Miksi mulle kaupataan liikkeissä aina halvinta? Miksi asiakkaiden oletetaan olevan persaukisia?

["Banaani"]

Rahaa voi olla kenellä vaan. Työskentelen mielenterveyskuntoutujien kanssa, joilla saattaa olla päällä aika resuisia ja likaisia vaatteita ja heidän käytös voi olla joskus vähän sekavaa. Silti heissäkin ihmisiä, joilla on kymmeniä tuhansia rahaa ja isokin kiinteä omaisuus. He saattavat oikeasti haluta ostaa vaikkapa velipojan häihin sen 1500e Bossin puvun. Silti he eivät edes saa yleensä palvelua "hienommissa" liikkeissä tai jos saavat, heidät viedään suoraan alerekille.

Itse taas olen terve ihminen. Pukeudun hyvin ja laadukkaasti. Voisin jopa näyttää siltä, että minulla on rahaa. Toisaalta ulkonäön perusteella ei varsinkaan Suomessa voi päätellä sitä, kuinka isolla rahalla kukin on liikenteessä.

Olen usein (etenkin urheilukaupoissa) luullut, ettei kyseinen liike edes myy haluamaani ja lähtenyt pois. Myöhemmin olen saanut todeta, että liikkeestä olisi löytynytkin se Haltin urheilupuku, ne laadukkaammat fitnesskengät tai se parempi suksisetti lapselle, mutta kukaan ei edes kaupannut sitä mulle. Esiteltiin vaan ne halvimmat.
Eilen isäni etsi ulkoulutakkia. Olimme jo lähdössä Top Sportista ulos, kun myyjä tuli vaivautuneena perään "no tässä ois vielä yksi malli... " Isäni piti takin ulkonäöstä heti ja istui päälle hyvin ja tokaisi vaan myyjälle "tämän otan. Mikset heti esitellyt".. Myyjä vastasi "No jos hinta ei ole ongelma?".. Takki maksoi 170e.
Isäni on yli 400t euroa vuodessa tienaava yritysjohtaja.

Toisaalta köyhäkin on voinut säästää kauan, että saa kunnon lenkkikengät tai ihmisillä voi olla esim. lahjakortti.

Yhteenvetona: Kaikille pitäisi tarjota eri vaihtoehtoja tai miksei myyjät voisi heti kysyä hintaluokkaa?

Ja miksi joka paikassa oletetaan heti jotakin? Se 88v Irmeli voi oikeasti haluta juuri iPhonen, ei seniorikännykkää.

 

["Nisu"]

Kalliimpia tuotteita ostetaan vähemmän ja siksi ammattitaidoton ja tyhmä myyjä olettaa, ettei niitä kukaan osta kuitenkaan.
Kyllä minä tarjoan asiakkaille kalliimpaakin. Yleensä otan selvää mitä asiakas tarvitsee ja mihin käyttöön, enkä oleta heti tietäväni.

 

["Vieras"]

Yksinkertaisesti ei uskalleta tarjota kallista.

 

["vieras"]

Aika erikoinen ongelma? Missä kaupungissa asut?

Minulle myyjät useimmiten esittelevät malleja lähinnä sieltä kalliimmasta päästä joko tarkoituksella tai sattumalta. Minun puolestani se vaate saa olla vaikka alerekistä, jos vain tykkään siitä. Ihan älyttömiä hintoja en suostu maksamaan, mutta vaikkapa tuo 170 euroa takista ei ole summa eikä mikään, jos on laadukas ja mieleinen takki!

Olen huomannut, että nuoren aikuisenkin voi olla vaikeaa saada palvelua ns. paremmista vaateliikkeistä. Palvelua ei saa, tai pitkän odottelun jälkeen tuodaan nihkeästi pari vaatekappaletta sovitettavaksi. Kummasti palvelu aina pelaa keski-ikäisten kohdalla, mutta ei minun, vaikka olen ihan tosissani oleva maksukykyinen asiakas.

Pitäkää tunkkinne.

 

[Big Bang Theory]

varsinkin kun menee stockmannille niin on aivan turha odottaa saavansa mitään palvelua jos et ole pukeutunut viimeisen päälle. Aivan sama oliko rahaa tai ei. Tosin eihän moni parempituloinenkaan osta välttämättä kallista. Tuntuu, että ne varakkaammat on pihimpiä ja katsovat tarkemmin mitä ostavat. Toki monesti ostavat harvoin ja laadukasta.

 

["Tuulipuku"]

Täällä meidän tuppukylässä on ns.hienompi ja parempi vaatekauppa, jossa myydään hintavampia vaatteita kuin monissa muissa "tavis" kaupoissa. No kerran sitten menimme äitini kanssa sinne ja ollaan nyt tämmöistä tavallista suomaista "tuulipukukansaa" niin ei yksikään myyjä tullut palvelemaan meitä. Liikkeessä oli samaan aikaa jotain porvarimummoja jotka kyllä sai palvelua mutta me ei. No, oli myyjällä vähän yllättynyt ilme kun lopulta äitini käveli kassalle 300e hintainen takki kainalossa

 

["vieras"]

[QUOTE="Nisu";27827953]Yleensä otan selvää mitä asiakas tarvitsee ja mihin käyttöön, enkä oleta heti tietäväni.[/QUOTE]Tästä myyjän pitäisikin aina lähteä liikkeelle! Jos asiakkaalla on ehdottomasti jokin yläraja hintalapulle, se varmasti käy ilmi melko nopeasti. Aika moni kuitenkin etsii sitä mitä tarvitsee ja mistä tykkää, ei vain sitä halvinta mahdollista.

 

[feger]

On ihan tavallista, että hinnoista motkotetaan herkästi.

 

[äiti vain]

[QUOTE="Banaani";27827906]Rahaa voi olla kenellä vaan. Työskentelen mielenterveyskuntoutujien kanssa, joilla saattaa olla päällä aika resuisia ja likaisia vaatteita ja heidän käytös voi olla joskus vähän sekavaa. Silti heissäkin ihmisiä, joilla on kymmeniä tuhansia rahaa ja isokin kiinteä omaisuus. He saattavat oikeasti haluta ostaa vaikkapa velipojan häihin sen 1500e Bossin puvun. Silti he eivät edes saa yleensä palvelua "hienommissa" liikkeissä tai jos saavat, heidät viedään suoraan alerekille.

Itse taas olen terve ihminen. Pukeudun hyvin ja laadukkaasti. Voisin jopa näyttää siltä, että minulla on rahaa. Toisaalta ulkonäön perusteella ei varsinkaan Suomessa voi päätellä sitä, kuinka isolla rahalla kukin on liikenteessä.

Olen usein (etenkin urheilukaupoissa) luullut, ettei kyseinen liike edes myy haluamaani ja lähtenyt pois. Myöhemmin olen saanut todeta, että liikkeestä olisi löytynytkin se Haltin urheilupuku, ne laadukkaammat fitnesskengät tai se parempi suksisetti lapselle, mutta kukaan ei edes kaupannut sitä mulle. Esiteltiin vaan ne halvimmat.
Eilen isäni etsi ulkoulutakkia. Olimme jo lähdössä Top Sportista ulos, kun myyjä tuli vaivautuneena perään "no tässä ois vielä yksi malli... " Isäni piti takin ulkonäöstä heti ja istui päälle hyvin ja tokaisi vaan myyjälle "tämän otan. Mikset heti esitellyt".. Myyjä vastasi "No jos hinta ei ole ongelma?".. Takki maksoi 170e.
Isäni on yli 400t euroa vuodessa tienaava yritysjohtaja.

Toisaalta köyhäkin on voinut säästää kauan, että saa kunnon lenkkikengät tai ihmisillä voi olla esim. lahjakortti.

Yhteenvetona: Kaikille pitäisi tarjota eri vaihtoehtoja tai miksei myyjät voisi heti kysyä hintaluokkaa?

Ja miksi joka paikassa oletetaan heti jotakin? Se 88v Irmeli voi oikeasti haluta juuri iPhonen, ei seniorikännykkää.[/QUOTE]

Tuo on valitettavasti tuttua. Minulle kävi 14-16-vuotiaana niin, että kun menin kenkäkauppaan ostamaan kenkiä niin myyjät eivät jostain syystä tulleet ollenkaan esittelemään minulle kenkämallistoa. Hyllyissä oli esillä vain kenkäparin toinen kenkä ja tietysti halusin sovittaa myös sitä toista kenkää ennen ostopäätöstä. Jouduin tulemaan ko. kenkäkauppaan uudelleen isäni kanssa - johan tuli heti myyjä esittelemään kenkiä ja sain ostettua ne kengät.

Toinen tapaus: halusin lukioikäisenä ostaa tietokoneen, joten menin niitä myyvään tietokoneliikkeeseen. Kysyin myyjältä, että mitä kämmentietokonemalleja he myyvät. Myyjän vastaus: "Mene meidän kotisivuille ja katso sieltä." Ja tililläni oli varattuna raha tietokoneen ostamista varten. Ostin tietokoneen toisesta tietokoneliikkeestä.

 

[Lau123]

Itse olen 25-vuotias ja täysin maksukykyinen asiakas.
Olin ennen joulua useassakin kultasepän liikkeessä ja osassa ei kukaan edes tarjonnut minulle apua. Niissä, joissa joku tuli apua tarjoamaan, niin ei esitelty mitä halusin. Etsin joululahjaksi kelloa miehelleni.
Mulle esiteltiin kaikki 20-150e kelloja, vaikka olin varautunut maksamaan kellosta "kuhan on alle tonnin".
Ostin Gantin 450e maksavan kellon. Seuraavan kerran, kun menin liikkeeseen (pienentämään sormusta) niin johan palvelua löytyi, kun muistivat minut kellon ostosta.

Mä muistan myös kerran, kun olin ostamalla lapselle luistimia. Poika luistelee paljon ja halusin jotkut vähän paremmat luistimet. Mulle esiteltiin vaan jotakin 30-40e luistimia ja kun en niitä halunnut, niin myyjä oli jo lähdössä pois.
Lopuksi kysyin itse "entäs nuo luistimet?". Myyjä vastasi: "joo mutta ne maksaa satasen".... Mielessäni kyllä pyöri ärräpäitä..

 

[Björn]

Koska kalliimpi ei välttämättä ole puljulle tuottoisempi.

 

["Nuuh"]

Mua lähinnä ärsyttää takin liepeessä roikkuvat myyjät. Minulla on silmät ja haluan katsella rauhassa ja verrata vaihtoehtoja.
Aika avuton saa olla jos ei kaupasta löydä mitään muuta kuin myyjän esittelemät tuotteet. Ja tarpeen vaatiessa asiakas voisi tietenkin avata suunsa ja kysyä.

 

[hän-joka-jääköön-nimeämättä]

Tytöllä on todella herkkä iho. Mun tuttu suositteli lancomen meikkivoidetta ja biothermin ihonhoitojuttuja. Lupasin tytölle, että saa mennä ostamaan niitä 17-vuotiaslahjaksi. Laitoin rahaa tytön tilille 200e.
Tyttö kavereineen oli ensimmäisestä liikkeestä suurin piirtein ajettu pihalle meiningillä "tänne ei tulla leikkimään ja kokeilemaan meikkejä. Ne on myyntiin".
Toisessa ei kirveelläkään oltu esitelty lancomea, vaan pysytty ns. markettimeikeissä.
Kicksissä oli saaut sitten asianmukaista palvelua.

 

[hän-joka-jääköön-nimeämättä]

[QUOTE="Nuuh";27828059]Mua lähinnä ärsyttää takin liepeessä roikkuvat myyjät. Minulla on silmät ja haluan katsella rauhassa ja verrata vaihtoehtoja.
Aika avuton saa olla jos ei kaupasta löydä mitään muuta kuin myyjän esittelemät tuotteet. Ja tarpeen vaatiessa asiakas voisi tietenkin avata suunsa ja kysyä.[/QUOTE]

Totta tämäkin. Usein kuitenkin esim. urheilutarvikkeissa kannattaakin kysyä myyjältä apua. Samaten esim. kosmetiikkaliikkeessä, ellei tiedä tasan tarkkaan mitä hakee ja kalliimmat meikit yms ovat yleensä jossain laatikoissa, ei esillä.

 

["Myyjä"]

Siksi, että kun ehdotat kallista/kalliimpaa tuotetta, suurin osa asiakkaista alkaa kauhistella hintaa/syyttää rosvoamisesta/älähtää jotain muuta. Helpoimmalla pääsee, kun tarjoaa edullista ja jos asiakas sanoo, että hinnalla ei väliä, voi siirtyä sitten niihin kalliimpiinkin tuotteisiin. Se ei johdu siitä, miltä asiakas esim. näyttää. Luulenpa, että kaikki myyjät (toivottavasti) tietävät, ettei ulkonäöllä tai muillakaan ominaisuuksilla ole tekemistä rahatilanteen kanssa.

 

[chrissy]

osittain myös siksi että nykyisin ihmiset ovat hintatietoisempia ja taantuman ja työttömyyden takia persaukisempia kuin ennen.

Myöskin sitten itse voi avata sen suun ja sanoa kättelyssä et hei hinnalla ei ole sitten väliä niin se myyjäkin uskaltaa lähtee tarjoomaan kalliimpaa. Tai etsit jotain tietyn merkkistä tuotetta niin senki voi sanoa ihan ääneen. Sillä myyjällä ei oikeesti ole hajuakaan siitä et onko sulla rahaa vai ei.

Myyjänä jos kauppaisin tavaraa jota saa halvalla ja kalliilla niin alottaisin keskihintaisesta ja tutkiskelisin et mihin suuntaa kauppa lähtee. Kertoisin myös muistakin vaihtoehdoista.

 

["vieras"]

Minä kohtaan lähinna ikärasismia liikkeissä joissa en ole ennestään tuttu.

Tiedän että monissa liikkeissä on ohjeistuksena tarjota asiakkaalle aina ensimmäisenä sitä missä on paras kate, harvemmin se on se kallis ja laadukas tuote, krääsällä on parempi kate.

 

["Myyjä"]

Takinliepeessä roikkuvat myyjät ovat minustakin asiakkaana raivostuttavia, enkä itse käytä myyjänä sellaista taktiikkaa. Kuitenkin varmaan kaikkien liikkeiden konseptiin kuuluu olla palvelualttiita, myyjien yleensä "täytyy" kysyä, tarviiko asiakas apua -> jos ei, niin silloin asiakas pitää jättää rauhaan ja antaa hänen itse tulla myyjän luokse jos/kun apua haluaa.

 

[Phoebsi]

Minulla on ollut lähinnä se ongelma, että lastentarvike tai lastenvaateliikkeessä myyjä aloittaa AINA sieltä kalleimmasta päästä. Ilmeisesti näytän niin idiootilta, että minulle voi samoin tein yrittää myydä sitä "markkinoiden halutuinta" ja "testivoittaja Pohjois-Koreassa" - tuotteita.

Jos taas erehdyn elektroniikkaliikkeessä puhumaan myyjälle, minulle tarjotaan juurikin sieltä edullisemmasta päästä. Oikein pelottaa mennä huomenna hakemaan uutta vatkainta, kun kuitenkin joku yhyttää minut sieltä hyllyjen välistä miettimästä. Tällä kertaa en ota sitä kaikkein halvinta kyllä.

On minulle myös yritetty myydä matkapuhelinta, joka sopi luomiväriini :headwall:

 

[Björn]

oli myyjällä vähän yllättynyt ilme kun lopulta äitini käveli kassalle 300e hintainen takki kainalossa

Todennäköisesti myyjä mietti, mitä ruokaa laittaa illalla. Takki oli teille erityinen ostos, mutta myyjälle yksi ostostapahtuma sadasta.

 

["vieras"]

En ole itse törmännyt tuohon muuten, kuin kihlasormuksia ostaessa. Aikeissa oli ostaa kunnon sormus ja eräässä liikkeesä töykeähkö mies, joka kysymättä mitään paiskasi pöytään halvimmat hopea- ja kultarinkulat ilman mitään. No, ihan jo huonon palvelun takia ei ostettu mitään. Seuraava liike sai sitten 2000 euroa.

 

["vieras"]

Myyjät itse ovat usein aika pienipalkkaisia, joten kokemattomampi myyjä ei uskalla tarjota kallista, koska se hänestä itsestään tuntuu kalliilta. Lisäksi kun asiakkaista suurin osa ei osta niitä kalliita, on rohkeus tarjota niitä monilla heikko.

 

["heh"]

mun mielestä on noloa kyllä olla vaan hiljaa ja mollata takanpäin. jos haluaa kallista niin aukaise perskule vie suusi ja puhu ja sano että tykkäät kalliista.
varmasti jotkut vanhemmat matamit kohtelevat kylmästi nuoria teinejä, mutta minusta tilanne on parantunut.

kuluneessa tuulipuvun takissa saa ihminen hyvää palvelua jos haluaa.

kyllä suurin osa ihmisistä nykyään ajattelee että ihmisen ulkonäöstä ei vo kertoa tämän rahavaroista mitään.

 

["Myyjä"]

[QUOTE="vieras";27828247]Myyjät itse ovat usein aika pienipalkkaisia, joten kokemattomampi myyjä ei uskalla tarjota kallista, koska se hänestä itsestään tuntuu kalliilta. Lisäksi kun asiakkaista suurin osa ei osta niitä kalliita, on rohkeus tarjota niitä monilla heikko.[/QUOTE]

Ihania oletuksia ja ennakkoluuloja! Ei todellakaan. Myyjien työ = MYYDÄ, tehdä mahdollisimman paljon rahaa yritykselle. Toki asiakaspalvelu yhtä tärkeää, mutta ensisijaisesti myynti tärkeintä. Taitava myyjä toki osaa hommansa niin, ettei asiakas edes huomaa myyjän taktiikkaa.

 

[Mansikkamäki]

Mulla on tapana kartoittaa ensin asiakkaan tarpeet ja sitten aloitan siitä keskihintaisesta. Usein sitä osaa päätellä haluaako asiakas halvempaa vai kalliimpaa. Ja aika moni toki saa suunsa auki ja kertoo, jos haluaa halvempaa/kalliimpaa. Ulkonäön perusteella en koskaan tee johtopäätöksiä.