MIKSI niin harva lastaan hoitoon vievä myöntää, ettei edes jaksa olla lapsen

[pömpömmm]

kanssa?

Tunnen monia äitejä, jotka suoraan sanottuna "v*ttuuntuvat", jos joutuvat monta päivää putkeen olemaan omien lasten kanssa, ja ovat helpottuneita, kun päiväkoti avaa ovensa ja joku muu hoitaa lapset päiväkodissa ja lapsi purkaa energiaansa ja saa seuraa.

Palstalla kaikki sanoo syyksi, ettei "ole varaa", vaikka tosielämässä kyllä vähintään puolet näistä johtuu tasan siitä, ettei jaksa olla kotona, eikä kestä omaa lastaan. Kuka myöntää, että ihan mielellään tyrkkää lapsen hoitoon ?

 

["poks"]

Minä ainakin nyt. 3v kiukuttelee ja haluaa ulos. 1v ei halua olla ulkona kun on liian kuuma. Miehellä on selkä paskana. Jumissa neljän seinän sisällä kiukuttelevien kakaroiden kanssa. Ei vois vittu vähempää kiinnostaa..

 

["joo"]

Minä kyllä laitan ihan mielelläni lapsen hoitoon ja menen töihin. En jaksa kitinää, jatkuvaa vinkumista jonkun jätskin/mehun/keksin/minne mentäis/kukaan ei leiki mun kanssa/ saanko lelun jne. perään, joten on ihanaa lomaa kun lapsi menee hoitoon. Illalla sit jaksaa itekin paremmin kun ei ole päivällä nähnyt. Eikä mulla nyt olis varaakaan olla kotona, ja kotihoitaa lasta kunnes se on täysikänen. Enkä nää tässä mitään uutta tai outoa, en ole mikään täydellinen äiti. So what?

 

[Ksantippa S.]

Ai jaa. Minusta kun varsin monet myöntävät sen. Tosin sanamuoto on, että "kaipaavat enemmän haasteita kuin pelkkää vaipanvaihtoa" ja "tarvitsevat älyllistä seuraa".

Minun lapseni on vasta pieni vauva, enkä osaa sanoa, kuinka kauan häntä hoidamme kotona. Mutta minusta hän on jo nyt melko fiksu ja ainakin huumorintajuisempi kuin osa työkavereistani.

 

[idunnor]

Mä ainakin odotan innolla kun 3v menee syksyllä tarhaan, ihan siitäkin syystä, että jaksan itse paremmin vauvan kanssa.

 

["vieras"]

Mä olen ollu kotiäitinä nyt 4,5 vuotta putkeen ja hoidan lapset kotona. Kun mummo tulee auttamaan pari kertaa kuukaudessa, että pääsen leffaan, todellakin sanon ihan suoraan, että tarvin hengähdystauon lapsista, joita muuten hoidan 24/7. Mä en edes yritä mitenkään peitellä sitä, vaan puhun avoimesti, kuinka äitikin tarvitsee ihan omaa rentoutumisaikaa

 

["vieras"]

Mä en nyt oikein tiedä mitä vastaisin. Minä olin yli 2 vuotta lapsen kanssa kotona koska halusin enkä ikimaailmassa laittaisi niin pientä hoitoon. Mutta nykyään laitan lapsen silloin tällöin hoitoon koska en vaan jaksa kuunnella ja juosta perässä ja viihdyttää. Olen niin mukavuudenhaluinen :xmas:

 

["Asdf"]

Mä odotan innolla että 1v ja etenkin 3v kitisijä menee syksyllä osa-aikahoitoon. Todellakin: saavat siellä leikkiseuraa ja tekemistä. Musta ei siihen ole 24/7.

 

[toki]

No mä myönnän.
Alotuksen kysymykseen viitaten, ei kukaan ole tollasta multa ennen kysynyt. Oisin sen kyllä voinut siis aiemminkin myöntää, jos joku sitä ois tivaamaan tullut.

 

[Millenia]

Aika monikin tuon kyllä myöntää, mutta tässäkin aloituksessa taitaa olla sellainen negatiivinen pohjavire? Niinkuin ihmiset, jotka tympääntyvät olemaan lapsiensa kanssa 24/7 inhoaisivat lapsiaan tai eivät haluaisi ikinä viettää aikaansa heidän kanssaan. Tuohan nyt on silkkaa valetta. Mutta tosiaan, ihmiset kaipaavat mielekästä tekemistä, ja vaikka joillekin kotityöt ja lasten kanssa leikkiminen on sitä, toisille taas ei.

Olen ollut kotosalla lasten kanssa nyt 3,5 vuotta enkä jaksa enempää. Jos olisi paljon kavereita paikkakunnalla ja rahaa johonkin omiin menoihin niin luultavasti jaksaisin paremmin. Mutta kun ei ole, niin menen mieluummin ilmaiseen kouluun hakemaan itselleni ammattia, seurustelemaan aikuisten kanssa ja pitämään taukoa lapsien passaamisesta ja ainaisesta siivoamisesta.

Ei minua hävetä myöntää, että pelkästään lasten kanssa oleminen on tylsää, mutta yleensä asia esitetään muodossa: "jos sua ei vittu nappaa kaivella siellä hiekkalatikolla päivät ja yöt haistella pentus hiuksia niin et olisi saanut tehdä lapsia ollenkaan". Niinkuin ihmiset tekisivät jälkeläisiä jonkun vauva- tai taaperovuosien takia. Itse ainakin odotan innolla että lapset kasvaa ja niiden kanssa voi tehdä muutakin kuin leikkiä pihapiirissä (ja joo, voisi tehdä jo nytkin, mutta kun ei ole sitä rahaa niin vaihtoehtona pihapiirille on suurinpiirtein eväsretki eikä muuta).

 

[monday]

Minä hoidan lapsiani (kohta 2,5v ja 6kk) mielelläni ja nautin heidän kanssa kotona olemisesta, enkä voisi kuvitellakaan laittavani isompaa tarhaan vielä. On toki niitä päiviä kun väsyttää, vituttaa ja tuntuu että seinät kaatuu päälle, ja etenkin kun isompi on energiaa täynnä ja käy ylikierroksilla ja minun tekisi mieli vaan heittäytyä sohvalle ja laittaa aivot narikkaan, niin kysyn mummolta voisiko olla lapsen kanssa esim. tunnin niin saan hetken levätä. Ainahan se ei onnistu, mutta joskus kuitenkin =)

 

[viiras]

Ehkä olisi ollut varaa, mutta minä halusin töihin. Minä pidän työstäni ja halusin palata sinne nopeasti. Eikö niin saa tehdä?

 

["vieras"]

Kiitos, näin 3 v ja 1,5 v lasten jaksavana ja aktiivisena kotiäitinä oli ihana lukea tämä ketju! Kiitos, te todella tiedätte, että en "vain löhöä kotona", vaan omienkin lasten ikätason mukainen ja kehittävä hoito on tärkeää ja raskasta. Kiitos, naiset! Antakaa siis minulle minun tilani, minä annan teille oman tilanne.

 

[Scarlett O Harava]

Mua ei ole tarkootettu viettämään vuosia kotona lapsen kanssa.

Mutta olipa jotenkin typerästi ilmaastu ap:lta tuo asia kun kirjootti, että tyrkkääkö ihmiset mielellään lapsensa hoitoon. Aivan kuin ei olisi mitään muuta kuin olla lapsen kanssa kotona tai sitten päästä eroon lapsesta mahdollisimman nopiaan.

Onpa vaikia arvata onko ap kotiäiti vai ei.

 

[meah]

Mä en jaksaisi olla pelkästään lasten kanssa kotona.

En sano, ettei olisi varaa. Mutta sanon, että tuota laumaa ei ole taloudellisesti kannattavaa viedä hoitoonkaan.
Onneksi mies on lasten kanssa kotona.

 

["tinttu"]

No mä olen ystävillekin ihan suoraan sanonut ja julkisesti nätimmin ilmaissut että minä en vaan jaksa olla kotiäitinä. Minulle se oli rankkaa, paljon rankempaa kuin töissäkäyminen, etenkin pääkopalle.
Olin itse lapseni kanssa kotona 1,5vuotta ja voin kertoa, jos en sen jälkeen oli saanut töitä, olisin joutunut hoitoon. Nykyään lapsi 4v on päiväkodissa kun käyn töissä ja lisäksi vielä isällään 1-3vrk/viikko. ja todellakin mulla palaa hermot siihen, jos ollaan joskus lomilla 24/7 kahdestaan päivätolkulla.

Oon paska äiti ja varmaan ois pitäny jättää lapsi tekemättä kun mua ei vaan kiinnosta olla lapsen kanssa kokoajan. Koko ajan kyllä iän myötä helpottanut, meillä on yhdessäolo mukavaa ja tykkään viettää aikaani hänen kanssa mutta ensimmäiset 3vuotta oli kyllä ihan helvettiä.

Lapsi on silti minulle rakkainta maailmassa ja nautin hänen seurastaan ja etenkin kun hän kasvaa isommaksi. Mutta tiedänpähän nyt että kotiäitiys ei ole minun juttuni, ja tuskin enempää lapsia teen. Ja onnellinen olen siitä että sain lapsen, suunnittelematta. ei tarvitse enää miettiä myöhemmin ja stressata että pitäisikö hankkia mies, mennä naimisiin ja hankkia lapsia. Jäänkö jostain paitsi jos en saa lasta jne. En jää. mulla on jo lapsi josta olen onnellinen, ja joka luojan kiitos kasvaa kokoajan.

 

["vieras"]

Meillä napanuora on vieläkin katkaisematta, vaikka lapsi on 17-vuotias. Kotiäiteys on ainoa oikea valinta. <3

 

[samperin puusilmä]

Mitä tähänkin nyt sanoisi...
Aina kyse ei ole jaksamisesta tai siitä,että mielellään lapsen "tyrkkää"hoitoon.
Meillä nuorempi lapsi on hoidossa,koska itse en terveyteni vuoksi pysty hoitamaan koko päivää.

 

[Alaston lohikäärme]

No 2½-vuotias ei oo vielä koskaan ollu hoidossa, mut kyllä tässä on ihan ääneen pohdittu sitä mun töihin menoa.
Ihan sen takia, että taloudellinen tilanne pysyis hanskassa. En mä niin kovin ilolla tuota tyttöä hoitoon laittais.

 

[ireooi]

no enemmän mua otti kotona ollessa pattiin jatkuva ruuan laitto ja tekemättömien kotitäiden kattelu kuin lapset
enkä pystyis olemaan kenenkään elätettävänä, joten kun äippärahat sun muut ko loppu, niin töihin

 

[juolavehnä]

no aika monihan myöntää, kuten ketjusta voit lukea.
aivan samalla tavalla kuin jotkut tekevät monta kakaraa ksoka on kuitenkin mukavampi olla kotona kuin töissä. Ja vaikka hekään eivät lapsista mitenkään erityisesti pitäisi ja ainakin yrittävät saada isommat jonnekin että eivät olisi jaloissa.

 

[fifiia]

Kenelle tai missä se pitäisi myöntää?

 

[piina]

Meillä ainakin syyt oli moninaiset. Monta kotiäitivuotta oli taas takana ja yksinkertaiseti alkoi seinät kaatua päälle. Mä luulen, että olisin jaksanut kotona olla, jos a) olisi ollut rahaa enemmä ja b) jos olisi ollut aikaa myös itselleni ja harrastuksilleni.