K
Keittiönoita
Vieras
En ole valinnut pieniä palkkoja niille aloille. Mutta aikoinaan jo sairaanhoito-opiston pääsykokeissa haastattelussa kysyttiin, että tiedäthän sinä, että tällä alalla ei pääse rikastumaan. Ja minä tiesin eikä alan pienet palkat olleet este halulleni opiskella hoitoalalle.
Minä myös tiesin, että minimiäitiyspäiväraha ei ole suuruudella pilattu. Silti päätin hankkia lapsen heti valmistumiseni jälkeen. Oli täysin oma valintani, että en mennyt ensin esim puoleksi vuodeksi töihin, jolloin olisin saanut äitiyspäivärahani ansiotulojen perusteella. Vaikka äitiyspäivärahani olisi silloinkin ollut aika pieni, olisi se silti ollut merkittävästi suurempi kuin minimiäitiyspäiväraha.
Kun hankin kuopuksen, tiesin oikein hyvin, että kotihoidontuki on paljon pienempi kuin palkkani. Siitä huolimatta päätin jäädä hoitovapaalle. Moni samassa elämäntilanteessa oleva ystäväni palasi äitiysloman jälkeen töihin tai oli hoitovapaalla vain vähän aikaa, ei lapsen 3-vuotissynttäreihin asti. En mä silloin syyttänyt yhteiskuntaa siitä, että mä jouduin laskemaan pennejä ja töihin palannut naapurini ei.
Opiskelemaan lähtiessäni tiesin, että nyt laskee elintaso rankasti. Olisinhan mä voinut jäädä vanhaan työhönikin odottamaan sitä päivää, että en enää reuman vuoksi pystykään töitä tekemään. Mutta olisi voinut olla hyvin mahdollista, että siinä vaiheessa ei enää uudelleen kouluttautuminenkaan olisi auttanut. Tein siis osa-aikatöitä, nostin opintotukea ja opintolainaa. Ja koska nuo Kelan tuet on tarkoitettu yhden eikä kolmen ihmisen elämiseen enkä mä voinut lapsiani kolmea vuotta ruuatta ja vaatteittakaan pitää, tienasin sen verran liikaa, että takaisin maksettavaksi tuli jokainen sentti opintotuesta. Mutta siinä vaiheessa palkkani oli noussut jo sen verran, että pystyin ne ja opintolainat takaisin makselemaan. Elämiseen ei jäänyt sen enempää rahaa kuin silloin ekana opiskeluvuotenakaan, mutta silti oli katto pään päällä, lapsilla ruokaa ja vaatteet.
Mun pointtini on se, että jos olet tyytymätön elämääsi, tee sille jotain. Yritä edes. Tiedän kyllä, että kaikki ihmiset eivät kykene edes yrittämään vaan jäävät tuleen makaamaan, kun elämä tuntuu menevän perseelleen. Ja sen vuoksi pidän aika tärkeänä sitä, millaiset henkiset valmiudet annamme omille lapsillemme yrittämiseen. Jos et onnistu ekalla kerralla, onnistut kymmenennellä. Jos et onnistu kymmenennellä kerralla, onnistut sadannella. Jos et onnistu sadannella, voit onnistua tuhannella, mutta kannattaa alkaa jo tekemään plan b.
[/QUOTE]