Miksi niin moni haluaa vain 2 lasta? Miksei enemmän, jos ne on ihania?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja uipppisk
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mä oon halunnut kaksi lasta tai en yhtään ennen lapsia. Ja nyt tää kaksi on oikein hyvä.

Tää on suurin määrä jota pystyn täydellä mielenterveydellä hallitsemaan. Musta ei olisi suurperheen äidiksi. Haluan myös mennä elämässä eteenpäin enkä jäädä jumittamaan lasten hankintaan.
 
minulla syynä on jaksaminen, ei vaan pysty. aiemmin haaveilin 3-4 lapsesta, mutta nyt kun noita on kaksi niin tajuan, etteivät minun voimavarani riitä useampaan lapseen.
 
Koska mun mielestä "ihana" on järjetön syy tehdä yhtään mitään. Toivottavasti kukaan ei todellakaan tee lapsia vain sen perusteella "ne on niin ihania". Kyllä nyt jokainen vastuuntuntoinen aikuinen mietti asiaa vähän realistisemmin.
 
[QUOTE="vieras";28068272]Koska mun mielestä "ihana" on järjetön syy tehdä yhtään mitään. Toivottavasti kukaan ei todellakaan tee lapsia vain sen perusteella "ne on niin ihania". Kyllä nyt jokainen vastuuntuntoinen aikuinen mietti asiaa vähän realistisemmin.[/QUOTE]

juuri näin! Vauvakuume on myös järjetön syy lisääntyä.
 
No vaikkapa itselläni siksi, että aloitin 30+ vuotiaana, en halunnut lapsia ihan peräperään, ja nyt niitä ei annetakaan apteekin hyllyltä. Toivottavasti nyt sen kaksi edes saisi.

Sitten siihen tarvitaan lisäksi molempien puolisoiden halu. Taloudelliset resurssit, ajalliset resurssit jne.

Itse ainakin vielä haaveilen salaa 3-4 lapsesta, realistinen luku toivottavasti olisi edes se kaksi.
 
Aika ennen lapsia oli niin helppoa. Töiden jälkeen ja viikonloppuina sai tehdä mitä halusi, nyt on kiinni lapsissa koko ajan, kun pienempi vielä heräilee öisin. Mullekin taitaa riittää kolme vuotta yöheräilyä. Jos lapsiluku jää tähän kahteen, niin neljän vuoden päästä oon taas vapaampi välillä menemään.

Laitapa ensi yöksi kello soimaan 15 kertaa ihan random-aikoina ja oo hereillä 5-15 minuuttia kerrallaan. Kerro aamulla, miltä tuntuu. Todellisuudessa paremman kuvan saat vasta toistettuasi koetta puoli vuotta putkeen. Käytä samalla kaikki vapaa-aikasi johonkin valvontatehtävään.

Vaikka lapset ovat ihania ja rakkaita, ihan hulluksi ei kannata niiden määrän suhteen heittäytyä.
 
Koska mulla on vain yksi syli, enkä halua tuntea jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta. Kahden tarpeet hoidan vielä hyvin, mutta kolmas veisi jaksamista tiukemmalle. Lisäksi usein kaksi lasta on pari, mutta kolme on jo lauma, eli osittain hallitsematon ryhmittymä.
 
Kyllä se kolme on ehdoton maksimi, kahteen pyritään.

Ensinnä tulee tietenkin mieleen raha ja toiseksi se ettei tarvitse arkena ajaa mitään julmetunkokoista koulubussia vaan perinteinen henkilöauto riittää.
Aika. Hieman eroa kuskata kahta harrastuksiin kuin neljää.
 
Täällä on mainittu kaikki syyt. Koti, auto, oma jaksaminen, taloudellinen tilanne (haluan tarjota kaiken lapsilleni), mielenterveys, miten oma aika riittää, riittävä huomio lapsille, ym. Lisäksi raskaus ja synnytys ovat keholle raskas kokemus, joten 2 kertaa riittää.
 
No en tiiä, kaks on jotenkin hyvä luku, sen jaksaa vielä hoitaa, ja niistä on toisille seuraa jne...

Itse en halunnut ollenkaan lapsia, mutta meille tulee niitä lapsia ehkäsystä huolimatta, jo kolmas tulossa, enkä aborttiakan pysty tekeen. Eka tuli vaikka käytin pillereitä, toinen tuli vaikka käytin ehkäsylaastaria, ja kolmas mahassa vaikka oli kuparikierukka. Nyt aion mennä sterilisaatioon, ehkä en enään sitten tule raskaaksi.

Kuitenkin nyt en mistään hinnasta antaisi pois noita ihania, lapset tuo elämään niin paljon sisältöä, etten voisi kuvitella mitään parempaa, ja jos tämän oisin tiennyt ennen lapsia, niin varmasti olisin niitä halunnut ja paljon.
 
Ennen ensimmäistä lasta haaveissa oli kolme lasta. Nyt niitä on kaksi ja kahteen jää. Olen valvonut 4vuotta putkeen enkä jaksa enää enempää. Lapset itsessään mukavia, mutta väsymys vie äidiltä järjen päästä. Lisäksi kaksi raskautta ja synnytystä saivat "alakerran" kaluston siihen kuntoon, että kärsin vaivoista lopun ikääni. Korjausleikkaus on edessä jossain vaiheessa. Terveydellään ei viitsi leikkiä enempää.
 
Näin lapsettomana ihmettelen, miksi niin moni haluaa lopulta vain sen kaksi lasta. Moni on puhunut muuta ennen lapsia, että haluavat esim. ison perheen.

Me mietittiin ennen lapsia, että ehkä 4 lasta voisi olla kiva. Esikoisen syntymän jälkeen mietittiin, että ehkä yksi riittää... Lopulta tuli vielä toinen lapsi. 2 on ja enempää ei tule.

Mulla menee kaikki aika, energia, hoivavietti ja raha näihin kahteen. Ei resurssit riittäisi enempään. Tai sit pitäis karsia kaikki vähäkin oma pois ja sitä en halua.
 
Minä olisin halunnut 4 tai 6 jopa aikoinaan, mutta raskaana oleminen on niin tajuttoman kauheeta, että 2 on se maksimi mitä suostun itseäni kituuttamaan. Sitten saa mieheltä leikata johdot poikki...
 
Minäkin haaveilin joskus neljästä tai viidestä, mutta nyt on kaksi ja se on hyvä. Tuli vain tunne, että meidän perhe on nyt kasassa, siitäkin huolimatta että nautin nuoremman vauva-ajasta aivan hirveesti.

Kaksi on minusta kauhean kätevä määrä. Seuraa toisilleen, mutta vielä hallittavissa hyvin, käsi kummallekin.
 
Itse ajattelin aikoinaan että kolme lasta olisi hyvä määrä mutta kahteen jää ja tässä syyt:

-vaikeat raskausajat. En suin surminkaan enää halua kolmatta kertaa raskaaksi. Sen lisäksi raskaudesta ja synnytyksestä toipuminen vie aina aikansa. Olen molemmilla kerroilla kärsinyt siitä, että kamalan raskauden jälkeen menee kuitenkin aikaa, että kroppa on oma itsensä. Ja nyt en puhu pelkästään ulkonäöstä vaan että hormoonitoiminta on palautunut jne.

-vauva-aika. Vauvat ovat ihania niin kauan kuin ne eivät ole omia. Eli vauva-aikaa en kaipaa ollenkaan.

- melu ja kaaos. Lapsista lähtee aina ääntä ja kämppä on kuin pommin jälljiltä. Olen hiljaisuutta ja järjestystä rakastava ihminen ja on ihan tarpeeksi, että tässä mölyää kaksi pientä mölyapinaa.

- nukkuminen. Nyt kun meidän nuorempi (2,5vee) on viimeinkin alkanut nukkua öitänsä hyvin, niin enää en lähde siihen ralliin mukaan. Takana on putkeen yli 4 vuotta rikkonaisia öitä ja väsymystä. Ei sitä lajia enää minulle.
 
Minä ja mieshn voisimme olla onnelllisia ja viettää täyttä elämää ihan ilman yhtäkään. Ei siis koskaan päätetty että varmuudella tehdään ensimmäistäkään.

No se nyt tuli se ensimmäinen. Ja oli tietysti ihana ja rakas ja täydellinen ja mullehan riittäisi äitiyden kokemus yhdestäkin. Mutta jos meille kävisi jotain niin minusta se on lapsen kannalta hyvä että hänellä on sisarus. Olisi sitten joku toinen lähienen ihminen.

Enempää emme halua, ja ihan tavissyyt: ei riitä aika raha eikä voimavarat. Meillähän ei tukijoukoissa ole kehumista. Useinhan hyvillä tukijoukoilla tehdään enemmän lapsia. En kestä myöskään enempää synnytyksiä.

ja kyllähän minä olisin paljosta opista jäänyt paitsi jos niitä lapsia olisi ollut vain yksi. Voisin luulla että se yksi on sama kuin 5. Nyt tiedän että ei ole.
 
Oikeesti Suomen tulevaisuus jo kahdelle tuntuu kauhealta.. Liekö miten pärjäävät? Saavat töitä? Asuvat vuokralla kun omaa rahaa pitää olla asunnonostoon jne.. Joo kaksi on hyvä.
 

Uusimmat

Yhteistyössä