Miksi minun tekee mieli arvostella ja ehkä hieman syyllistääkin äitejä,

[Hävettää]

jotka haluavat palata jo muutaman kuukauden äitiys/vanhempainloman jälkeen töihin? :ashamed: Siis nopeasti töihin takaisin.

Huomaan tämän keskustellessani ihmisten kanssa ja se harmittaa minua. Ymmärrän ettei äitiyttä voi mitata sillä, kuinka kauan äiti on lapsensa kanssa kotona ja että meitä on erilaisia, mutta silti huomaan tämän reaktion itsessäni.

Olen ihan kohtalaisen älykäs ihminen ja kykenen katsomaan asioita monelta eri kantilta, mutta siltikin (hieman) tuomitsen tälläisiä äitejä. Miksi? En halua ajatella noin niinkuin ajattelen, mutta en pääse siitä jostakin syystä eroon.

Olen miettinyt että yritänkö noin käyttäytymällä pönkittää omaa äitiyttäni tjs., mutta en usko että tästä on kyse.

Onko muita, jotka tietävät ajattelavansa/toimivansa väärin, mutta jotka eivät siitä huolimatta pysty muuttamaan itseään/ajattelutapojaan?

 

[hihihi]

minä ja minä oon sentään alalla töissä :ashamed: lisään että tiettykään se ei näy työssäni enkä ajatuksiani siellä jakele. mutta omissa ajatuksissa.....

 

[Huspati Huta]

Et sinä mielestäni ajattele väärin. Saathan sinä ajatella kuinka sinusta tuntuu. Mutta se on tietty toinen juttu, miten se näkyy käytöksessä tai puheessa. Vaikka kun sitäkin miettii, niin miten ajatukset ja tunteet eivät näkyisi käytöksessä ja puheessa? En ymmärrä enää itsekään mitä tarkoitan :ashamed:

 

[vieras]

Se ärsyttää muissa eniten minkä tunnistaa itsestään

 

[ap]

Nyt en ehdi kirjoittamaan lisää, mutta palaan keskustelun äärelle myöhemmin. Lisää mielipiteitä saapi kertoilla.

 

[mm]

Minä olen myös töissä alalla ja en pidä kovin hyvänä juttuna sitä, että lapsi viedään kovin pienenä hoitoon. Salaa syyllistän ja pidän huonompana äitinä kuin niitä, jotka hoitavat kotona.

 

[ff]

Mua ei yhtään pistä silmään ihmisten päivähoito-ratkaisut, toisaalta teen luovaa työtä, kuin myös moni lähipiirissäni, ja varsinkin näissä piireissä, missä työ on ihmisille vielä intohimo ja elämäntapa, tuntuu että KAIKKI painivat erilaisten hoitoratkaisujen kanssa. MUTTA huomaan kyllä kyräileväni jos pistän merkille, että jonkun lapselta puuttuu selkeät rutiinit. Enkä todellakaan ole ylpeä ikävistä ajatuksistani...

 

[vieras]

Mulla on ihan sama juttu. Lisäksi pidän huonoina äiteinä niitä, jotka eivät esim. imetä tai vaihtavat äidinmaidon korvikkeeseen, vaikka omaa maitoa piisaisikin. Ja tiedostan kyllä, että asia ei mulle kuulu ja kukin hoitakoon lapsiaan kuten parhaaksi näkee, mutta kuitenkin mun käy ihan hirveesti sääliksi niitä pikkuisia, joiden oma äiti toimii noin. Enkä siis ikinä sanoisi noita asioita äideille päin naamaa ja yritän kovasti muokata omaa ajatusmalliani näiden osalta suvaitsevaisempaan suuntaan, mutta silti nuo ajatukset puskevat jostain syvältä pintaan aina.