N
"Niinno"
Vieras
Meillä on vähän sairausongelmia omassa perheessä, jopa melko vakavia. Eli vähän omituisissa ja odottavissa, jännittyneissäkin (että tuleeko kuntoon, ei siis iloisen jännityneissä) tunnelmissa ollaan. Kaikki on taas pysähtynyttä, ei voi suunnitella tulevaa.
Yhtäkkiä olen kaikille ystäville ja sukulaisille vihainen. Ei ole varsinaista syytä, tuntuu vaan, että ne on muka unohtaneet mut tai ei ajattele mua tarpeeksi tai jotain muuta. Suututtaa iloiset facebook -päivitykset, että on ollut kivaa jossain joidenkin muiden kanssa.
Enkä edes haluaisi olla niissä jutuissa mukana! Eli eihän tässä oo mitään järkeä!
Voiko sitä olla näin läpinäkyvän oppikirjamainen, johtuuko tää suoraan tuosta, että omat asiat eivät ole aurinkoisimmillaan, vai olenko vaan yhtäkkiä kateellinen ja pikkumainen ihminen?
Oli mitä oli, menisipä ohi, ei ainakaan auta mihinkään.
Yhtäkkiä olen kaikille ystäville ja sukulaisille vihainen. Ei ole varsinaista syytä, tuntuu vaan, että ne on muka unohtaneet mut tai ei ajattele mua tarpeeksi tai jotain muuta. Suututtaa iloiset facebook -päivitykset, että on ollut kivaa jossain joidenkin muiden kanssa.
Enkä edes haluaisi olla niissä jutuissa mukana! Eli eihän tässä oo mitään järkeä!
Voiko sitä olla näin läpinäkyvän oppikirjamainen, johtuuko tää suoraan tuosta, että omat asiat eivät ole aurinkoisimmillaan, vai olenko vaan yhtäkkiä kateellinen ja pikkumainen ihminen?
Oli mitä oli, menisipä ohi, ei ainakaan auta mihinkään.