Miksi minulle kävi näin.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nurinperin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

nurinperin

Vieras
Erosimme muutamia vuosia sitten 6 vuoden suhteen jälkeen. Loppuosa suhteesta oli varsin myrskyisä ja olimme molemmat masentuneita. Minä yritin jaloilleni, mutta mies ei mielestäni yrittänyt. Totesimme, että olemme toisillemme enemmän taakaksi kuin tueksi ja erosimme. Lapsen vuoksi pidämme yhteyttä usein vaikka aluksi se olikin vain tekstiviestein tapahtuvaa pakollista kommunikointia lapsen asioista. Nyt olen edennyt omassa tilassani ja niin on myös exäni.

Minä olen jopa uusissa naimisissa olemme saaneet kauniin pojan. Mieheni on valtavan kiltti, mukava ja kaikin puolin rakastettava. Nyt olen kuitenkin huomannut sen tosiasian jolta yritin sulkea silmäni. Rakastan edelleen exääni. Ajajttelen häntä joka päivä, useastikin. Nyt juttelemme myös kaikesta maan ja taivaan välillä. Näen hänet sellaisena kuin hän parhaimmillaan oli ja olemme tavanneetkin muutamia kertoja ystävinä.

Viimeinen tapaaminen johti siihen, että päädyin hänen kanssaan samaan sänkyyn. Halusin häntä valtavasti, mutta arvostin samalla hänen herrasmies käytöstään eikä hän yrittänyt lähennellä minua. Piti kainalossaan ja alkoi nukkua puhisemaan. Minulla oli niin lapsellisen turvallinen olo. Itkin silloin hiljaa hänen vierellään, mutta en surusta enkä niinkään ilosta vaan siitä mihin jamaan olen itseni saattanut.

En todellakaan tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Minusta tuntuu, että miestäni kohtaan teen väärin mikäli minulla on näin voimakkaita tunteita exääni. Olen yrittänyt taistella niitä vastaan ja uskonut, että se menee ohi. Toisaalta tiedostan sen, että exäni kanssa en varmaankaan voi uutta suhdetta aloittaa. Pelkään jopa menettäväni molemmat.

Olenko mä nyt ryssinyt mun elämäni. Vai voiko tästä vielä tehdä jonkun järki ja tunnetasolla hyvän ratkaisun.
 
En tiedä miksi näin kävi, mutta tiedän, että et todellakaan ole ainoa. Ystäväni on ollut ja on edelleen hieman kuvaamasi kaltaisessa tilanteessa. On ollut ikävä nähdä, että rakkaus pikemminkin repii häntä alas kuin nostaa pilviin.
 
Voiko olla että sait sen mitä halusit ennen; ehjän ja hellän eksän? Jos ottaisit hänet takaisiin, niin sama vanha huono aika palaisi sittenkin. Sait sen mitä halusit joskus ennen. Mutta kohta se ei sinulle riitäkään. Mieti vähän asiaa vähän ja vertaa nykyistä elämääsi "nyksän" kanssa edelliseen elämääsi "eksän" kanssa.
 
Jeera, kiitos.

Mä en oikein osaa verrata niitä toisiinsa koska ovat niin erilaisia. Molemmissa on lukuisia ihania puolia ja vähemmän niitä huonoja. Miten voisin puhua miehelleni näistä tunteista ja miten hän ottaa ne vastaan. Ei varsinaisesti ole mustasukkaista sorttia, mutta ymmärtäisin jos tämä vähän kääntäisikin köliä. Inhoan piilotella tunteita, mutta inhoan myös joutua tilanteeseen jossa tunteeni aiheuttavat miehelleni tuskaa. Reilua ratkaisua tähän en oikein keksi. Lisäksi yhteydenpitoni exään ei tulisi siitä huolimatta katkeamaan vaikka uskoisin, että exäni sitä toivoisi. Meillä on kuitenkin lapsi hänen kanssaan.

Onko jollain muilla jäänyt tuollaisia ylitsepääsemättömiä tunteita exäänsä kohtaan ja oletteko puhuneet niistä nyksien kanssa?
 
Kuinka päädyit tilanteeseen,jossa olit sängyssä ex:n kainalossa?En usko,että nykyisesi pitäisi siitä.

Olisiko nyt parempi,ettet "päätyile" ex:n sänkyyn.Tapaatte,jos tapaatte julkisilla paikoilla ja ns. virallisilla tarkoituksilla ja toimitte päivänvaloa kestävästi ja niin,että nykyisellesikin voit kertoa,mitä teitte ja hän sen hyväksyy.
Kohta sinulla on yksin hoidettavanasi kaksi lasta,joilla molemmilla eri isät ja 2 ex-miestä.
Järki käteen,nyt oikeasti!Ajattele edes lapsiasi!

Lopetat ex-miehesi tapailun nyt tai olet rehellinen nykyisellesi.
 
Kannattaa myös punnita onko tämä tunne kaipausta siihen aikaan jolloin teillä oli asiat hyvin vai todella kaipausta exääsi kohtaan. Itse ainakin muistelen ensirakkauttani vieläkin lämmöllä, mutta tuskin hän minun päätäni saisi pyörälle vaikka tekemisissä jostain syystä oltaisiinkin.

Toisaalta minulle se on vain kaunis muisto joka saattaa pulpahtaa joskus tietystä tuoksuista, paikoista ynnä muista. Unissani hän ei muistaakseni ole vuosiin vieraillut.
 
Mieti myös lapsiasi, tuollainen nyksä-eksä-nyksä-edellisen lapset- nykyiset-yms. ei kuulosta kivalle jos mietit asiaa. Ajattele asiaa myös muuten kuin oman itsesi kautta.
 
Jeera

Juuri sen vuoksi en näekään suhdetta mahdollisena. Tai ainakin vaikeasti toteutettavana enkä varsinaisesti edes tahdo (tahdonko kuitenkin) suhdetta, mutta koen tekeväni väärin nykyistä miestäni kohtaan jos rakastan vielä exääni. Väärin teimme exän kanssa kun lähdimme eri suuntiin. Mutta tässä sitä nyt ollaan :/

Luultavasti yritän tehdä kaiken sen eteen, että tämä suhde tuntuisi yhtä hyvältä. Ehkä tästä miehestä puuttuu se jokin tai sitten eroprosessini ei sittenkään ollut vielä päätöksessä. Tuntuu, että nyksässä on kaikki paitsi se "jokin".
 
Voi olla myös että olet hiukan hullaantunut ajatuksesta että saat eksäsi uusilla hienoilla ominaisuuksilla. Yritä pitää etäisyyttä eksääsi sillä luultavasti saat asiat vain hullummaksi kuin ne tällä hetkellä ovat. Voit rikkoa paljon hyvää mikä on oikeasti totta, tätä hetkeä. Rikkinäistä on vaikeampi korjata kuin hoitaa ehjää pysymään hyvänä!
Mutta omahan on elämäsi...
 
Sydän ja järki taistelee vastakkain. Neuvon ainakin nyt noudattamaan järjen ääntä koska oletan, että lapsesi ovat vielä pieniä. Voi olla, että heillekin muodostuisi hieman kiero kuva rakkaudesta. Niin kauan kun teillä menee miehenne kanssa hyvin ei mielestäni kannata rikkoa sitä. Ei edes puhumalla totta tunteistaan sillä minun olisi ainakin hyvin vaikea ottaa vastaan tuollaista saati luottaa sellaiseen puolisoon. Olen kyllä itsekin ollut ihastunut pitkän suhteeni aikana ja tiedän, että miehenikin on, mutta meillä on kuitenkin paljon kaunista eikä kukaan ole voinut kävellä sen yli. Toisaalta kai sitä voi rakastaa useampaakin ihmistä, mutta silloin pelin henki täytyy olla kaikille selvä ja kaikkien täytyy se hyväksyä.
 
Mikäli rakastat nyksääsi niin loppuisiko se rakkaus jos palaisit yhteen exäsi kanssa? Tuskin. En ole moraalinvartija ja mielestäni et toimi nyt mitenkään väärin. Mielestäni et toimisi edes väärin vaikka antautuisit exäsi käsittelyyn. Sitä sinä taidat kuitenkin tahtoa?
 
Mulla on hyvä rakas avomies. Tiedän silti, että en voin yhtä toista miestä nähdä varsinkaan humalassa, koska siitä saattaa seurata ties mitä. Ja tiedostan hyvin, etten olisi kuitenkaan onnellinen jokapäiväisessä elämässä hänen kanssaan, suhde ei toimisi. Oma mies on se kenen kanssa minun on hyvä asua ja elää ja hoitaa lapsia ja jota oikeasti rakastan. Siksipä en enää tätä toista näe, paitsi jos sattuu kadulla tulemaan vastaan.
Kannattaa kuunnella sitä järkeä, koska hetken huumasta ei ole mihinkään, jos peruselämä ei toimi.
 
Vieras

Hehe, näinhän se on. Vaikka meillä toki on exän kanssa 5 onnellista ja yksi onneton vuosi historiaa. Eromme taisi kuitenkin johtua enemmän henkilökohtaisista syistä kuin toisistamme. Hän oli silloin masentunut ja minä olimme. En näe, että olisimme muuttuneet nyt. Olimme muuttuneet masennuksen aikaan ja nyt voimme taas hyvin. Liian nopea liipaisinsormi taisi olla.

Olen nytkin kahden vaiheilla, että soittaisin jonkun tekaistun lapsia koskevan puhelun vain kuullakseni hänen hymyilevää ääntään :3

Mutta hyvä pointti tuo, että mulla on nyt kuitenkin mies jonka kanssa on hyvä olla. Olisipa se vähän seikkaulunhaluisempi ja yllätyksellisempi. Saisinpa vieläkin syntymättömyyspäivälahjoja kuten sain exältä. Jos alan pyytmään tälläistä häneltä niin sei varmaankaan tuntuisi aidolta.
 
PS jos haluan nyksälle exän ominaisuuksia niin yritänkö mä vain tehdä nyksästä exäni näköistä. Tällä menolla en tee vain näköistä vaan ihan aidon exän :(
 
Voivoi mikä tilanne, miks ette exänne kanssa tukeneet toisianne vaikean ajan yli...?
Mä oon ite niin tunne ihminen, että olisin vain sen kanssa joka saa mut liekkeihin.
 
Sait exältä syntymättömyyspäivälahjoja. Hyvä. Sait varmaan paljon muutakin kivaa ja erikoista. MUTTA, hänen kanssaan elämäsi myös muuttui mahdottomaksi ja vaikeaksi, masennuitte ettekä kestäneet toisianne. Se sama paketti siellä exässä edelleen on. Hän ei ole mikään unelmien prinssi, jonka sattumalta menetit. HALUSIT hänestä silloin eroon, ja siihen oli syynsä.

Mieti, mitä hyvää ja kivaa on nykyisessä miehessäsi. Jotain on, koska olet mennyt naimisiin tai ainakin yhteen, ja lapsenkin hankkinut. Onko elämä ollut hyvää? Mukavaa? Lasten asiat hoituneet? Ennen tätä ihastusta olitko tyytyväinen?

Hanki itse syntymättömyyspäivälahjoja tai mitä ikinä jännää nyksälle. Kehitä itse asioita siihen suuntaan, joka sinusta on hyvä. Puhu nyksälle. Ei ehkä tunteista exää kohtaan, mutta siitä, että teidän suhteenne kaipaa jotain.

Et ole tahdoton kohtalon uhri, teet itse elämäsi ja siihen kuuluvat valinnat. Joskus täytyy mennä hetkittäin eteenpäin päättäväisyyden tai järjen voimin.
 
Me oltiin nuoria ja molemmat vähän sinisenä oman elämämme suhteen. Exän mukaan hänen voimavaransa kuluivat täysin itsensä auttamiseen eikä siksi voinut tarjota minulle tukea. Minulla lienee sama ongelma vaikka minua harmitti se, että mies ei mielestäni suostunut auttamaan itseään. Ei mm. suostunut syömään 'pöpilääkkeitä' koska hänen mielestään lääkkeet ei ratkaise mielen solmuja. Tuohon sitten vielä ynnättynä pieni lapsi ja miehen työstressi. Hän lopettikin työnsä heti eromme jälkeen ja kouluttautui uudelleen.
 

Similar threads

C
Viestiä
27
Luettu
913
C
V
Viestiä
3
Luettu
623
Aihe vapaa
vierailija
V
H
Viestiä
7
Luettu
370
A

Yhteistyössä