Miksi mua tarvitaan joka tuutissa?

[ei tartte auttaa]

Mä olen ihan loppu.
On kuumetautia perheessä, on vatsatautia, on rannemurtumaa ja ystävän romahdusta. Mä en enää jaksa.
Paljon on puhuttu siitä kuinka äidit/ystävät vaan jsakaa pitää huolta toisistaan.
Mutta milloin joku pitäis huolta MUSTA???
Vaikka kuinka olen apua pyytänyt, ja hätäni maailmalle kuuluttanut niin silloin ei kyllä kukaan muuta tee kuin pistää ehkä yhden hikisen tekstarin missä toivottaa jaksuja!!!
Luuleeko ne että mä oilen yli-ihminen? Mä pyydän apua kun en ole vielä lahoamispisteessä, vaan yritän yleensä välttää sen.
Mutta kai mä olen silloin liian hyvässä kunnossa ettei ne koe mun tarvitsevan oikeasti sitä apua.. Vaan odotellaan tätä pistettä kun mä en vaan jaksa, itken ja lannistun ja räjähtelen.

 

[ap]

Juu, ja kappas näin täälläkin; kiviä ei kiinnostanut..

 

[LisaMarie]

Taitaa kuitenkin pohjimmiltaan päteä se ikävä totuus, että ihmistä kohdellaan niinku se antaa itseän kohdella.
Jos aina suostuu, eikä koskaan sano ei, muut alkaa pitää voittamattomana eikä niille tule mieleen, että toinen ei aina jaksakkaan, vaan tarvitsee myös joskus tukea.
uusien toimintamallien oppiminen on tiukassa ja vaatii opettelua niin itseltä (kykyä asettaa rajoja, sanoa en ala) kuin muilta (sen oppimista, että toinen ei aina lupaa auttaa, vaan joskus myös pyytä apua)

 

[-Jonttu-]

Opettele sanomaan ei.
Aina ei tarvitse jaksaa. Ja kai se miehesikin saisi jaksaa välillä sunkin puolesta?

 

[vieras]

TUTTU TUNNE. Ikäni olen auttanut muita perheitä, ottanut lapsia, antanut hengähdystaukoja, ottanut yökylään.. päästänyt sairastelevien lasten vanhemmat töihin...
Mitä vielä? Ei mua kukaan auta.. jos kysyn niin eipä se ikinä sovi kuvioon.. Alkanut vaan ottaa päästä miks oon näin kiltti ja miks meidän perhettä ei tarvi auttaa! Ehkä heillä on tärkeämmät kuviot..

 

[nini]

Ei jaksakaan, ei todellakaan kaikki. Kyllä tässä maassa on niin moni jäänyt tai jätetty yksin, että se on ihan pelottavaa. Apua pitää vaatia ja pyytää suoraan, liian moni jää ongelmineen ja väsymyksineen yksin, kun ei joko laita tai saa ääntään kuuluviin.

Käy kaikki mahdolliset vaihtoehdot lähipiiristä läpi ja pyydä suoraan konkreettista apua arkeen, vaikka eri ihmisiltä erilaisia pieniä juttuja, jotka helpottaisi - jos niistä ei ole apua, niin sitten käänny ulkopuolisen tahon apuun. Tsemppiä ja lämpimiä halauksia!