Miksi niin monet kokee elämän oravanpyöräksi?

["vieras"]

Olen miettinyt tätä useaan otteseen, enkä ole vielä asiaa ymmärtänyt.
Eikö nämä ihmiset ymmärrä että aikansa kutakin? Ja töissä on vaan käytävä että voi elää? Ja aikansa ne lapset on pieniä ja siellä päiväkodissa? Aikansa se on sitä että aamuisin tapellaan samat tappelut lähdetäänkö tarhaan, mennään töihin, päästään töistä, haetaan lapset, laitetaan ruokaa, ollaan, käydään nukkumaan. Sitähän se elämä on!

Aika moni mieltää tän jatkuvaksi oravanpyöräksi niin olisi mielenkiintoista sit tietää et millaista sen elämän sitten pitäisi olla? Mitä se sisältää? Pelkkää lorvimista ja helppoa rahaa? Ei vaikeita aikoja ja tiukkoja aikatauluja?

Ja kummassakaan asiassa ei kyl tartte mennä ääripäästä toiseen vaan miksi ei voisi kulkea sitä kultaista keskitietä?

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25024857] Pelkkää lorvimista ja helppoa rahaa? Ei vaikeita aikoja ja tiukkoja aikatauluja?[/QUOTE]

Vaikuttaa unelmalta

 

["vieras"]

Kultainen keskitie on
- 8 tuntia töitä
- 8 tuntia aikaa perheen kanssa
- 8 tuntia yöunta

 

[vauvapalstalle eksynyt]

[QUOTE="vieras";25024875]Kultainen keskitie on
- 8 tuntia töitä
- 8 tuntia aikaa perheen kanssa
- 8 tuntia yöunta[/QUOTE]

Mun mielestä on aika kohtuuton ajatus että ihminen eläisi peräti puolet hereilläoloajastaan jotakuta toista varten (työt). Just saying...

 

["vieras"]

Mun mielestä on aika kohtuuton ajatus että ihminen eläisi peräti puolet hereilläoloajastaan jotakuta toista varten (työt). Just saying...

Monet elävät enemmänkin, elleivät tee lyhennettyä työaikaa tai työskentele parin minuutin matkan päästä kotoa.

 

["vieras"]

Mun mielestä on aika kohtuuton ajatus että ihminen eläisi peräti puolet hereilläoloajastaan jotakuta toista varten (työt). Just saying...

Jos ajattelee tekevänsä työtä vain toista varten, niin on hakoteillä.

 

[Lilii lisänimetön]

[QUOTE="vieras";25024983]Jos ajattelee tekevänsä työtä vain toista varten, niin on hakoteillä.[/QUOTE]

Näin, tästä se lähtee. Minä teen työtä myös itselleni ja nautin työstäni ja töissä käymisestä. Paitsi ansaitsen, myös toteutan itseäni ja kehityn. Siksi työ ei ole eikä toivottavasti tule olemaankaan se, mikä minun elämääni saisi aikaan "oravanpyörän".

 

["aloittaja"]

Näin, tästä se lähtee. Minä teen työtä myös itselleni ja nautin työstäni ja töissä käymisestä. Paitsi ansaitsen, myös toteutan itseäni ja kehityn. Siksi työ ei ole eikä toivottavasti tule olemaankaan se, mikä minun elämääni saisi aikaan "oravanpyörän".

Niin hassua ajatella että joku ajattelee tekevänsä töitä jonkun muun vuoksi. Koska sinähän teet sitä vain ja ainoastaan itsesi vuoksi. Ei kukaan pakota sua sinne töihin. Mut jos haluaa asua mieleisessä talossa, ostaa itselleen mieleisiä asioita, sisustaa, mennä matkalle, herkutella, ostaa lapselle joku kiva juttu tai maksaa sen harrastusta niin siihen tarttee rahaa ja sitä saa kun tekee töitä.

Todella kurja että jotkut oikeasti on sellaisessa paikassa duunissa jonne meno tuntuu vastenmieliseltä ja pakko pullalta vaan päivästä toiseen. Itse kun voi kuitenkin vaikuttaa siihen millaista se oma elämä on.

 

["vieras"]

Ehkä se on sitä että halutaan niin paljon eikä kuitenkaan saavuteta sitä. Olisi parempi joskus tyytyä vähempään eikä pyrkiä olemaan korvaamaton ja paras. Monella voi syynä olla pelko työpaikan menetyksestä.

 

[vauvapalstalle eksynyt]

Näin, tästä se lähtee. Minä teen työtä myös itselleni ja nautin työstäni ja töissä käymisestä. Paitsi ansaitsen, myös toteutan itseäni ja kehityn. Siksi työ ei ole eikä toivottavasti tule olemaankaan se, mikä minun elämääni saisi aikaan "oravanpyörän".

Kaikilla ei ole mahdollisuutta valita just sitä itseä eniten kiinnostavaa ja itselle parhaiten sopivaa pestiä. Olisihan se kiva jos saisi 8 tuntia toteuttaa itseään ja siitä saisi vielä kunnolla rahaakin...

 

["Piika-äiti"]

Työkeskeisyys on osa tätä maailman aikaa, jossa raha ja taloudelliset mittarit ovat jumalten suosiota tärkeämpiä tai niiden asemassa. Siksi ahdistus ja epätoivoinen sitkuttelu: vieläkö jaksaa keikkua vai joko tippuu?

 

[Lilii lisänimetön]

Kaikilla ei ole mahdollisuutta valita just sitä itseä eniten kiinnostavaa ja itselle parhaiten sopivaa pestiä. Olisihan se kiva jos saisi 8 tuntia toteuttaa itseään ja siitä saisi vielä kunnolla rahaakin...

Tarvitseeko aina saada kuu taivaalta?

En minäkään ole saanut unelmieni työtä enkä tosiaan koko ajan toteuta itseäni, vaan osa työstä on rutiinia ja ikäviäkin juttuja mahtuu mukaan ja palkka on syvältä. Kokonaisuus silti plussalla, päätellen siitä, että lähden mielelläni töihin ja harmittelen esim. sairauslomapäiviä, kuten tätä päivää.

 

["opiskelija"]

haluaisin olla ja kuunnella lapsiani oikeasti ja katsoa ja keskittyä. mutta takaraivosa soi, mistä rahaa?

 

[Mummeliisa]

Minä en miellä elämääni oravanpyöräksi, mutta tiedän monen ulkopuolisen näkevän sen niin.
Mielestäni "oravanpyörässä" ollaan silloin kun koetaan itsensä arjen vaatimuksen ansaan joutuneeksi eli eletään tavalla, jota ei koeta omaksi/itse tietoiseksi valituksi.
Esim. kiireinen aikataulu ei mitenkään automaattisesti sitä ole...

Meni vähän OT?

 

["vieras"]

T Kokonaisuus silti plussalla, päätellen siitä, että lähden mielelläni töihin ja harmittelen esim. sairauslomapäiviä, kuten tätä päivää.

Olet sthanovilainen iskurityöläinen. :attn

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="Piika-äiti";25025097]Työkeskeisyys on osa tätä maailman aikaa, jossa raha ja taloudelliset mittarit ovat jumalten suosiota tärkeämpiä tai niiden asemassa. Siksi ahdistus ja epätoivoinen sitkuttelu: vieläkö jaksaa keikkua vai joko tippuu?[/QUOTE]

Työ voi olla myös suuri nautinto ja tyydytyksen tuottaja, johon ei liity ahdistusta tai epätoivoista sitkuttelua.

 

["vieras"]

[QUOTE="opiskelija";25025125]haluaisin olla ja kuunnella lapsiani oikeasti ja katsoa ja keskittyä. mutta takaraivosa soi, mistä rahaa?[/QUOTE]

Miksi et hoida asioitasi niin että aikaa riittää noille kaikille asioille?

 

["Teresa"]

[QUOTE="vieras";25025072]Ehkä se on sitä että halutaan niin paljon eikä kuitenkaan saavuteta sitä. Olisi parempi joskus tyytyä vähempään eikä pyrkiä olemaan korvaamaton ja paras. Monella voi syynä olla pelko työpaikan menetyksestä.[/QUOTE]

Juuri näin. Itse olen luopunut paljosta mutta sain tilalle muuta. Ihanat lapseni, aikaa kuunnella, rakkautta, opettajan roolin jne..

Meillä käytetään muiden vanhoja huonekaluja. Vanhoja vaatteita, kenkiä jne. Autokin on käytettynä ostettu ja talokin on toisen tekemä.
Eivät lapseni ainakaan toistaiseksi ole valittaneet. Ehkä sen aika on vielä.

 

[omakin elämä]

Mun mielestä on aika kohtuuton ajatus että ihminen eläisi peräti puolet hereilläoloajastaan jotakuta toista varten (työt). Just saying...

Meillä mieheni tekee enemmänkin, itse sitten puolestani pyhitän _lähes_ kaiken aikani lapsilleni.

 

[Phoebsi]

[QUOTE="vieras";25024983]Jos ajattelee tekevänsä työtä vain toista varten, niin on hakoteillä.[/QUOTE]

Jep, ja täytyy elää myös ja varsinkin itselle. Ei tästä muuten tulisi yhtään mitään, sillä harva saa takaisin kaiken sen hyvän, mitä antaa muille.

 

["vieras"]

Minä en miellä elämääni oravanpyöräksi, mutta tiedän monen ulkopuolisen näkevän sen niin.
Mielestäni "oravanpyörässä" ollaan silloin kun koetaan itsensä arjen vaatimuksen ansaan joutuneeksi eli eletään tavalla, jota ei koeta omaksi/itse tietoiseksi valituksi.
Esim. kiireinen aikataulu ei mitenkään automaattisesti sitä ole...

Meni vähän OT?

sen perusteella, mitä täällä ja blogissa kerrot, niin ei tule oravanpyörä ainakaan minulle mieleen, tulee se vaikutelma, että elät kuten haluat, aika pitkälti pystyt asioihin ja kiireeseen itse vaikuttamaan, ottamaan etätyöpäivän tarvittaessa ym.

 

["vieras"]

Miksi mun pitäisi elää tuollaista elämää että joka aamu kiireellä töihin, siellä päivä, kiireellä kotiin, pakolliset hommat ja nukkumaan. Ehei, ei kukaan pakota töihin. Meillä mies tekee paljon töitä koska tykkää, minä teen vaan osa-aikaisesti ja tämä on meidän yhteinen päätös. Ihanaa kun saa tehdä maailman parasta työtä silloin tällöin, on omaa aikaa, aikaa harrastuksille, lapsille jne..voisko paremmin ollakaan?

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25026974]Miksi mun pitäisi elää tuollaista elämää että joka aamu kiireellä töihin, siellä päivä, kiireellä kotiin, pakolliset hommat ja nukkumaan. Ehei, ei kukaan pakota töihin. Meillä mies tekee paljon töitä koska tykkää, minä teen vaan osa-aikaisesti ja tämä on meidän yhteinen päätös. Ihanaa kun saa tehdä maailman parasta työtä silloin tällöin, on omaa aikaa, aikaa harrastuksille, lapsille jne..voisko paremmin ollakaan? [/QUOTE]

Pistää vaan miettii et miksiköhän se mies tykkää tehdä paljon töitä...

 

["vieras"]

[QUOTE="Piika-äiti";25025097]Työkeskeisyys on osa tätä maailman aikaa, jossa raha ja taloudelliset mittarit ovat jumalten suosiota tärkeämpiä tai niiden asemassa. Siksi ahdistus ja epätoivoinen sitkuttelu: vieläkö jaksaa keikkua vai joko tippuu?[/QUOTE]

Minulla se on just tuota, jatkuvaa kiirettä ja stressiä ja liian lyhyitä yöunia, ei aikaa itselle. Eikä minulla ole muutakaan vaihtoehtoa, se on joko tämä tai jättäydyn työttömäksi ja loppuiäksi sossun tuille. Tuntuu hassulta kun joku sanoo että tästä pitäisi vielä nauttia.