Miksi monen mielestä temperamentiltaan vilkas lapsi on aina huonosti kasvatettu ja kuriton?

Koska he eivät ymmärrä neurobiologiaa.

 

minä luulen että se mitä näemme huonona käytöksenä vaihtelee aika paljon. Osaksi näissä näkyy myös ne asiat mitä vanhemat painottavat kasvatuksessa. Ja näitä eroja sitten nähdään helposti mm. uusioperheissä. Oma mieheni ei voi sietää, että muksuni joskus äityvät ottamaan sisaruspainia tai muuten vain leikillään painimaan äänekkäästi. Minä en taas tykkää huonoista pöytätavoista tai vanhempiavastaan vikurointia

 

Riippuu ihan siitä, mitä se temperamentiltaan vilkas lapsi tekee & miten käyttäytyy. Ja miten vanhemmat reagoi.

Siis pitäähän vilkkaankin lapsen osata olla nätisti, kivasti.

 

[QUOTE="vieras";26382664]Tai sitten kuvittelet vaan. Tai ehkä niiden juomavedessä oli jotain outoa, koska en ole koskaan tavannut montaa äitiä ja niiden lapsia, jotka kaikki istuisi tunnin paikallaan hiekkalaatikolla.[/QUOTE]

No ehkä ne kaikki ovat sattuneet minun kohdalleni, noita kokemuksia on siis enemmänkin.

Vielä yksi esimerkki. Kun lapseni oli 1 v. 1 kk, vietimme pari 6 h jaksoa allergiasairaalassa maitoaltistuksissa. Muut lapset viihtyivät leikkitiloissa, joita oli kaksi, osaston molemmissa päissä. Mitä teki minun lapseni? Kelasi suurimmaksi osaksi käytävää edestakaisin taaperokärryn kanssa. Osaston henkilökunta hymyili, ja suurin osa lasten vanhemmista eivät kiinnittäneet sen kummempaa huomiota, mutta oli siellä pari silmien pyörittelijää sielläkin.

 

No ehkä ne kaikki ovat sattuneet minun kohdalleni, noita kokemuksia on siis enemmänkin.

Vielä yksi esimerkki. Kun lapseni oli 1 v. 1 kk, vietimme pari 6 h jaksoa allergiasairaalassa maitoaltistuksissa. Muut lapset viihtyivät leikkitiloissa, joita oli kaksi, osaston molemmissa päissä. Mitä teki minun lapseni? Kelasi suurimmaksi osaksi käytävää edestakaisin taaperokärryn kanssa. Osaston henkilökunta hymyili, ja suurin osa lasten vanhemmista eivät kiinnittäneet sen kummempaa huomiota, mutta oli siellä pari silmien pyörittelijää sielläkin.

Pointti?

 

Pitäis osata nähdä vivahde-eroja lapsissa. Vilkaskin lapsi voi olla herkkä ja tottelevainen, vaikka koheltaa ja mennä touhottaa, ja päällepäin rauhallinen lapsi omapäinen ja uppiniskainen vanhempien pyynnöille. Näin esim meillä.

No meillä menee oikeastaan kausittain, välillä pojan pää on umpiluuta, välilä tulee ns. "herkkyyskausia" jolloin asiat menevät yllättävän helposti perille saakka. Tänään olin ihan huuli pyöreänä, kun sain yllättävän helposti ihan puhumalla pojan olemaan ravaamatta eestaas postissa.

 

[QUOTE="vieras";26382780]Pointti?[/QUOTE] No siis pointti oli se, että ainakin minä ajattelen että nuo pelkästään lapsen (motorisen) vilkkauden takia silmiä pyörittelevät ajattelevat lapsen olevan huonosti kasvatettu, vaikkei vipeltäisikään sille sopimattomassa paikassa. Myönnän kyllä, että olen suhteellisen herkkä syyllistymään äitiyteeni liittyvissä asioissa.

 

Riippuu ihan siitä, mitä se temperamentiltaan vilkas lapsi tekee & miten käyttäytyy. Ja miten vanhemmat reagoi.

Siis pitäähän vilkkaankin lapsen osata olla nätisti, kivasti.

Noh, meillä saattaa nuorin hajoittaa sen hiekkakakun jonka toinen on rakentanut. Silloin pyydetään anteeksi ja jos meno jatkuu lähdemme pois. Kaupassa istuu kärryautossa ihan kunnolla samoin rattaissa...vaikka hölisee ja moikkailee kaikille. Ravintolassakin osaa olla.

 

Noh, meillä saattaa nuorin hajoittaa sen hiekkakakun jonka toinen on rakentanut. Silloin pyydetään anteeksi ja jos meno jatkuu lähdemme pois.

Tuskin kovinkaan moni pitää lastasi tuon perusteella huonosti kasvatettuna. Aika oleellista on se vanhemman reagointi, ei niinkään lapsen vilkkaus. Jos vanhempi ei reagoi asiaan mitenkään tai suunnilleen taputtelee päätä, niin voi päätellä että lapsi elää melko kuritta.

 

Noh, meillä saattaa nuorin hajoittaa sen hiekkakakun jonka toinen on rakentanut. Silloin pyydetään anteeksi ja jos meno jatkuu lähdemme pois.

Tuo on juurikin sitä oikeanlaista kasvatusta. Vilkas lapsi usein (ainakin omani) saattaa joskus käyttäytyä ajattelematomuuksissaan huonosti, mutta ottaa kyllä opikseen...ainakin ennen pitkää, kunhan jaksaa vain kärsivällisesti ja johdonmukaisesti perustella miksi em. käytös on ei-toivottua.

 

Ja jotkut ajattelevat, että kasvatus on sitä, että kerran sanotaan ja se on kuin napista painaisi: lapsi oppii ja muistaa heti. Vanhemmat saattavat tehdä villikon kanssa kovasti ja sitkaasti kasvastustyötä, joka vaan kantaa hedelmää hiiitaaastiii...

Mutta ei: vilkas ei ole sama kuin huonosti kasvatettu. Lapsi saattaa kipittää koko ajan sireenit ulvoen, muttei tee mitään ilkeyttä toisille. Saattaa myös totella sanomista, mutta tekee samalla kovaäänisesti selväksi oman mielipiteensä.

 

[QUOTE="vieras";26382833]Tuskin kovinkaan moni pitää lastasi tuon perusteella huonosti kasvatettuna. Aika oleellista on se vanhemman reagointi, ei niinkään lapsen vilkkaus. Jos vanhempi ei reagoi asiaan mitenkään tai suunnilleen taputtelee päätä, niin voi päätellä että lapsi elää melko kuritta.[/QUOTE]

Kyllä muuten moni pitää ihan tuonkin takia huonosti kasvatettuna, vaikka uhma-(tai tahtoikäinen, kumpaa termiä nyt halutaankaan käyttää) etsii rajoja käytöksellään. Kun vanhempi ne rajat hänelle kertoo, yleensä lapsi ennenpitkää uskoo, oli kuin vilkas /omapäinen hyvänsä.

 

Rajat ja rakkaus.
Se on auttanut meillä. Lapsi on pikku hiljaa, huom pikku hiljaa itse rauhoittunut ja hoksannu asian.

 

Ja jotkut ajattelevat, että kasvatus on sitä, että kerran sanotaan ja se on kuin napista painaisi: lapsi oppii ja muistaa heti. Vanhemmat saattavat tehdä villikon kanssa kovasti ja sitkaasti kasvastustyötä, joka vaan kantaa hedelmää hiiitaaastiii...

Mutta ei: vilkas ei ole sama kuin huonosti kasvatettu. Lapsi saattaa kipittää koko ajan sireenit ulvoen, muttei tee mitään ilkeyttä toisille. Saattaa myös totella sanomista, mutta tekee samalla kovaäänisesti selväksi oman mielipiteensä.

Täydellisen samaa mieltä.

Oma lapseni on näitä joiden kanssa joutuu tekemään hieman enemmän työtä, mutta voi sitä fiilistä kun tajuaa oman kasvatustyönsä tuottaneen toivottua tulosta!! Esim. meillä vielä jokin aika sitten lapsi saattoi saada kaupassa raivarin kun ei saa esim. tahtomaansa lelua. Nyt lähiaikoina onkin vain sanonut sävyisästi "joo" kun olen pyytänyt viemään lelun takaisin hyllyyn, koska me emme nyt osta lelua. Ja lapsi on tehnyt niin, ilman mitään draamaa. Tuollaisesta tulee melkoisen voitonriemuinen olo. =)

 

No siis pointti oli se, että ainakin minä ajattelen että nuo pelkästään lapsen (motorisen) vilkkauden takia silmiä pyörittelevät ajattelevat lapsen olevan huonosti kasvatettu, vaikkei vipeltäisikään sille sopimattomassa paikassa. Myönnän kyllä, että olen suhteellisen herkkä syyllistymään äitiyteeni liittyvissä asioissa.

Kannattaa opettaa itseensä pois tälläisestä syyllistymisestä. Eivät ne muut vältämättä paljon mitään ajattelee, vaikka kuinka silmiä pyörittelisivatkin Mina itse esim. kiinnitän tässä tilanteessa kanssa enemmän huomiota siihen, miten vanhempi sen lapsen kanssa käyttäytyy: näkyy todella helposti, että onko vanhemmalla hommat hallussa vai ei. Ja siitä voi sitten vaikka hiukan päätellä, että onko se vaan vilkas lapsi vaiko sellainen, jolla ei ole mitään kuria.

Mulla itselläni on kolme poika, jotka kaikki ovat jääräpäisiä ja räiskyvätemperamenttisiä, oma tahtoa löytyy suuria määriä ja ääntä lähtee niin että naapuriin kuuluu Kaikki ovat kuitenkin luonteltaan erilaisia, ainoastaan keskimmäistä kuvastaa myös sana vilkas. Esikoinen esim on varsin rauhallinen ja kiltti, jolla se temperamentti ja oma tahto kuohohtaa hetkittäin. Toisaalta, kuohahtus on sitten pahempi kun tolla vilkkaalla ja tempperamenttisella veljellä Mutta jokainen poika pysyy oikein hyvin vanhempien hallinnassa, kiitos kurin, rajojen ja rakkauden Ja se on minusta tärkein!

 

Kannattaa opettaa itseensä pois tälläisestä syyllistymisestä. Eivät ne muut vältämättä paljon mitään ajattelee, vaikka kuinka silmiä pyörittelisivatkin Mina itse esim. kiinnitän tässä tilanteessa kanssa enemmän huomiota siihen, miten vanhempi sen lapsen kanssa käyttäytyy: näkyy todella helposti, että onko vanhemmalla hommat hallussa vai ei. Ja siitä voi sitten vaikka hiukan päätellä, että onko se vaan vilkas lapsi vaiko sellainen, jolla ei ole mitään kuria.

Mulla itselläni on kolme poika, jotka kaikki ovat jääräpäisiä ja räiskyvätemperamenttisiä, oma tahtoa löytyy suuria määriä ja ääntä lähtee niin että naapuriin kuuluu Kaikki ovat kuitenkin luonteltaan erilaisia, ainoastaan keskimmäistä kuvastaa myös sana vilkas. Esikoinen esim on varsin rauhallinen ja kiltti, jolla se temperamentti ja oma tahto kuohohtaa hetkittäin. Toisaalta, kuohahtus on sitten pahempi kun tolla vilkkaalla ja tempperamenttisella veljellä Mutta jokainen poika pysyy oikein hyvin vanhempien hallinnassa, kiitos kurin, rajojen ja rakkauden Ja se on minusta tärkein!

Joo olen jo alkanut opettaa itseäni pois, ja yksi hyvä tapa on se, etten katsele pahemmin ympärilleni, tai millä tavalla muut ihmiset katselevat minua tai lastani milloinkin. Koska itse kuitenkin tiedän olevani paras mahdollinen äiti lapselleni, ja yrittäväni 100% parhaani hänen kasvatuksessaan.

Kasvatus on todella suuri, ja oikeastaan aika pelottavakin vastuu. Sitä on vastuussa toisen ihmisen elämän suunnasta aika pitkälti.

 

Vilkkaita ja energisiä lapsia on tullut nähtyä, sekä myös kurittomia ja kuria janoavia lapsia. Ja niillä ON eroa.

 

Nostelen.

 

meillä on myös tällainen vilkas tempermanttinen tyttö, ikää 5v. Toinen neljästä lapsesta. Vanhin on 9v, ja nuorin 1v. Enkä millään jaksa uskoa, että muita olen osannut kasvattaa, mutta tätä yhtä en.

5v osaa totella ja olla todella ihana, on oikeasti fiksu lapsi. Mutta toisaalta on järkyttävän nenäkäs ja uppiniskainen, kun häntä pyydetään tai käsketään jotain tekemään tai olemaan tekemättä.

Jos mä lähden koko katraan kanssa kauppaan, se on aina ollut tuo 5v, joka siellä hankaluuksia aiheuttaa. Kaikki muut osaavat käyttäytyä, eikä tarvitse hävetä.

Sitäpaitsi, uskon, että lasta itseään oikeasti aina kaduttaa temppuilunsa. Kerran kysyikin surullisena erään "kohtauksen jälkeen, "tykkäätkö sä musta äiti?"
KErroin kyllä tykkääväni, mutta että tuollainen käytös on rumaa, enkä siitä pidä.

Meillä on tarkka rytmi, ja rajat ja rakkautta, ilman niitä varsinkin tuo energia pakkaus sekoaisi.

 

Tämä on totta osalla ja myönnän itse syyllistyneeni siihen, nyt 11v tyttöni oli rauhallinen jne. ihmettelin kuinka muut ei saanut lapsiaan pitämääm kurissa vaikaa minä kokematon nuori äiti onnistuin siinä...Kunnes nyt 4v:n kanssa on "vähän" erinlaista.. Ei aina tottele, ei pelkästään vilkas vaan kuriton mös ja olen kerran lähtenyt kauasta lapsi olkapäällä ja tavarat jäi siihen.. Hmm.. hmm..että sellasta..

Yleensä syynä on tiedon puute.

 

Minäkin luulin ennen, että vilkas=kuriton. Tutustuttuani vilkkaaseen sukulaispoikaan lähemmin, olen pyörtänyt mielipiteeni. Poika on toisista välittävä, reipas, iloinen, aikaansaava, vaikka mitä positiivista! Hänen ulosantinsa vain on aika rempseää!

Ihana poika kyllä kaikinpuolin! <3

 

Minä en tajua, että miksi lasten pitäisikään aina ja joka tilanteessa osata käyttäytyä. Nehän vasta opettelee toimimaan yhteisten sääntöjen mukaan. Jos joku 12-vuotias ei vielä osaa olla kunnolla, niin silloin alkaa olla kasvatuksessa vika.

 

[QUOTE="vieras";26382523]Jos oma lapsi on rauhallinen ja OSAA KÄYTTÄYTYÄ? mistäs ne käytöstavat tulee ellei kasvatuksesta, kysyn vaan. Vaikka olis temperamentiltaan rauhallisempi lapsi, niin ykskään niistä ei synny valmiina.[/QUOTE]

Jaa no mun kaverilla on kaksoset toinen super rauhallinen, toinen vähän riehakkaampi,mutta ei mitenkään kovin tempperamenttinen. Omani on ollut noihin verrattuna suorastaan mahdoton. Mutta niin paljon ollaan vuosien aikana(siitä asti kun lapset oli 8kk ikäisiä) oltu tekemisissä että oikeastaan esim. kaupassa tää äiti on vaan tehnyt omat ostokset, lapset on kävellyt jossain jo 2veenä(yleensä kuitenkin äidin perässä) sanalla sanoen kertaakaan hän ei ole joutunut sanomaan näille lapsille kaupassa mitään.. Mutta omani... No aikapaljon enemmän häntä on joutunut kasvattaa,mutta silti hän on edelleen se haastavampi lapsi.

Se joka ohi mennessä saattaa painaa naapurin ovikelloa(vaikka ei sais ja tietää sen), hän saattaa painaa hississä kaikki napit(vaikka tietää että ei saa), hän saattaa kaupassa vetästä sen stop nauhan jonkun eteen yms. Vaikka minä olen jatkuvasti varautunut näihin tempauksiin, ja yleensä 99% pystyn ennakoimalla estämään tälläiset tempaukset. Silti joskus saattaa pienenpi sisarus viedä hetkeksi keskittymisen muualle ja tämä kohta 8v tekee jotain päätöntä.

JA voitte uskoa että hän ei todellakaan saa tehä tollasia asioita, hän saa sanktion väärin toimiessa, hänelle on monet kerrat selitetty miksi jotain ei saa tehä. ja yleensä näissä tilanteissa loppumatkan kotiin hän on talutuksessa(pidän kädestä kiinni), koska tiedän että pyrkii tollasissa tilanteissa toistamaan huonoa käytöstä.

Ja mä oon todellakin aina puuttunut asioihin. en voi itekkään käsittää niitä vanhempia jotka sanoo esim. matti ei saa heittää hiekkaa-> matti jatkaa-> äiti kääntää selän.

Esim. viime kesänä lapsi suuttui vielä superherkästi ja aina ol inyrkit pystyssä. Sovimme sitten lapsen kanssa että jos hän yrittääkin satuttaa toisia ulkoilu loppuu siihen. Näin toimimme. Ja esimerkiksi tänä kesänä lapsi on joutunut ehkä kerran sisälle riehuttuan pihalla.

 

ja mulle kun joku tulee inisee että ei oo rajoja,ei oo kasvatettu niin mä lätkäsen 12lausuntoa nenän eteen että niistä voi sit lukea kuinka paljon kasvatuksessa on vikaa. Vaikka kaikki fiksuthan tok iväittää että adhd on vain muoti-ilmiö, kurittomia vaan ovat. Mut kun psykiatrikin on sitämiletä että laspi vaan on haastava.

 

Koska he eivät ymmärrä neurobiologiaa.

Just näin. ois pitänyt itekkin osa kirjoittaa näin lhyesti ja ytimekkäästi. Mutta kun suututtaa niin vietävästi se että tiedän suurimmanosan ihmisistä ajattelevan että onpas huonosti kasvatettu lapsi. Ois kiva kun ympäristö ymmärtäisi miten paljon tälläisen lapsen kasvattaminen vaatii. HElppoa olla hyvä äiti kun lapsi on helppo, koska ajatusmaailma ihmisillä on mitä on.