M
"Malvis"
Vieras
Taas on morkkis, kun vittuunnun ystävän tavoista hoitaa lapsiaan. En sano ystävälle mitään, mutta kiehun.
En tajua itsekään, miksi kritisoin mielessäni ystävääni näin paljon, enkä voi vain suhtautua ymmärtävästi. Tilanteet on esimerkiksi tällaisia:
Ystävä on osittaisella hoitovapaalla, mutta lapset päivähoidossa täyden viikon. Ystäväni vielä kehuskelee tällä kätevällä tavalla saada vapaa-aikaa.
Ystäväni ei opeta itse lapsilleen kotona monia perusasioita, kuten haarukalla syömistä tai pukemista tai pottailua. Lapset opettelevat nämä päiväkodissa (siis esim. syövät itse vasta noin 2v eteenpäin).
Ystäväni pitää mielestäni moniin verrattuna kohtuullisesti nk. omaa aikaa. Lapsille on hoitaja kolme kertaa viikossa, että äiti pääsee harrastuksiin. Silti ystäväni VALITTAA koko ajan, miten omaa aikaa ei ole.
Ystäväni ei osallistu mihinkään tuttavapiirin nk. lapsiperherientoihin. Ei kerhoihin, ei retkiin, ei mennä Korkeasaareen, ei lastentapahtumiin. Liikaa vaivaa, kun lapset ei aina tottele ja saattaa käyttäytyä ikävästi (niinkuin kaikki pikkulapset joskus).
Nämä kaikki ärsyttävät minua TODELLA PALJON.
Olenko kauhea? Vai onko ystäväni? Vai onko vain niin, että olemme niin eri mieltä lastenkasvatukseen liittyvistä asioista, että ystväyys kärsii väistämättä?
En tajua itsekään, miksi kritisoin mielessäni ystävääni näin paljon, enkä voi vain suhtautua ymmärtävästi. Tilanteet on esimerkiksi tällaisia:
Ystävä on osittaisella hoitovapaalla, mutta lapset päivähoidossa täyden viikon. Ystäväni vielä kehuskelee tällä kätevällä tavalla saada vapaa-aikaa.
Ystäväni ei opeta itse lapsilleen kotona monia perusasioita, kuten haarukalla syömistä tai pukemista tai pottailua. Lapset opettelevat nämä päiväkodissa (siis esim. syövät itse vasta noin 2v eteenpäin).
Ystäväni pitää mielestäni moniin verrattuna kohtuullisesti nk. omaa aikaa. Lapsille on hoitaja kolme kertaa viikossa, että äiti pääsee harrastuksiin. Silti ystäväni VALITTAA koko ajan, miten omaa aikaa ei ole.
Ystäväni ei osallistu mihinkään tuttavapiirin nk. lapsiperherientoihin. Ei kerhoihin, ei retkiin, ei mennä Korkeasaareen, ei lastentapahtumiin. Liikaa vaivaa, kun lapset ei aina tottele ja saattaa käyttäytyä ikävästi (niinkuin kaikki pikkulapset joskus).
Nämä kaikki ärsyttävät minua TODELLA PALJON.
Olenko kauhea? Vai onko ystäväni? Vai onko vain niin, että olemme niin eri mieltä lastenkasvatukseen liittyvistä asioista, että ystväyys kärsii väistämättä?