miksi mulle tulee aina illalla hirveän paha ja surullinen olo?

[ap]

Etsi vaan. Asutko pienellä paikkakunnalla? Mulla ollut traaginen elämä
myös ja nimenomaan tuo lapsuus. Vasta viime vuosina olen muistanut(melkein kaiken).
Nyt on ollut rauhallisempaa, mutta oon kokenut kauhunhetkiä ja kuolemantunteita kun olen lähtenyt noita juttuja "onkimaan".
Itseäni kiinnostaa emdr, jota suositeltu.

Joo ja en tämä on kunta kaupungin kupeessa ja palvelut laahaa..ei mulla tällä hetkellä oikein ole muita vaihtoehtoja kuin syödä rauhoittavia ja mennä osastolle jos en selviä..kun jaksais tsempata että kyllä se tästä vaan tällä hetkellä tuntuu vaikealta. jos ei olisi lapsia niin...

Niin, periaatteessahan hoitoa ihmisen pitäisi saada tarvittaessa, myö sitä
terapiaa. Oon itselläni huomannut kuinka vaikea on ajaa omia asioitaan,
tuntuu ettei osaa.
Oon tosi monesti ajatellut kans että pitäis mennä osastolle, se vois olla
hyvä kun on ollut paljon pahoja oloja, jotka ei parane kun on aina yksin.
Mutta en voi kun oon yh. En uskalla.

Joo mä ymmärrän tuonkin. mulla onneksi mies kuvioissa mutta lapset joutui heti päiväkotiin kun jouduin osastolle. toki se oli silloin pieni murhe. mutta ei siitä mitään tule että käy välillä osastolla ja taas tyhjän päälle. ja mulla on kans rytmihäiriöitä aika lailla jatkuvasti. vittumaisia.

 

[äiti]

Hyvä että sulla on mies. Oon ajatellu että kun lapseni täyttää 18v, voin revetä.
Tai sitten voi olla että oonkin jo parempi ja ehkä hoidan toisia
Oon ajatellu mahdollisesti että jos pystyis joskus hyödyntään näitä omia juttuja
ja vois auttaa toisia, kenties.
Mulla ei yleensä ole rytmihäiriöitä, mutta muuten kroppa oireillut kauan.

 

[ap]

Hyvä että sulla on mies. Oon ajatellu että kun lapseni täyttää 18v, voin revetä.
Tai sitten voi olla että oonkin jo parempi ja ehkä hoidan toisia
Oon ajatellu mahdollisesti että jos pystyis joskus hyödyntään näitä omia juttuja
ja vois auttaa toisia, kenties.
Mulla ei yleensä ole rytmihäiriöitä, mutta muuten kroppa oireillut kauan.

toivottavasti meille koittaa vielä paremmat ajat. nyt menen odottelemaan että mies tulee.

 

[äiti]

Uskon että tulee. Menen nukkumaan vähitellen, hyvää yötä!

 

[jdfkdlsf]

Minulla se on niin, että koko ajan on tuollainen olo. Koko ajan tekee mieli tehä itsemurha. Ja tänään teenkin. Hei ihmiset!

 

[vierailija]

Hei, ahdistuneisuus ja paniikkihäiriöt ovat vain mielesi tuttavai tunteita. Eivätkä ne ole todellisia. Olen menettänyt äkillisesti oman poikani neljä vuotta sitten? Hän oli 19 vuotias. Se oli elämäni kovin menetys ja jouduin käsittelemään oman kuolemani. Te joilla vielä on ihanat mussukat elämänne valot elämässänne mukana. Ei ole syytä ahdistukseen tai itsemurha ajatuksiin. Olen käynyt melkoisissa mustissa syyvyksissä ennenkuin päädyin tähän tilanteeseen.Kärsin todella pahoista paniikkihäiriöistä ja halusin kuolla. Elämässäni ei ollut enää mitään syytä elää.

Katso pikkuistasi ja mieti miltä tuntuisi jos menettäisit hänet. Et voisi enää silittää, halata, suukotella, et kuulisi enää hänen ääntään, et tunne enää hänen läheisyyttään, hän ei enää kiukuttele, et voi enää keskustella hänen kanssaan...et ole enää koskaan osa hänen elämäänsä. Menetys on täysin lopullinen. Tunne, jonka tunnet nyt on sanoinkuvaattoman kamalampi kun kuulet poliisilta että lapsesi on kuollut. Kehosi menee shokkiin, sydän tule ulos rinnasta se hakkaa toista sataa minuutissa, jalat eivät kannattele sinua enää ja tuska alkaa valtaamaan sinut. Vatsa menee sekaisin ja alaselkäsi kipuilee sanoinkuvaattoman paljon, Mikään särkylääke ei auta. 50 tuntia putkeen valvominen ei tunnu missään ja voisit valvoa ihan helposti seuraavat 50 tuntia. Tuska sisälläsi vain pahenee ja pahenee. Kun menet ulos et halua nähdä yhtään ihmisiä koska sinua ahdistaa. Happi ei kulje, maa alkaa aaltoilemaan ja päässä sumenee ja lysähdät maahan koska jalatkaan eivät pidä. Et jaksaisi elää enää yhtään päivää. Ikävöit ja itket. Silmäsi ovat punaiset ja tulehtuneet. Haluat kuolla, jotta pääset lapsesi luokse. Sinulla ei ole nälkä. Laihdut viikossa 5 kiloa. Et vain pysty syömään. Kehosi ei hyväksy ruokaa.

Minua auttoivat unilääkkeet, että sain nukkua. Nukkuessamme käsittelemme tunteitamme. Muita lääkkeitä en halunnut, koska minun oli käytävä tuskani ja ahdistukseni läpi. Illalla itkin itseni uneen. Lopulta aloin miettimään mitä hyvää minulle tapahtunut sinä päivänä ja kiitin hyvistä asioista elämässäni. Aloin käymään joka päivä lenkillä metsässä vaikka ahdisti lähteä ulos. Kirjoitin päivä kirjaa mutta vain hyvistä asioista. Tunteet ovat vieläkin hyvin herkässä jos näen poikaani muistuttavan ihmisen. Paniikkihäiriöt lievenivät ja hävisivät siedättämällä kokonaan. Tajusin että voin muuttaa ajatuksiani. Lopulta helpotti. Ennen nukkumaanmenoa kuuntelen youtubesta Alan Watts:ia. Löytyy myös tekstitykset. Hienot kuvat ja musiikki. Hänellä on hyvin hyvin miellyttävä ja rahoittava ääni. Kuuntele ensin Real me.