Miksi naisen ja miehen välistä himoa/ihastumista kutsutaan rakkaudeksi?

Ei tuo ole rakkautta. Rakkautta voi olla vain epäseksuaalisissa suhteissa, ihmisten välillä joissa virtaa sama veri, tai jotka ovat toisilleen todella läheisiä.
Tuollanen "romanttinen rakkaus" ei ole rakkautta, vaan ihastuminen, joka hiipuu ennen pitkää. Se on biologiaa, jonka tarkoitus on johtaa panemiseen, ja panemisen tarkoitus on johtaa lisääntymiseen. Rakkauden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Suhdetta voi jatkaa vaikka vuosikymmeniä tottumuksen vuoksi, mutta ei se sitä muuta rakkaudeksi, se on vain riippuvuussuhde.
Oikeaa rakkautta on esim lapsen ja äidin välillä. Se ei lopu.

 

Höpö höpö. Pettyneen löpinöitä...

 

Höpö höpö. Pettyneen löpinöitä...

Taisit pelästyä. Älä toki pelkää.

 

Voi... Minun käy sinua sääliksi.

 

Mielenkiintoinen ja varsin valtavirrasta poikkeava näkemys. Olisi kiinnostavaa tietää, miten olet päätynyt tähän ajatukseen.

 

Olen vähän samaa mieltä. Kumppanista välittää, mutta ei se "rakkautta" ole, rakkaus ei lopu. Kumppanista jos eroaa niin ei häntä vuosien päästä enää rakasta, mutta lasta rakastaa oli tilanne mikä tahansa, niin kauan kuin henki pihisee. Ne ovat hyvin erilaisia tunteita, voihan joku sanoa että rakkautta on monelaista, mutta en siihenkään oikein usko, miksi niin olisi?
Tämähän on ihan tulkinta kysymys.

 

Ei ihastumista kutsuta rakkaudeksi, vaan ihastumiseksi. Ei intohimoakaan kutsuta rakkaudeksi, kyllä sitä ihan intohimoksi kutsutaan. Sulla menee senat sakaisin.

 

Puolisoaan voi myös rakastaa, harva vissiin sitten saavuttaa tämän kun näköjään yllättävän moni kuvailee tunteet puolisoa kohtaan himoksi.

Minä tiedän että vaikka jostain syystä mieheni kanssa erottaisiin niin rakkaus ei loppuisi ikinä. Ja onhan niitä paljon vastaavia esimerkkejä pareista jotka todella ovat rakastaneet toisiaan.

 

Mä pystyn keksimään monia esimerkkejä, joissa äidin ja lapsen välillä ei ole rakkautta tai se on loppunut. Lisäksi lapsen suhde äitiin on usein varsin alisteinen/symbioottinen/riippuvuussuhde ainakin ensimmäisinä vuosina, mielestäni ainakin enemmän kuin kahden aikuisen liitossa pl läheisriippuvuus ja muut mielenhäiriöt.

 

Olen vähän samaa mieltä. Kumppanista välittää, mutta ei se "rakkautta" ole, rakkaus ei lopu. Kumppanista jos eroaa niin ei häntä vuosien päästä enää rakasta, mutta lasta rakastaa oli tilanne mikä tahansa, niin kauan kuin henki pihisee. Ne ovat hyvin erilaisia tunteita, voihan joku sanoa että rakkautta on monelaista, mutta en siihenkään oikein usko, miksi niin olisi?
Tämähän on ihan tulkinta kysymys.

Juuri näin.
Nähdäkseni seksuaalista suhdetta on alettu kutsua rakkaudeksi viihdearvon vuoksi. Kirjallisuus, taide, elokuvat ovat keksineet "romanttisen rakkauden", koska se myy ja kiehtoo ajatuksena enemmän kuin se että puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä.
Ihmiset pitävät saduista, tuo naisen ja miehen välinen "rakkaus" on yksi suosituimmista saduista, varmasti suosituin.
Rakkautta se ei ole, vaan biologiaa jonka tarkoitus on johtaa raskauteen ja panohimothan sammuvat ennen pitkää tai vaihtavat kohdetta.

 

Olen vähän samaa mieltä. Kumppanista välittää, mutta ei se "rakkautta" ole, rakkaus ei lopu. Kumppanista jos eroaa niin ei häntä vuosien päästä enää rakasta, mutta lasta rakastaa oli tilanne mikä tahansa, niin kauan kuin henki pihisee. Ne ovat hyvin erilaisia tunteita, voihan joku sanoa että rakkautta on monelaista, mutta en siihenkään oikein usko, miksi niin olisi?
Tämähän on ihan tulkinta kysymys.

Kyllä minä rakastin miestäni, vaikka erosta oli kulunut jo vuosia. Rakkautemme oli niin vahvaa, ettei auttanut muu kuin palata yhteen. Meidän rakkautemme tulee kestämään loppuelämämme. Se alkoi ollessamme teini-ikäisiä, eikä mikään ole pystynyt sitä lopettamaan.

 

Se on surullista, että sinä et ole koskaan päässyt sitä kokemaan. Itse sen sijaan olen kokenut niin syvää romanttista rakkautta, että sitä ei voi mihinkään himoon tai ihastumiseen sekoittaa. Sen tietää sitten kun se kohdalle sattuu, ei sitä voi kuvitellakaan ennen. Ja jos oikeasti rakastaa, se rakkaus ei lopu vuosienkaan päästä, kuten tuossa edellä väitettiin. Se, joka niin sanoo, ei ole ollut oikeasti rakastunut.

 

Puolisoaan voi myös rakastaa, harva vissiin sitten saavuttaa tämän kun näköjään yllättävän moni kuvailee tunteet puolisoa kohtaan himoksi.

Minä tiedän että vaikka jostain syystä mieheni kanssa erottaisiin niin rakkaus ei loppuisi ikinä. Ja onhan niitä paljon vastaavia esimerkkejä pareista jotka todella ovat rakastaneet toisiaan.

Ei se ole rakkautta. Ihminen voi kiintyä tuttuihin asioihin, sulle se puoliso on tuollainen kiintymispiste. Rakkautta se ei ole, siinä voisi olla kuka tahansa ja olisit samanlailla kiintynyt. Tuo riippuvuus kuihtuisi pois kun eläisit ilman miestäsi jonkun aikaa.

 

Mun teoria on, että rakkautta lapsiin osaltaan tukee ihmisen sisäänrakennettu omahyväisyys, jonka kautta narsistisesti ajattelemme lastemme olevan oman itsemme jatke. Myös sen takia lapset ovat vanhemmille niin tärkeitä. Puoliso ei samalla tavalla jaa genetiikkaa, ei ilmennä meidän ominaisuuksia eikä sen takia ole yhtä vahvasti liitoksissa meidän narsistiseen minä-kuvaamme. Siksi puoliso on myös helpommin hylättävissä siinä vaiheessa kun puoliso ei enää tyydytä meidän toiveitamme.

 

[QUOTE="vieras.";29832625]Ei ihastumista kutsuta rakkaudeksi, vaan ihastumiseksi. Ei intohimoakaan kutsuta rakkaudeksi, kyllä sitä ihan intohimoksi kutsutaan. Sulla menee senat sakaisin.[/QUOTE]


Ihastumista ja himoa kutsutaan nimenomaan rakkaudeksi, vaikka se ei sitä ole. Miehen ja naisen välillä ei voi olla rakkautta, ellei kyse ole esim äidistä ja pojasta.
Seksuaalisissa suhteissa on ihastumista ja vetovoimaa, ei rakkautta. Ihastuminen sammuu ennen pitkää, ja jos suhdetta jatketaan tämänkin jälkeen, se on muuttunut riippuvuudeksi, hyötysuhteeksi.

 

[QUOTE="lovedoctor";29832649]Ei se ole rakkautta. Ihminen voi kiintyä tuttuihin asioihin, sulle se puoliso on tuollainen kiintymispiste. Rakkautta se ei ole, siinä voisi olla kuka tahansa ja olisit samanlailla kiintynyt. Tuo riippuvuus kuihtuisi pois kun eläisit ilman miestäsi jonkun aikaa.[/QUOTE]

Olet täysin väärässä. Varmasti joihinkin parisuhteisiin pätee sanomasi asiat mutta on myös parisuhteita johin ne eivät päde lainkaan.

 

Kyllä minä rakastin miestäni, vaikka erosta oli kulunut jo vuosia. Rakkautemme oli niin vahvaa, ettei auttanut muu kuin palata yhteen. Meidän rakkautemme tulee kestämään loppuelämämme. Se alkoi ollessamme teini-ikäisiä, eikä mikään ole pystynyt sitä lopettamaan.

Ei tuo ole rakkautta vaan riippuvuutta. Koitte ihastumisen uudelleen. Tästä tulee sanonta "vanha suola janottaa", toisinsanoen halutaan ottaa sama seksikumppani uusiokäyttöön.

 

[QUOTE="lovedoctor";29832667]Ei tuo ole rakkautta vaan riippuvuutta. Koitte ihastumisen uudelleen. Tästä tulee sanonta "vanha suola janottaa", toisinsanoen halutaan ottaa sama seksikumppani uusiokäyttöön.[/QUOTE]

Miten olet päätynyt tähän riippuvaisuus-teoriaasi? Mihin se perustuu?

 

Mä en muuten ollenkaan allekirjoita tuota AP:n teoriaa. Toki rakkaus varmasti kuolee monista suhteista, joista osa päätyy eroon ja osa jonkinlaiseen kompromissiin, mutta ei se ole sentään mikään yleispätevä totuus. Olen pahoillani AP, jos oikeasti uskot niin

Rakkaus ja intohimo ovat kaksi eri asiaa. Molemmat tukevat toisiansa, mutta eivät ole riippuvaisia toisistaan.

 

Olet täysin väärässä. Varmasti joihinkin parisuhteisiin pätee sanomasi asiat mutta on myös parisuhteita johin ne eivät päde lainkaan.

En ole väärässä. Sinä kuulut ihmisiin, jotka haluavat kieltää tosiasiat, ja elää ruususen unta. Sinulla voisi olla kuka tahansa mies siinä kiintopisteenäsi, koska haluat leikkiä ja elää sadussa kuvitellen sitä "rakkaudeksi".
Jos et enää eläisi sen miehen kanssa, tajuaisit että ei sulla ole tunteita sitä kohtaan. Nyt sulla on harha päällä. Sulle on helpompaa että se asia (mies) on siinä, se hyödyttää sua jotenkin omasta mielestäsi. Et uskalla ajatella että oikeesti sillä ihmisellä ei ole merkitystä, se vois olla kuka vaan.

 

Kyllä mulla on oikeus omiin tunteisiini. Niin. Kun sanon, että rakastan miestäni, niin rakastan miestäni, se ei mitään himoa tai ihastumista ole. Ne ovat tunteita lapsenkengissä, eikä tuossa vaiheessa tiedetä oikeasta rakkaudesta mitään.

 

Mutta... Kun ilman mitään seksiäkin mies on mun paras ystävä.

 

[QUOTE="lovedoctor";29832701]En ole väärässä. Sinä kuulut ihmisiin, jotka haluavat kieltää tosiasiat, ja elää ruususen unta. Sinulla voisi olla kuka tahansa mies siinä kiintopisteenäsi, koska haluat leikkiä ja elää sadussa kuvitellen sitä "rakkaudeksi".
Jos et enää eläisi sen miehen kanssa, tajuaisit että ei sulla ole tunteita sitä kohtaan. Nyt sulla on harha päällä. Sulle on helpompaa että se asia (mies) on siinä, se hyödyttää sua jotenkin omasta mielestäsi. Et uskalla ajatella että oikeesti sillä ihmisellä ei ole merkitystä, se vois olla kuka vaan.[/QUOTE]

Olen elänyt useita kertoja ilman miestäni. En jaksa leikkiä montaa kymmentä vuotta joten uskoisin että satu on loppunut jo aikaa sitten. Ja jos leikkisin niin olisin vaihtanut miestä aina kun on ollut vaikeaa (kuten jotkut tekevät). Mitä sitä suotta leikkisi hankalia juttuja kun vaihtamalla pääsisi helpommalla.

Edelleen, vastaa kysymykseen mihin perustat teoriasi niin puhutaan sitten ehkä lisää.

 

Miten olet päätynyt tähän riippuvaisuus-teoriaasi? Mihin se perustuu?

Siihen että ihastuminen ei kestä vuosikausia, eikö ole sanottu että max 2vuotta. Tuokin on varmasti liioittelua. Jos ihastumisen loputtua vielä jatketaan suhdetta, se on riippuvuutta, tottumista.
Tällöin toisessa nähdään jo vikoja ja toista voidaan jopa inhota, mutta suhdetta jatketaan tästä huolimatta koska ajetaan omaa etua, ja seksin harrastaminen pitää riippuvuuden yllä. Olette varmaan nähneet pariskuntia jotka huutavat ja haukkuvat toisiaan, näitä pitää yhdessä tottumus ja inho, ja seksi voi olla brutaalimpaa henkilön kanssa jonka haluaisi tappaa, työntöihin tulee voimaa, ja nainen voi raskautua helpommin.

 

[QUOTE="lovedoctor";29832667]Ei tuo ole rakkautta vaan riippuvuutta. Koitte ihastumisen uudelleen. Tästä tulee sanonta "vanha suola janottaa", toisinsanoen halutaan ottaa sama seksikumppani uusiokäyttöön.[/QUOTE]

Teoriasi kusee pahasti, koska meillä on välillä pitkiäkin kuivia kausia seksin suhteen. Rakkautta toisiamme kohtaan se ei ole muuttanut mihinkään, olipa seksiä paljon tai ei ollenkaan.