Miksi monet kärsivät masennuksesta vuosia, vaikka on lääkitys/ käyvät terapiassa ?

["vieras"]

[QUOTE="a p";29028697]Minä olen tästä hiukan eri mieltä. Masennushan on serotoniiniaineenvaihdunnan häiriö, ja ainakin osa siitä johtuu tästä. Tämä jos onnistutaan korjaamaan, se voi muuttaa myös ajatusmaailmaa valoisammaksi, saa ihmisen luottavaisemmaksi tulevaisuuden suhteen, kohottaa ainakin vähän itsetuntoa tms. Eli väitän että ainakin puolet masennuksesta on ihan silkkaa kemiaa. Siihen toiseen puolikkaaseen sitten mielestäni voi vaikuttaa käymällä terapiassa, josta saa mallit terveempään ajatusmaailmaan.[/QUOTE]

Mä taas uskon että se aivokemioiden sekaisin meno on seuraus, ei syy.
Ensin on jokin elämäntilanne/ajatusmalli ja/tai niiden yhdistelmä, joka laukaisee muutoksia aivoissa ja aivokemiat menee vinksalleen.
Masennuslääkkeethän on kuin päihteitä.
Ne saavat käyttäjänsä voimaan hyvin, vaikkei siihen aihetta olisikaan.
Jos lääkkeet otettaisiin pois ja potilas tuntisi oikeasti ne tunteet sellaisina kuin ne ovat, potilas voisikin kokea että tämä ja tämä asia kaipaa muutosta koska tuntuu pahalle.
Pääsisi kosketuksiin omiin tunteisiinsa ja ajatuksiinsa.
Masennuslääkkeet eivät paranna, mutta douppaavat käyttäjänsä niin ettei tämä enää tunne yhtä voimakkaasti.
Pysyvämpi muutos saadaan muuttamalla elämäntilannetta ja ajatusmalleja niin, etteivät aivokemiat enää vinksahda.
Ne aivokemiathan voivat muuttua lääkkeettäkin, jos et tiennyt.

 

[bipo 2]

masennuksen pitkittyessä yleensä tutkitaan kilpirauhasarvot. masennus on sairaus ja lääke ensiapu (muuten ei voi lähteä syitä hoitamaan jos masennus on päällä koska se estää näiden asioiden käsittelyn), psykoterapia hoito, mutta joskus aivokemiat on pysyvästi muuntuneet ja sillon tarvitaan estolääkitys vaikka masennuksen aiheuttajat olisi terapiassa käsitelty ja niistä päästy yli. ei tarvitse myöskään olla muita psyykkisiä sairauksia, vaikka masennus ei parane lääke- tai terapiahoidolla.

 

["vieras"]

masennuksen pitkittyessä yleensä tutkitaan kilpirauhasarvot. masennus on sairaus ja lääke ensiapu (muuten ei voi lähteä syitä hoitamaan jos masennus on päällä koska se estää näiden asioiden käsittelyn), psykoterapia hoito, mutta joskus aivokemiat on pysyvästi muuntuneet ja sillon tarvitaan estolääkitys vaikka masennuksen aiheuttajat olisi terapiassa käsitelty ja niistä päästy yli. ei tarvitse myöskään olla muita psyykkisiä sairauksia, vaikka masennus ei parane lääke- tai terapiahoidolla.

Täyttä kakaa :kieh: jos ihmisellä masennus kroonistuu siinä on lähes poikkeuksetta aina mukana vaikea persoonallisuushäiriö joka ei ole psyykkinen sairaus vaan persoonallisuuden vääristymä.

 

[minä....]

[QUOTE="vieras";29028899]Täyttä kakaa :kieh: jos ihmisellä masennus kroonistuu siinä on lähes poikkeuksetta aina mukana vaikea persoonallisuushäiriö joka ei ole psyykkinen sairaus vaan persoonallisuuden vääristymä.[/QUOTE]

...allekirjoitan tämän. Ajattelen masentuneena olevani maailman huonoin ihminen joka ei ansaitse mitään hyvää ja jonka läheiset voivat hylätä.

Mitenköhän tuollaisesta pääsisi eroon?

 

["vieras"]

Voiko se masennus , ja sen lääkkeet olla myös jonkinlaista riippuvuutta, eli kun ensin (joskus ) alkoholi korvataan masennuslääkkeellä (kun ensin on alkoholilla turrutettu tuskaa) ja sitten siirrytään lääkkeillä poistamaan samaa kipua ,
ja siitä sitten lähtee lääkekierre.
Eikös masennuksen hoito Ensisijaisesti pitäisi olla kunnollinen ja ammattitaitoinen terapeutti.

 

[saaarni]

ollu masennus 20vuotta, vaihtelevasti. nyt vasta alkaa paloja mennä kohdilleen, kyse oman elämän haltuun ottamisesta pikku hiljaa, muutos kestänyt kauan, ei yhdessä yössä. ensin kaivamalla se oma tahto jostain olemattomista ja sitten pikkuhiljaan kyseenalaistamalla... masennuslääkkeet ollu käytössä jossain vaiheessa mutta tiedostin, että ne oikeastaan ylläpiti sitä (mulla, ei ehkä sulla). siis kaikenlasiia riippuvuuksia eri asioihin ja ajatusmalleihin

 

["moi"]

monelle masennuslääkkeen käyttö on sama kuin on masennus. itse olen käyttänyt pitkään yli 10v sepram lääkettä. en koe että olen ollut masentunut, ainakaan kovin pitkiä jaksoja. kuitenkin lääkkeen lopettaminen voi tuoda tuskaisuuden takaisin.
itse lähinnä mietin yhtä työkaveriani joka on joka vko pois osan. että jos on masentunut niin ois kerralla pidempään. mutta en tiedä koko palettia mitä joutuu kokemaan.
joten jokainen huolehtikoon omista asioistaan

 

["vieras"]

Ainakin jonkin verran hoidetaan 2-tyypin bipolaaripotilaita masennuspotilaina. Kun niitä mania-kausia tulee niin harvoin, ne ovat lyhytkestoisia ja ihminen kokee ne yleensä hyvin positiivisina aikoina, kun on virtaa ja hyvä pössis. Joillain saattaa esim. 2-tyypin mania puhjeta teini-iässä niin, että tulee muutaman päivän mania (jolloin mennään ja tehdään ja kreisibailataan ja ollaan just sellaisia koheloita, että kaikki laitetaan teini-iän piikkiin) ja sitten alkaakin vuosien, jopa vuosikymmenen masennusjakso.