Miksi niin moni äiti potee huonoa omaatuntoa?

[Mesore]

Minusta lähimpänä totuutta on tuo ajatus siitä, että äitiydestä on tehty suoritus, mutta uskon, että tosiasiassa ongelma on syvempi.

Kulttuurissamme lapsi on pitkälti toiminnan kohde, objekti. Lapsen rooli kasvatuksessa on hyvin passiivinen, vanhemman ajatellaan olevan ainoa aktiivinen osapuoli, joka teoillaan vaikuttaa siihen tuleeko lapsesta "hyvä" vai "huono".

Jotenkin on unohtunut se, että äidin ja lapsen välinen suhde on ihmissuhde, joka toimii samoilla säännöillä kuin mikä tahansa muukin ihmissuhde. Hyvän ihmissuhteen taustalta löytyy rehellisyyttä, molemminpuolista kunnioitusta, rakkautta ja ymmärrystä - kuitenkin äitiydestä puhuttaessa puhutaan usein vain siitä, mitä lapsi saa tai ei saa tehdä, millaisia rangaistuksia ja palkintoja lapselle annetaan, onko lapsi päiväkodissa vai kotihoidossa, saako koti- vai einesruokaa jne jne. Monet äidit puhuvat lapsilleen todella epäystävälliseen sävyyn, ja aikuisen itseoikeutettu vallankäyttö estää tasavertaisen, lämpimän suhteen muodastamista lapseen. Huono suhde lapseen aiheuttaa syyllisyydentunteita ei vain äidissä, vaan myös lapsessa. Tämä äitejä vaivaava epämääräinen syyllisyys ulkoistetaan sitten joihinkin merkityksettömiin pikkuseikkohin, kuten liikaan tv:n katseluun.

 

[Merengue]

Voihan se olla sellaista pientä kasvamistakin se huono omatunto. Tosiaan, onhan se ainakin parempi kuin ettei lapsistaan välittäisi lainkaan. Liian tiukka ei kannata kenenkään olla.. ei tarvita kahta ulkoilukertaa ja ruoaksi riittää jokin hyvä ravinto, voi vaikka olla sitä einestä tms. Meidän lapset on luojan kiitos niin hyvässä suojassa.

 

[äitinä jo aika pitkään]

minulla on huono omatunto siitä, että en aikanaan riittävän ripeästi osannut järein asein puuttua yhden lapseni koulukiusaamiseen. Lopulta koulun vaihto tuli eteen mutta jälkikäteen ajatellen minun olisi pitänyt tehdä ratkaisu koulusta poisottamisessa jo paljon aiemmin. Asioiden jälkiseuraamuksista kärsitään yhä.
Huonoa omaatuntoa en todellakaan kanna siitä, että joskus katsotaan piirrettyjä, syödään kotipizzaa eikä todellakaan ulkoilla jos ei siltä tunnu. Tärkeintä on, että lapset pysyy onnelisena, kehittyy ja kasvaa.