Miksi naapurin lapset käyttäytyy niin paljon paremmin kuin omat? :(

["äää"]

Tuli taas niin paha mieli pulkkamäessä...

Minun lapset eivät osaa odottaa, joudun karjumaan heille, koska muu ei tehoa... Kun taas naapurin lapset odottavat vuoroaan ja äiti tyytyväisenä ottaa kuvia.

Minun lapset eivät tervehdi naapureita ellen sano heille siitä, naapurit lapset tervehtivät automaattisesti.

Minun lapset eivät aina tottele minua, en taas ole ikinä nähnyt että naapuri joutuisi korottamaan ääntään tai ylipäänsä komentamaan.

Kaikenlisäksi naapuri on itse kaunis, hoikka, iloinen, ystävällinen, empaattinen ja kaikkea muuta. Ja mitäs minä olen? Lihava, ruma, väsynyt, en jaksa enää ajatella kuin lapsiani ja itseäni.

Äääää. Nyt iski totaalinen kateus :ashamed:

Mitä minä olen tehnyt väärin?

 

["hmm"]

Olet laiska etkä ole osannut kasvattaa nitä.

 

[jippy]

Varmaan odotat, että joku kirjoittaisi etteivät naapurin lapset aina ole tuollaisia ja sinä vain tunnet noin jne. jne.
Minua kovasti ärsyttää kaikki tämmöinen, kun jotkut vertaa lapsia toisiinsa ja olettavat, kuitenkin että ne toisten lapset ovat yhtä" kamalia", kun ne omat josta puhutaan.. Ne toisten ovat sitä vain kotona tms.
Lapset nyt vain ovat erilaisia. Itse olen tottunut rauhallisiin tyttölapsiini, jotka kiltisti leikkivät ja osaavat käytöstavat. Ovat aina olleet rauhallisia ja kilttejä, mutta uhmanneetkin, ja silloin on menty aikusjohtoisesti kuten aina.
Kasvatus ja lapsen luonne vaikuttaa ihan hurjana.

 

[epätäydellinen äiti muksuineen]

Kuules ap, ymmärrän sua oikein hyvin, samalta tuntuu välillä itsestänikin Mutta pää pystyyn, uskon että olet hyvä tyyppi sekä tarpeeksi hyvä äiti, se riittäköön Kuitenkin aika harvassa taitaa olla aina täydellisen tottelevaisesti käyttäytyvät lapset...

Mutta muistapas myös kasvattaa välillä kehumalla, eikä vaan komentamalla.

 

["Joo"]

Luonne merkitsee tosi paljon. Minäkin kuvittelin olevani loistokasvattaja, kunnes tämä viimeinen syntyi. Tulta ja tappuraa on riittänyt, saas nähdä miten eskari menee. Suurin piirtein samalla tyylillä kaikkia on kasvatettu, mutta luonne-erot ovat melkoiset. Varsinkin keskimmäinen on tosi hillitty ja tottelevainen, joskus liikaakin.

 

["noo"]

no, mikä tahansa otus menettää itseluottamuksensa ja melskaa turhasta ja käpertyy itseensä, jos ei saa myönteistä palautetta. Joskus tuosta tulee ylisukupolvinen perinne.

Jos sen haluaa katkaista, tietoa on löydettävissä ja apua haettavissa. Ehkä jopa naapurista...

 

[olet hieno ihminen]

olet hyvä ihminen ja rehellinen ja lapsistasi tulee mallikelpoisia.

Kaikki muut ihmiset sinuna keksisivät keksimällä vikaa ystävällisesti naapurin äidistä koska olisivat kateellisia ja myös hänen lapsistaan. Yleensäkään ihmiset eivät yleensä huomaa että itsessä tai omissa lapsissa olisi mitään vikaa. Vika on nykyään aina muissa.

 

["mä"]

Onneksi näin päin sillä sä voit vaikuttaa asiaan mutta jos tilanne olisi toisinpäin niin et voisi vaikuttaa siihen paljoa.

 

[Anatolia]

Ihan varmasti naapurillakin on omat kriisinsä lastensa kanssa. Jotain, mikä saa hänet huokaisemaan että "miksi mun lapset eivät voi olla kuten naapurilla".

Ehkä naapuri miettii, että miksi hänen lapsensa eivät uskalla kyseenalaistaa ja uhmata, eivätkä osaa pitää puoliaan kuten naapurin lapset?

Karjumiseen kiinnittäisin huomiota, sillä lapsi oppii nopsaan siihen että äiti on tosissaan vasta kun karjuu.