Miksi noin nuorena äidiksi?

  • Viestiketjun aloittaja Jorma
  • Ensimmäinen viesti
laija61
Oltiin kihloissa,18-vuotiaita.Ehkäisy petti,mutta kumpikaan ei edes harkinnut aborttia.Kaikella on puolensa.Nyt tämä lapsi on aikuinen ollut jo monta vuotta,samoin pari seuraavaa lasta.Nuoremmat 2 ovat murrosiässä.Sen jotenkin oivaltaa.kiuinka pitkä homma se lapsen aikuisuuteen saattaminen on ja siinä mielessä nuorempana lasten saaminen on ehkä ihan hyväkin asia,jos on henkisesti tarpeeksi kypsä.Eksyn joskus tänne palstalle,kun olen ollut se nuori äiti joskus.
 
niin.-..vaikea kysymys, mutta itselläni oli ainakin syynä se että halusin lapsia, vaikka minusta tuleekin yksin hultaja silti rakastan lastani yli kaiken..
tammikuussa on laskettu aikani joten vielä raskauden alkuvaiheita tässä käydään... ehkä sekin auttoi minua asian suhteen kun olen melkein valmis kasvatusalan ammattilainen niin kokemuksella voin sanoa että tämä on ihanin asia mitä minulle on tapahtunut.. :)
 
nuutin äippä
miksi ei? lukeeko jossain laki että pitää olla yli kolmekymppinen että voi hankkia lapsia? eikä lapsia hankitaan vaan niitä saadaan. olin 17 kun sain lapseni enkä ole päiväkään katunut. Lapset on paras lahja mitä voi saada. toisia kiinnostaa opiskelu toiset taas haluaa nuorina äitiksi eikä siinäå ole mitään väärää
 
itsekin äiti
Toiset saavat lapset nuorina,toiset vähän vanhempana,jotkut ei ollenkaan.
Niin se vain on.
Nuorellakin iällä voi olla valmis vanhemmaksi.
Ihmisiä on niin monenlaisia ja elämäntilanteet erilaisia.
Onneksi tähän maailmaan mahtuu monen ikäisiä vanhempia.

Siksi itse nuorella iällä äidiksi,koska silloin oli lapsen aika. Yksinkertaisesti.
Ei elämän tarvitse paljoa muttua,vaikka niitä lapsia siunaantuisi nuorella iällä,toki rajoittuu,jos niin haluaa asian ymmärtää.
Moni päivittelee ehkä nuorille vanhemmille,että voi voi,nyt se nuoruus jää elämättä,pilaatte elämänne ym..miten ihmeessä lapsi voi pilata elämän?
Minulle se on antanut sisältöä elämään,tunnen olevani jollekkin tärkeä.
Minä olen teinivuoteni elänyt,en kaipaa niitä aikoja.Omalla ajallani,en lähde baareihin/terasseille rilluttelemaan,ehei,ei ole minun juttuni,jonkun muun voi kyllä olla,ja hyvä niin,kukin tavallaan :)

No,joo,meni ehkä vähän ohi aiheenkin :whistle:
Mukavaa päivänjatkoa nyt silti =)
 
Olen haaveillut todella pienestä asti äidiksi tulosta. Kun tapasin poikaystäväni, nykyisen aviomieheni, olin 17v. Seurustelimme vain vuoden ja menimme naimisiin. Tulin raskaaksi pian naimisiin menon jälkeen ja nyt minulla on ihana pieni vauva! Ja olen todella onnellinen, onnellisempi kuin koskaan!! Lapsi on tärkeintä elämässäni. Hän tuo iloa joka päivä. Jo pieni hymy auttaa äitiä jaksamaan.

Eli siis lyhyesti ja ytimekkäästi vastaus kysymykseesi: Koska lapset ovat tärkeintä ja ihaninta maailmassa <3
 
Koska nuorena on hyvä saada lapsia! Perinnölliset sairaudetkaan eivät välttämättä ui vauvaan niin herkästi kuin näin kolmenkympin korvilla. Ja ihan liian monet aloittaa vasta tässä iässä. Ja kun meidän kavereilla on muksut pieniä, eivätkä pääse minnekään me papan kanssa pistetään prätkän nokka kohti pohjoista ja napsautetaan samppakaljapullon korkki Jäämeren rannalla. Loimulohta ja rakkautta ihan kahestaan -tietty, saahan nää unelmat toteuttaa missä järjestyksessä tahansa, toki, toki... B)
 
Se on totta,että lapsia saadaan ei tehdä. Olen nyt 18 ja ensimmäiseni sain 17 vuotiaana. Tosin raskaus sai alkunsa aivan vahingossa,mutta minua se ei haitannut,olin valmis luopumaan omasta elämästäni ns.vapaana nuorena lapsen tähden. En olisi voinut kuvitellakaan tekeväni aborttia,koska jos sen olisin tehnyt,ties millaista elämäni nykyisin olisi. En koe menettäväni mitään,vaikka olen nuori ja äiti,vaan olen saanut paljon ja saan jatkossakin. En ymmärrä ihmisiä,jotka paheksuvat meitä nuoria äitejä,koska meillä jokaisella on oikeus tehdä elämällämme mitä itse tahdomme. Toki ei äidiksi kannata tulla,jos ei ole henkisesti ja fyysisesti valmis.
 
on hienoa olla nuori äiti. olin 17 kun sain keskosvauvelini. ja nyt tyttö 2 wee. ja hyvin on mennyt. yksinhuoltajana en usko, että olisin jaksanut, onneks mulla onkin ihana mies, joka kyllä on ottanut isyytensä kunnolla, vaikka onkin vaan vuoden mua vanhempi. vaikka äitiys kuuluu kaiken ikäisille, ei mun mielestä kannata varta vasten hankkia 14 vuotiaana lasta, ehtii myöhemminkin. ja vaikka niin hyvin on mullakin tytön kanssa mennyt, en toista hanki ennen ku mulla on ammatti. nykyään vaan, ainakin täällä satakunnassa tapaa valitettavan paljon nuoria, jotka puolen vuotta seurusteltuaan huomaavat, että vauva on tulossa. ja sitten ei kun kotia leikkimään. isä lähtee ku ei halua vastuuta ja äiti ei jaksa/halua yksin. loppupeleissä vastuu ja vauva on isovanhemmilla, ja huostaanotettujen lasten määrä nousee. hienoa jos siihen pystyy, teiniäideille, joo, hattua, mutta vauva EI OLE MIKÄÄN LEIKKI TAI NÄYTTELYESINE. tällaisia tapauksia on ainakin 6 minun tuttava piirissä. toivottavasti muualla toisin.
 
Tiimuski kirjoitit hyvin! Minäkin tunnen yhden teinivanhemman, jolta jäi lapsi mummolle hoitoon ja tunnen myös yhden vanhemman pariskunnan, jolta jäi lapsi isovanhemmille. Aina ei ole fyysisestä iästä jaksaminen kiinni (pelkästään) vaan todennäköisesti taustalta löytyy niin paljon muuta: työttömyys, päihdeongelmat, mielenterveysongelmat ym. tai jopa älyllinen kehitysvammaisuus! Mutta nuoret vanhemmat ovat mitä suurimmassa määrin erittäin hyviä vanhempia -siihen olen omassa työssäni törmännyt :heart:
 
Meillä ainakin ihan tietoisesti jätettiin ehkäisy pois, kun kummallakin niin kauhea vauvakuume.. Ja nyt on ihana, pieni vauveli mahassa ja rv 12+4.. Itse olen 19, ja mieheni 24.. Miehellä ihan vakituinen ammatti, gigantin varastopäällikkönä, että ihan hyvin pärjäillään vaikka osa sukulaisista päivitteli, jotta kun mulla ei oo työpaikkaa ja opiskelut kesken ja että miten teidän käy jne.. Mitä itse en ihan täysin ymmärrä, kyllähän sitä ehtii myöhemminkin opiskella ja töitä tehdä. Elämä on elämistä varten.., Me ollaan ainakin niin onnellisia vauvan tulosta, vaikka aika alkuvaiheessa onkin.. Ja kumpikin on ehtinyt viettää nuoruuttaan, rellestäen, viinaa juoden.. ei tule hirveä ikävä sitä touhua, ja aamuisia krapuloita.. :x
 
minä olin 17 kun päätimme mieheni kanssa mennä naimisiin.halusimme kiintyä ja nuorina toisiimme ja sitten aika alkoi näyttää siltä että molemmat halusimme lasta joten minusta siinä ei ole mitään väärää jos nuorena saa lapsen.nyt olen 18 vuotias äiti ja minulla on ihana tytär en voisi vaihtaa häntä mihinkään...en ymmärrä sellaisia ihmisiä jotka kyyläävät kadulla ja kaupassa kun olen niin nuori äiti.monet ajattelevat miten pärjäämme mutta ihan hyvin tässä on pärjätty ja olen kuitenkin itsenäinen ihminen elämään.lapseni on saanut mitä ihanimmat vanhemmat joten ei ole syytä huoleen ja lapsellani on hyvä olla.Joten nuoret äidit älkää todellakaan luopuko toivosta!!!nuorena äitinä oleminen on parasta mitä sinulla/meillä on joten älä menetä sitä mitä olet saanut!!! :heart:
 
Lapset kannattaa tehdä mahd. nuorena tai silloin kuin vielä jaksaa.. :) itselläni ei kyllä ole vielä lapsia koska mieheni ei vielä halua, mutta aika näyttää ;) en nyt siis tarkoittanut tuolla mahd. nuorena mitään 15vuotiaana, mutta siis kuitenkin... Silloin kun vielä jaksaa ja on nuori ja vetreä ;)
 
hei täällä yks vo vanhempi eksy tänne eli kuulun tonne +40 puolelle ja hienoa on tulla äidiksi myös nuorena jos keran itse on siihen valmis..tietysti joku raja siinäki ettei ihan lapsi oo mutta eikohän osa jo ala olla 17 vuotiaana jo kypsiä mutta ite sain 24 vuotiaana ekan ja se oli mulle hyvä ikä ja mulle joku toinen ...nuoruudessa se hyvä puoli että ihminen kypsyy koko ajan ja on vastaaan ottavaINEN ja tärkeää on rakkaus ja välittäminen ollan me sitte minkä ikäsiä äitejä tahansa.
tsemppiä teille nuoret! luottakaa itteenne.
 
Täällä toinen "vanhus" eli 39v ja tulin kanssa kannustamaan näitä nuoria jotka vaavin on saaneet :) Itse sain esikoiseni 20v ja on jo tuollanen 18v miehenalku...hieno poika siitä on tullut, vaikka "yhdessä" kasvettiinkin ;)
Nyt tuli sitten toinen taloon eli mulla 18v tasan väliä noilla veljeksillä...että näinkin voi elää :wave:

Pilkettä ja poitsut 2,5kk ja 18v :heart:
 

Yhteistyössä