Miksi naiset jämähtävät seurustelun alettua kotiin???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ? :-(
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

? :-(

Vieras
Kertokaa, oi naiset, mistä johtuu, että kun naiset alkavat seurustella, kaikki muu ympäriltä unohtuu? Useammankin ystävän/kaverin kohdalla näin on käynyt. Keskitytään vain ja ainoastaan parisuhteeseen, eikä puhettakaan, että pidettäisiin enää minkäänlaisia tyttöjen iltoja tai yhtään mitään. Onhan se ihanaa, kun löytyy oma rakas, mutta pitäisi myös muistaa, että kaverit pysyvät(jos niitä on enää jäljellä), vaikka parisuhde kaatuisi.

Itse olen onnellisessa suhteessa, mutta se ei ole koko elämäni, vaan haluan myös nähdä ystäviäni, harrastaa samoja asioita kuin ennenkin. Moni ystävä on nyt lyhyelle (noin vuosi) aikaa "pariutunut" ja tunnen jo turhautumista, kun heitä ei saa enää mihinkään miehen vierestä. Voin vain pohtia syitä tähän. Olen hakenut vikaa itsestä, onko käytökseni muuttunut/olenko itse muuttunut ja keskustellut tästä mieheni kanssa. Tultiin siihen "tulokseen", että miehet osaavat säilyttää kaverinsa, mutta naisilta ei näytä onnistuvan.

Löytyykö keneltäkään kokemusta asiasta?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ? :-(:
Tultiin siihen "tulokseen", että miehet osaavat säilyttää kaverinsa, mutta naisilta ei näytä onnistuvan.

Pitää valitettavan usein paikkansa. Piti paikkansa myös omalla kohdallani.
Seuraavaksi seurustellessani yritän toimia toisin.

 
miettinyt ihan samaa. yksikin ystävä huokaili ex:nsä kanssa ollessaan omaa tyhmyyttään kun suhteen alussa jätti kaverinsa miehen takia. erosi, löysi heti uuden ja kas, taas jäi ystävät.

eikä tämä ole mikään yksittäinen tapaus. itse en jaksa enää kysellä kylään tai puistoon, kahville tai leffaan kun aina saa pakit tai tehdään oharit.
 
Todella typerää tuollainen. Minä en ole jämähtäjä tyyppiä, en todellakaan :) Ystävät ovat todella tärkeä osa elämääni. Onneksi myös ystävät ei ole jättäneet parisuhteen takia.

Löytyy kyllä niitäkin tuttuja, jotka ovat jättäneet kamut taakseen...ovat sitten eronneet ja yrittäneet palata takaisin "remmiin", mutta ei se niin vaan enää onnistu...

Tietysti varmaan kaikilla on suhteen alussa sellainen vaihe, että haluaa vain olla uuden poikaystävän kanssa, mutta sen pitäisi mennä ohi... Yleensä se niin vain on, että "miehiä tulee ja menee, mutta ystävät on ikuisia" :)
 
Löytyy kokemusta.
Osa kavereista oli jossain vaiheessa tuollaisia ja toisaalta olen nykyään itse osin tuollainen.

Kun mä en sinkkuna kelvannut seuraksi(olis olleet miehenkin kanssa tervetulleita kylään mutta vaan pariutuneet ystävät kelpasi heidän piireihin) niin en tosiaan mene enää niiden tyttöjen iltoihin joita nyt parisuhteiden arkipäiväistyttyä pitäisivät.
Mä viihdyn mieheni kanssa, käydään mieluiten perheittäin kylässä kavereiden kanssa. Onneksi on nykyään paljon kivoja kavereiita joiden kanssa voi hengailla koko perheen voimin.
 
Kaikista ihmeellistä näissä tyypeissä on musta se, että niiden miehet menee edelleen kavereidensa kanssa. Eivät siis unohda kavereitaan. Tosi harvat miehet unohtaakaan, ovat paljon lojaalimpia ystävilleen kuin naiset.

Eli istuuko se nainen vaan kotona kaikki illat ihan siltä varalta hälytysvalmiudessa, jos miehen menot peruuntuisivatkin? Vai miehen valokuvaa tuijotellenko istuu yksin sohvalla?

Mulla on kokemusta useastakin ystävästä, jotka unohtaa mut ihan totaalisesti aina suhteen aloitettuaan. Sit mulle soitellaan, kun suhteeseen tulee ongelmia, joista täytyy päästä purkautumaan ulkopuoliselle että jaksais hymyillä taas miehelle. En vastaa enää puhelimeen, jos kerran tekevät kaiken kivan miehensä kanssa, hakekoon siltä myös henkisen tuen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kaikista ihmeellistä näissä tyypeissä on musta se, että niiden miehet menee edelleen kavereidensa kanssa. Eivät siis unohda kavereitaan. Tosi harvat miehet unohtaakaan, ovat paljon lojaalimpia ystävilleen kuin naiset.

Eli istuuko se nainen vaan kotona kaikki illat ihan siltä varalta hälytysvalmiudessa, jos miehen menot peruuntuisivatkin? Vai miehen valokuvaa tuijotellenko istuu yksin sohvalla?

Mulla on kokemusta useastakin ystävästä, jotka unohtaa mut ihan totaalisesti aina suhteen aloitettuaan. Sit mulle soitellaan, kun suhteeseen tulee ongelmia, joista täytyy päästä purkautumaan ulkopuoliselle että jaksais hymyillä taas miehelle. En vastaa enää puhelimeen, jos kerran tekevät kaiken kivan miehensä kanssa, hakekoon siltä myös henkisen tuen.

Juuri näin! Mä vastaan vielä toistaiseksi ja pidän itse yhteyttä, mut ei vaan kohta enää jaksa...
 
Oon ap:n kans samaa mieltä. Munkin kavereille käynyt paljon noin et ovat jättäneet kun puoliso on löytynyt. Uusia ystäviä on löytynyt ja nykyiset onkin aivan ihania. Mä tartten lepohetkiä perheestä ja ulkopuolisia kenelle puhua. Oon ihan saletti et avioerot johtuu pitkälti osittain siitä ettei ole muuta elämää kun puoliso ja sekin arkistaa jo suhdetta liikaa. Voin myös olla viikon ulkomailla ilman miestäni kaveriporukassa mutta tuntuu ettei monikaan kaverini siihen kykenisi.
 
ja jämähdetty on.Liikutaan paljon mutta aina yhdessä.Kivempaa niin.Tänäänkin jumitetaan kaksin television edessä jalkapallomatsia katsellen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja a:
Kokemusta löytyy myös täältä! Ja se on kumma, että jos ystävää pyytää jonnekin esim. ostoksille/kahville, pitää se mies raahata aina mukana! :o

Niinpä...jos mulla vaikka on jotain vähän yksityisempää juteltavaa, missä kaipaisin läheisen tukea, niin en todellakaan tahdo siihen mitään ylimääräistä miestä kuuntelemaan!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Niinpä...jos mulla vaikka on jotain vähän yksityisempää juteltavaa, missä kaipaisin läheisen tukea, niin en todellakaan tahdo siihen mitään ylimääräistä miestä kuuntelemaan!

Joo niinpä! Ja sitten jos mies ei ole mukana niin on kiire kotiin "kun Pena tulee töistä pian."
Ei se mies kuole, jos joutuu hetken olla yksin!!
 
Eikai tässä muu auta, kuin yrittää löytää uusia ystäviä "menetettyjen" tapausten tilalle. Se on vaan " aikuisena" helpommin sanottu kuin tehty. No, jospa nykyisillä kavereilla suurin huuma tasoittuisi ja alkaisivat nähdä muutakin kuin miehensä...
 
Minä en ole ystäviäni unohtanut, mutta ystävät unohtivat minut. En viitsi enään soitella yksi puolisesti ja kysellä mukaan.
Käyn harrastamassa niin paljon kuin ehdin. Tänäänkin olisin mennyt, mutta mies meni omaan harrastukseensa. Huomenna mies jättää omansa väliin niin minä pääsen omiin treeneihin =) .
Meillä kummatkin käy kavereiden luona sekä omissa harrastuksissa sen mukaan miten päästään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Calumet:
Minä en ole ystäviäni unohtanut, mutta ystävät unohtivat minut. En viitsi enään soitella yksi puolisesti ja kysellä mukaan.
Käyn harrastamassa niin paljon kuin ehdin. Tänäänkin olisin mennyt, mutta mies meni omaan harrastukseensa. Huomenna mies jättää omansa väliin niin minä pääsen omiin treeneihin =) .
Meillä kummatkin käy kavereiden luona sekä omissa harrastuksissa sen mukaan miten päästään.

Voi, tuokaa ei ole mukavaa :-/. Ystäviä ei kiinnosta harrastaa yhdessä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Calumet:
Minä en ole ystäviäni unohtanut, mutta ystävät unohtivat minut. En viitsi enään soitella yksi puolisesti ja kysellä mukaan.
Käyn harrastamassa niin paljon kuin ehdin. Tänäänkin olisin mennyt, mutta mies meni omaan harrastukseensa. Huomenna mies jättää omansa väliin niin minä pääsen omiin treeneihin =) .
Meillä kummatkin käy kavereiden luona sekä omissa harrastuksissa sen mukaan miten päästään.

Voi, tuokaa ei ole mukavaa :-/. Ystäviä ei kiinnosta harrastaa yhdessä?

Aikoinaan kun tuli mies kuvioihin (minun), niin kun sitten soittelin että mennäänkö syömään tyttöjen kesken, kahville, iltaa viettämään jne. ei kukaan lähtenyt. Nytkin olen vielä joskus kysyny lenkille mukaan, mutta ei.
En tiedä miksi. Olis kyllä kiva tietää että mikä tuli.
No uusia kavereita olen löytänyt :)
 

Yhteistyössä