se muuttaa pois kotoa?

Kyllä väliin jää vielä paljon sävyjä jos toisessa päässä on täysin lapsille eläminen ja se ettei elämä saisi muuttua yhtään.

Mulla lapsi nyt 2v ja yhtään yötä en ole ollut erossa. Meillä kun ei ole hoitopaikkaa mihin lapsen laittaisi yökylään.

 

[tahattomasti lapseton rva]

Mä just kaipaan sitä muutosta, jonka lapsi toisi elämääni.. Oon niin kauan haaveillut siitä, että minusta tulisi äiti ja vanhempi.. Hiton tylsää tää "itsekäs" eläminen pitemmän päälle.. Oon aina ollu niin perhekeskeinen ihminen, että jotain puuttuu tällä hetkellä ja pahasti..

 

[ei se ennenkään muuttunut]

Kyllä nykyään on paljon enemmän "elän vain lapselleni" äitejä kuin ennenvanhaan. Siinä ne eli lapset seassa maatalon elämää, ei se arki siitä lasten myötä miksikään muuttunut.

Itse en ole koskaan kokenut pikkulapsiaikaa vaativaksi ja ehkä salaisuus onkin juuri siinä että elintavat on pidetty suht samanlaisina eikä aivan kaikkea ole tehty lapsien ehdoilla, molemmat vanhemmat on tasa-arvoisia ja molemmilla säilynyt omat harrastukset. Vaikeaa ei ole ollut koska lapset on olleet tyytyväisiä eläessään elävää elämää eikä neljän seinän sisällä, toisaalta oppineet joustaviksi kun on esim. matkusteltu paljon niinkuin aiemminkin, vanhemmilla riittää puhtia ja hermoja kun on ne omatkin harrastushetket. Itse vietän omat hetkeni ratsastamassa, mutta jos joku palaa energisenä ja iloisena kotiin kun on saanut olla illalla muutaman tunnin bilettämässä niin en näe sinä mitään eroa onko mikä sen vapaaillan sisältö on.

Ja täytyy myös muistaa että kaikille aika ennenlapsia ei ole ollut aikaa jolloin joka ilta oltiin baarissa täys kännissä ja eri mies vieressä jarvase yö.

 

[leppis]

Totta kai elämä muuttuu lasten myötä, mutta jotta "pudotus" ei olisi niin raju, on hyvä säilyttää oma elämäkin.

 

[Nyynä]

vastaan vain otsikkoon: siksi että nykyihmisellä ei ole mitään kykyä käsitellä muutoksia ilman että on joku paniikki, ahdistus tai sekoominen lähellä. ei siis psyykkistä kestävyyttä juuri ollenkaan.

tokihan elämä muuttuu lasten saannin jälkeen, mutta ei se lopu kuitenkaan.

 

[Lilith Le Mort]

Saa muuttua mutta ei tarvitse luopua niistä asioista mitä oli ennen lapsen saamista.

 

[mie vaan]

Kyllä se elämä muuttui. Miten ihmeessä se voisi olla samanlaista? Muutokset ovat olleet positiivisia. Esim. Syön säännöllisesti ja terveellisesti, satunnainen tupakointikin jäi. Viinakset jääneet todella vähälle. Ajattelen asioita positiivisessa mielessä eteenpäin, eli suunnittelen tulevaisuutta. Hoidan omaa jaksamistani koska se näkyy koko perheen hyvin voinnissa.

Tämmöistä tuli mieleen. Onhan tässä myös väsymystä ja rahan menoa mutta harva asia on pelkkää plussaa.

 

[Harhaanjohtaja]

Vaikka nuo mainitsemasi asiat jäisikin ennalleen, jää todella moni asia vielä ulkopuolelle.

Kyllä mun mielestä äidillä/isällä on oikeus jatkaa harrastuksissa, pitää kahdenkeskistä aikaa ja käydä viikonloppuisin tuulettumassa. Ei siinä oo mitään kummallista.

MUOKS. Mäkään en voi tajuta näitä "elän lapsille"-vanhempia Joillain se menee ihan hitusen yli mun ymmärryksen.

peesaan.

 

[Minä]

Joillekin tuntuu tulevan kauheana shokkina se, että päivärytmi pitäisi olla ja vieläpä suunnilleen joka päivä samnlainen.
Jos on jo valmiiksi tottunut suht säänölliseen elämään, töissä käymiseen, lenkkeilyyn, säännöllisiin ruoka-aikoihin, niin eihän se vauvan tai pienen lapsen kanssa eläminen ole mitenkään kamalaa...

 

[catlady]

Jos kaks aikuista on elänyt viikonloput bilettäen ja viikolla paljon omia harrastaen, niin sellasille varmaan lasten tulo on iso muutos elämässä...

 

[Anisvaimo]

Blown Dreams Blog

Kannattaa käydä katsomassa tuo blogi. Saatte tietää mitä tulevan pitää. Se on sen arvosta uskokaa pois.