Minustakin 6 kk on pieni vieraaseen hoitoon, perusturvallisuudentunteen kehittymisen ja kiintymyssuhdeteoroiden mukaan. Ymmärrän, että kotona vauvan kanssa eläminen on järjettömän tylsää ja puuduttavaa, varisnkin kun kysymyksessä on ensimmäinen vauva. Minäkään en tykännyt olla arjen tylsyyden takia vauvan(esikoinen) kanssa kotona, se tympäisi. Oli ykisnäistä ja köyhää, kun sosiaaliset tuet olivat pieniä eikä mitään keskiluokkaisia mukavuuksia saati edes viikonlopun herkkuja voinut ostaa. Nyt odotan toistani ja pyrin järjestämään elämäni niin,että arjen rakenteet ovat niin mallilla, että ei tarvitsisi ahdistua vauvan kanssa kotona. Siihen auttaa mm. liikunta ja opiskelu. Noita yliopistollisia juttuja voi opiskella melko itsenäisesti eikä vauveli siinä mitään haittaa. Uskon siihen, että perusvarmuus elämään syntyy pysyvien kiintymyssuhteiden myötä. Se luo pohjaa vakaalle mielenterveydelle ja tunne-elämän säätelylle joka heijastuu sitten oikeastaan moneen eri elämän osa-alueeseen kuten esim. siihen miten jaksaa stressaavia ja hankaliakin elämäntilanteita kuten esim. olla nyt sen vauvan kanssa kotona. Oma kantani on, että ehdottomasti vauvalle ensisijaiset hoitajat 1 ikävuoteen on oma äiti ja isä tai sitten joku muu tosi kiinteässä vuorovaikutussuhteessa vauvaan oleva henkilö.
Ai vauveli ei haittaa mitenkään opiskelua...no, vauvojakin on monenlaisia, toiset nukkuu, toiset ei jne.