[QUOTE="hupsista";25843957]Osalla on varmasti kyse esim. näistä:
-"Vaarallinen" mies nostaa omaa statusta. Olet kova mimmi, kun olet hänen kanssaan.
-Nainen kokee, että "tuon miehen kanssa ollessa kukaan ei uskalla ikinä tulla vittuilemaan" ts. sitä päästään tekemään itse. Saa vallantunteen muihin ihmisiin nähden tekemättä itse mitään. Tunnen yhden tyypin, joka sekä kehuskelee että uhkailee rikollismiehellään.
-Osa yrittää rakastaa reppanan ehjäksi. Tunnen tällaisenkin ihmisen. He kokevat, että toisen typerät teot johtuvat rikkinäisyydestä ja heitä ei saa tuomita vaan hellästi rakastaa, jotta heistä tulee tunne-elämältään normaaleja.
-Osa näkee tässä haasteen. Vähän kuin ottaisi suuren, aggressiivisen koiran. Tai toisaalta tulee mieleen tyttökirjojen klassikot eli hevoskirjat: Harvassa kirjassa päähenkilöllä on tasaisen luotettava hevonen, jonka kanssa seikkailuja koetaan. Osalla on tietysti se pakollinen ressukkahevonen, jota on kaltoin kohdeltu ja josta saa sydänystävän, mutta monessa tarinassa heiveröisellä pikkutytöllä on ilkeä, hurja ja vaarallinen hevonen, jonka kanssa jousutaan moneen vaaratilanteeseen ja silti se on "maailman paras hevonen." Näen tässä samaa, eli haetaan jotain, mille nippa nappa pärjää, välillä tulee turpiin, mutta se on muka jännittävää elämää ja "sen arvoista."
Oli miten oli, ei ihan tervettä anyway.[/QUOTE]
Tästä luettelosta puuttui ainakin yksi syy, eli se, millaiset kotiolot on olleet. Jos on pienestä asti kokenut esim. fyysistä/psyykkistä väkivaltaa niin samanlaiseen tilanteeseen voi sitten ajautua aikuisenakin, koska ei ole välttämättä edes kokemusta normaalista suhteesta jne. Alistettuna olo tuntuu silloin tutulta ja turvalliselta.