B
Blue
Vieras
Tekosyyn puolelle mullakin meni silloin kun treffeille pyytävällä miehellä oli järkyttävä akne. Mutta ton sanoin suoraan kun mun vajavuushan se oikeastaan oli ja mies oli mun erittäin hyvä ystäväni.
Tekosyyn puolelle mullakin meni silloin kun treffeille pyytävällä miehellä oli järkyttävä akne. Mutta ton sanoin suoraan kun mun vajavuushan se oikeastaan oli ja mies oli mun erittäin hyvä ystäväni.
E
entinen läski
Vieras
Minä painoin joskus 30 kiloa enemmän kuin nyt ja kyllä mua huvittais lähinnä tirvasta turpaan jokaista miestä, joka nyt tulee iskemään, kun "näytät niin hyvältä" ja ennen ei oo vilkaistu kohtikaan. Etenkin siinä kohtaa, josko henkilö minun luonteeni ja minut tuntee. En minä ole mihinkään muuttunut näiden kilojen myötä. Enkä muutu, jos lihoan ne 30 kiloa takaisin. Haluan ihmisen, joka ottaa minut sen takia, mitä minä olen ulkokuoren takana.
Eli mun mielestä todellakin idioottimaisesti sanottu. Ulkonäkö kun ei säily KENELLÄKÄÄN. Viimeistään iän myötä sille saa sanoa hyvästit. Kyllä sen parisuhteen ja seksuaalisen halun pitää lähteä jostain muusta kuin ulkonäöstä tai se ihminen on totaalisen väärä.
Minä löysin silloin 30+kiloisena nykyisen mieheni ja tuolle minä olen aina kelvannut just sellaisena kuin olen
Eli mun mielestä todellakin idioottimaisesti sanottu. Ulkonäkö kun ei säily KENELLÄKÄÄN. Viimeistään iän myötä sille saa sanoa hyvästit. Kyllä sen parisuhteen ja seksuaalisen halun pitää lähteä jostain muusta kuin ulkonäöstä tai se ihminen on totaalisen väärä.
Minä löysin silloin 30+kiloisena nykyisen mieheni ja tuolle minä olen aina kelvannut just sellaisena kuin olen
H
"höps"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja entinen läski;27241379:Minä painoin joskus 30 kiloa enemmän kuin nyt ja kyllä mua huvittais lähinnä tirvasta turpaan jokaista miestä, joka nyt tulee iskemään, kun "näytät niin hyvältä" ja ennen ei oo vilkaistu kohtikaan. Etenkin siinä kohtaa, josko henkilö minun luonteeni ja minut tuntee. En minä ole mihinkään muuttunut näiden kilojen myötä. Enkä muutu, jos lihoan ne 30 kiloa takaisin. Haluan ihmisen, joka ottaa minut sen takia, mitä minä olen ulkokuoren takana.
Eli mun mielestä todellakin idioottimaisesti sanottu. Ulkonäkö kun ei säily KENELLÄKÄÄN. Viimeistään iän myötä sille saa sanoa hyvästit. Kyllä sen parisuhteen ja seksuaalisen halun pitää lähteä jostain muusta kuin ulkonäöstä tai se ihminen on totaalisen väärä.
Minä löysin silloin 30+kiloisena nykyisen mieheni ja tuolle minä olen aina kelvannut just sellaisena kuin olen
Niin, no elämässä yleensä asiat ei kuitenkaan mene tuolla tavalla kuin ideaalimaailmassa. Ihmisenkin parinmuodostusta säätelee myös se biologia aika vahvasti. Minusta se on aivan normaalia, että se ulkonäkö vaikuttaa ja on iso osa sitä prosessia ja kiinnostusta. Ymmärrän toki myös halusi tirvaista, mutta elämä on raadollista.
Ja joo, ihminen vanhenee iän myötä, mutta ei kai se vanhuus läskiä tuo lisää automaattisesti? Kyllähän sitä itsekin vanhenee samalla kuin se kumppani, ei minusta voi verrata ikääntymistä läskiin ulkonäköasioista puhuttaessa. Ikääntyminen on väistämätön ja luonnollinen juttu, ylipaino on itse hankittua.
Tai siis itse ainakin hyväksyn ikääntymisen tuomat muutokset ulkonäössä ihan eri tavalla kuin ylipainon. Ei voi verrata.
S
sivusta
Vieras
[QUOTE="mutti";27241320]Joo mutta menepä sanomaan miehelle "sä olet tosi hyvännäkönen mutta en voi olla kun kanssa kun olet niin tyhmä". 
[/QUOTE]
Ei mulla oo tarvetta tuollaiseen. Sanoin yleensä, että ei vaan kemiat kohtaa mun puoleltani ja otin sit vaivihkaa etäisyyttä kyseiseen henkilöön. Nykyään, kun olen parisuhteessa, voin vedota vaan helposti siihen, että olen varattu (vaikka en siis sinkkunakaan olisi kyseisestä henkilöstä pätkän vertaa kiinnostunut).
Teini-iässä mulle kävi niin, että olin koko seiskaluokan ihastunut yhteen ysiluokkalaiseen poikaan. Sekä hänen että minun kaverini yrittivät saada meitä yhteen, mutta olimme kummatkin hirveän ujoja. Poika oli komea kuin mikä ja puoli koulua kuolasi hänen peräänsä. Sit yhtenä päivänä me päädyimme juttelemaan keskenämme ja mä tiesin puolessa tunnissa, että kaikki oli pilalla. Että mä olin tuhlannut vuoden heppuun, jonka seurassa en viihdy puolta tuntia kauempaa. Sen sijaan viihdyin tolkuttoman hyvin yhden luokkatoverini seurassa. Hän taas oli muiden seurassa hiljainen, sellainen urheilijapoika, joka samalla oli hikarin maineessa, koska pärjäsi koulussa hyvin. Kavereitteni mukaan ulkonäöllisesti alle "mun tasoni". Siinä kävi kuitenkin kavereitteni ja muiden yläastelaisten järkytykseksi niin, että me aloimme seurustella keskenämme. Ja ensirakkaudeksi oli ihana henkilö. Maailman tuulet veivät meidät myöhemmin eri suuntiin, mutta noiden aikojen muistelu saa edelleen hymyn huulilleni. Siitä lähtien mun mieskriteerit ovat olleet ulkonäön sijasta muissa jutuissa. Ja mä olen ehkä siitä kummallinen, että mitä enemmän jostain miehestä pidän, sen paremmannäköiseksi hän silmissäni muuttuu.
Mä löysin onneni 19-vuotiaana ja nyt 35-vuotiaana olen edelleen saman miehen kanssa. Mulle tää mun tapani on ollut toimiva. Ja kuten sanottu, jokaisella on oma tapansa valita se kumppani. Ei siihen kukaan muu voi sanoa, että hei, toi on väärä tapa.
[/QUOTE]Ei mulla oo tarvetta tuollaiseen.
Sanoin yleensä, että ei vaan kemiat kohtaa mun puoleltani ja otin sit vaivihkaa etäisyyttä kyseiseen henkilöön. Nykyään, kun olen parisuhteessa, voin vedota vaan helposti siihen, että olen varattu (vaikka en siis sinkkunakaan olisi kyseisestä henkilöstä pätkän vertaa kiinnostunut). Teini-iässä mulle kävi niin, että olin koko seiskaluokan ihastunut yhteen ysiluokkalaiseen poikaan. Sekä hänen että minun kaverini yrittivät saada meitä yhteen, mutta olimme kummatkin hirveän ujoja. Poika oli komea kuin mikä ja puoli koulua kuolasi hänen peräänsä. Sit yhtenä päivänä me päädyimme juttelemaan keskenämme ja mä tiesin puolessa tunnissa, että kaikki oli pilalla.
Että mä olin tuhlannut vuoden heppuun, jonka seurassa en viihdy puolta tuntia kauempaa. Sen sijaan viihdyin tolkuttoman hyvin yhden luokkatoverini seurassa. Hän taas oli muiden seurassa hiljainen, sellainen urheilijapoika, joka samalla oli hikarin maineessa, koska pärjäsi koulussa hyvin. Kavereitteni mukaan ulkonäöllisesti alle "mun tasoni". Siinä kävi kuitenkin kavereitteni ja muiden yläastelaisten järkytykseksi niin, että me aloimme seurustella keskenämme. Ja ensirakkaudeksi oli ihana henkilö. Maailman tuulet veivät meidät myöhemmin eri suuntiin, mutta noiden aikojen muistelu saa edelleen hymyn huulilleni. Siitä lähtien mun mieskriteerit ovat olleet ulkonäön sijasta muissa jutuissa. Ja mä olen ehkä siitä kummallinen, että mitä enemmän jostain miehestä pidän, sen paremmannäköiseksi hän silmissäni muuttuu. Mä löysin onneni 19-vuotiaana ja nyt 35-vuotiaana olen edelleen saman miehen kanssa. Mulle tää mun tapani on ollut toimiva. Ja kuten sanottu, jokaisella on oma tapansa valita se kumppani. Ei siihen kukaan muu voi sanoa, että hei, toi on väärä tapa.
S
"Susu"
Vieras
BBC kertoo tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan liikalihavuudella ja älyn säkenöinnin hiipumisella on yhteys.
BBC:n mukaan brittiläiset tutkijat eivät tiedä syytä tutkimuksensa tuloksille, mutta he ovat joka tapauksessa havainneet ylipainon laskevan aivojen suorituskykyä. Kyse on heidän mukaansa luultavasti aineenvaihdunnassa tapahtuvista muutoksista.
Tutkimukseen osallistui yli kuusituhatta 35-55-vuotiasta ihmistä, joiden älyä testattiin kolme kertaa kymmenen vuoden aikana. Tutkimusjakson aikana lihoneet henkilöt suorituivat sitä huonommin kognitiivisista tehtävistä, mitä enemmän he painoivat.
Brittitukijat huomauttavat, että testissä kaikki henkilöt kuuluivat samaan ihmisryhmään - he olivat kaikki toimistotyöläisiä - eikä tutkimuksen tuloksia voi suoraan käyttää kaikkien ihmisien analysoinnissa.
Joka tapauksessa näyttää selvältä, että matala verenpaine, alhainen kolesteroli, tupakoimattomuus, hyvä ruokavalio ja terveelliset elämäntavat auttavat pitämään esimerkiksi dementian loitommalla.
BBC:n mukaan brittiläiset tutkijat eivät tiedä syytä tutkimuksensa tuloksille, mutta he ovat joka tapauksessa havainneet ylipainon laskevan aivojen suorituskykyä. Kyse on heidän mukaansa luultavasti aineenvaihdunnassa tapahtuvista muutoksista.
Tutkimukseen osallistui yli kuusituhatta 35-55-vuotiasta ihmistä, joiden älyä testattiin kolme kertaa kymmenen vuoden aikana. Tutkimusjakson aikana lihoneet henkilöt suorituivat sitä huonommin kognitiivisista tehtävistä, mitä enemmän he painoivat.
Brittitukijat huomauttavat, että testissä kaikki henkilöt kuuluivat samaan ihmisryhmään - he olivat kaikki toimistotyöläisiä - eikä tutkimuksen tuloksia voi suoraan käyttää kaikkien ihmisien analysoinnissa.
Joka tapauksessa näyttää selvältä, että matala verenpaine, alhainen kolesteroli, tupakoimattomuus, hyvä ruokavalio ja terveelliset elämäntavat auttavat pitämään esimerkiksi dementian loitommalla.
M
"mies"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja entinen läski;27241379:
Eiks tässä kuitenkin nousta peppu edellä puuhun? Tämä mystinen tosi minä (joka muuten on kyseenalainen metafyysinen rakennelma) kun ei ikinä pääse esiin, jos et erotu vastapelurille eduksesi. Jos mies X ei pidä naista Y mitenkään poikkeavana, uskon suhteen laadun olevan olennaisesti huonompi kuin silloin, jos mies X pitäisi naista Y ulkonäön/olemuksen perusteella poikkeavana. Näin siis miehillä, naisille ulkonäkö ei ehkä ole aivan niin tärkeä.
Massaa olevan ihmisen kanssa jäädään väistämättä siitä voimasta mitä on sen oikeasti itsestä mieluisen kanssa. Kukaan ihminen ei voi hylätä ulkonäköä/olemusta täysin parinvalinnassa, sillä muutenhan kuka tahansa voisi kelvata kumppaniksi ja ihastumista tapahtuisi jokaiseen toiseen ihmiseen, mikä trivialisoisi ihastumisen tapahtumana ja kokemuksena täysin. Suhteella ei ole järin hyvä pohja laadultaan, jos kuka tahansa kelpaa olemukseltaan. Silloin ihminen rakastaa ihmisiä yleensä tasaisesti eikä yhtä tiettyä erityisesti. Minusta hyvä olisi sekä arvostaa kaikkia ihmisiä yleensä että tuntea vielä paljon suuremmin sitä tiettyä kohtaan juuri siksi että hän ei ole sama kuin kaikki muut.
H
"hep"
Vieras
Ei toi sun miespuolinen tuttava ihan järin fiksulta kuulosta, vaikka ei totaali paskiainen olisikaan.
On mielestäni asioita joista ei todellakaan tartte huudella kavaereille - ei ainakaan sinun kaltaiselle juoruämmälle joka jossain keskustelupalstalla alkaa juoruta asiaa eteenpäin. Mahdat olla luonnossa valloittava ystävä?
On mielestäni asioita joista ei todellakaan tartte huudella kavaereille - ei ainakaan sinun kaltaiselle juoruämmälle joka jossain keskustelupalstalla alkaa juoruta asiaa eteenpäin. Mahdat olla luonnossa valloittava ystävä?
R
"rrr"
Vieras
[QUOTE="Susu";27241440]BBC kertoo tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan liikalihavuudella ja älyn säkenöinnin hiipumisella on yhteys.
BBC:n mukaan brittiläiset tutkijat eivät tiedä syytä tutkimuksensa tuloksille, mutta he ovat joka tapauksessa havainneet ylipainon laskevan aivojen suorituskykyä. Kyse on heidän mukaansa luultavasti aineenvaihdunnassa tapahtuvista muutoksista.
Tutkimukseen osallistui yli kuusituhatta 35-55-vuotiasta ihmistä, joiden älyä testattiin kolme kertaa kymmenen vuoden aikana. Tutkimusjakson aikana lihoneet henkilöt suorituivat sitä huonommin kognitiivisista tehtävistä, mitä enemmän he painoivat.
Brittitukijat huomauttavat, että testissä kaikki henkilöt kuuluivat samaan ihmisryhmään - he olivat kaikki toimistotyöläisiä - eikä tutkimuksen tuloksia voi suoraan käyttää kaikkien ihmisien analysoinnissa.
Joka tapauksessa näyttää selvältä, että matala verenpaine, alhainen kolesteroli, tupakoimattomuus, hyvä ruokavalio ja terveelliset elämäntavat auttavat pitämään esimerkiksi dementian loitommalla.[/QUOTE]
Joo, tutkimuksessa todellakin oli LIIKALIHAVIA. Eli tuntuvasti ylipainoisia, sairaanloisen ylipainoisia. Ei niitä joilla on hieman jenkkakahvaa siellä ja löysää täällä.
Ja käsitykseni mukaan samaa ilmiötä tapahtuu myös alipainoisilla - elimmistössä ei ole tarpeeksi aivojen tarvitsemaa rasvaa, rakennusainetta siis.
BBC:n mukaan brittiläiset tutkijat eivät tiedä syytä tutkimuksensa tuloksille, mutta he ovat joka tapauksessa havainneet ylipainon laskevan aivojen suorituskykyä. Kyse on heidän mukaansa luultavasti aineenvaihdunnassa tapahtuvista muutoksista.
Tutkimukseen osallistui yli kuusituhatta 35-55-vuotiasta ihmistä, joiden älyä testattiin kolme kertaa kymmenen vuoden aikana. Tutkimusjakson aikana lihoneet henkilöt suorituivat sitä huonommin kognitiivisista tehtävistä, mitä enemmän he painoivat.
Brittitukijat huomauttavat, että testissä kaikki henkilöt kuuluivat samaan ihmisryhmään - he olivat kaikki toimistotyöläisiä - eikä tutkimuksen tuloksia voi suoraan käyttää kaikkien ihmisien analysoinnissa.
Joka tapauksessa näyttää selvältä, että matala verenpaine, alhainen kolesteroli, tupakoimattomuus, hyvä ruokavalio ja terveelliset elämäntavat auttavat pitämään esimerkiksi dementian loitommalla.[/QUOTE]
Joo, tutkimuksessa todellakin oli LIIKALIHAVIA. Eli tuntuvasti ylipainoisia, sairaanloisen ylipainoisia. Ei niitä joilla on hieman jenkkakahvaa siellä ja löysää täällä.
Ja käsitykseni mukaan samaa ilmiötä tapahtuu myös alipainoisilla - elimmistössä ei ole tarpeeksi aivojen tarvitsemaa rasvaa, rakennusainetta siis.
A
"Ama"
Vieras
Sun ystäväsi on tahditon ja sillä ei ole käytöstapoja.
Tottakai ihastumiseen liittyy myös fyysistä vetovoimaa, se on varmasti kaikille päivän selvä asia. Mutta on outoa eritellä sitä, miksi ei tunne fyysistä vetovoimaa. Entäs jos tämä ystävä olisi laiha, mutta hänellä olisi esim. Anatolian mainitsema paha akne? Olisiko hän silloin kiinnostavampi?
Mun mielestä on ylipäätänsä typerää ääneen puhua ihmisten ulkonäöllisistä vajavaisuuksista, koska ne on varmasti jokaisen tiedossa. Yksikään lihava ei kuvittele omassa päässään olevansa laiha ja timmissä kunnossa, tai yksikään jolla on huonot hampaat, ei varmasti näe itseään pepsodent-hymynä. Jotenkin niiden ääneensanomisella ei ole mitään painoarvoa, mutta sillä voi pahoittaa kyllä toisen mielen.
Tottakai ihastumiseen liittyy myös fyysistä vetovoimaa, se on varmasti kaikille päivän selvä asia. Mutta on outoa eritellä sitä, miksi ei tunne fyysistä vetovoimaa. Entäs jos tämä ystävä olisi laiha, mutta hänellä olisi esim. Anatolian mainitsema paha akne? Olisiko hän silloin kiinnostavampi?
Mun mielestä on ylipäätänsä typerää ääneen puhua ihmisten ulkonäöllisistä vajavaisuuksista, koska ne on varmasti jokaisen tiedossa. Yksikään lihava ei kuvittele omassa päässään olevansa laiha ja timmissä kunnossa, tai yksikään jolla on huonot hampaat, ei varmasti näe itseään pepsodent-hymynä. Jotenkin niiden ääneensanomisella ei ole mitään painoarvoa, mutta sillä voi pahoittaa kyllä toisen mielen.
M
marengi
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja metsänpeitto;27241395:
No juu, oikein hyvä pointti tuokin. Ehkä se omanarvontunto olisi tosiaan sen verran suuri, että älykkyyteen liittyvät pakit pystyisi ignooraamaan kevyesti. Kun tosiaan tietää, että ei ole tyhmä.
Kerran kyllä kolahti, kun sain pakit tavallaan tyhmyyden takia. Olen siis älyllisesti aika keskiverto, normaali. Mutta tuolloin kysymyksessä oli akateemisesti varsin ansioitunut (nuoresta iästään huolimatta) ja hyvin sivistynyt ihminen, mä en vaan yltänyt samalle tasolle. Kykenen akateemiseen keskustelutapaan, olen opiskellut ja sivistynytkin, mutta mä olin vaan niin eri tasolla tuon tyypin kanssa.
Ja totta on varmaan sekin, että ulkonäkö vaikuttaa ratkaisevasti vain, jos ei ole täysillä kolahtanut. Mut toisaalta sekin (ainakin omalla kohdalla) riippuu myös siitä ulkonäön "kauheuden" asteesta. Jos on vain vähän tai keskiverrosti epäviehättävä, niin siihen pystyy asennoitumaan. Mutta onpa kerran käynyt niinkin, että tyyppi kyllä ihan oikeasti kolahti täysillä, mutta oli niin epäviehättävä ulkoisesti ja monlita osin, että ei vain pystynyt. Se oli ristiriitaista ja harmillista.
S
"Susu"
Vieras
[QUOTE="rrr";27241476]Joo, tutkimuksessa todellakin oli LIIKALIHAVIA. Eli tuntuvasti ylipainoisia, sairaanloisen ylipainoisia. Ei niitä joilla on hieman jenkkakahvaa siellä ja löysää täällä.
Ja käsitykseni mukaan samaa ilmiötä tapahtuu myös alipainoisilla - elimmistössä ei ole tarpeeksi aivojen tarvitsemaa rasvaa, rakennusainetta siis.[/QUOTE]
Käyppäs googlettamassa missä menee liikalihavan ja lihavan raja. Sitten on vielä aivan erikseen ne sairaalloisen lihavat.
Ja käsitykseni mukaan samaa ilmiötä tapahtuu myös alipainoisilla - elimmistössä ei ole tarpeeksi aivojen tarvitsemaa rasvaa, rakennusainetta siis.[/QUOTE]
Käyppäs googlettamassa missä menee liikalihavan ja lihavan raja. Sitten on vielä aivan erikseen ne sairaalloisen lihavat.
H
henneli
Vieras
Oliskohan ennemmin niin että joku muukaan ei ole kolahtanut. Mä en halua täydellisellä kropalla varustettua miestä. Mulle riittää tavallinen. Koska olen itsekin sellainen. Enkä jaksaisi miestä joka viettää 5 iltaa viikossa salilla. Mä haluan miehen jonka kanssa joskus voi höllätäkin ja lojua karkkipussin kanssa sohvalla - vastapainona tällä maalaiselämälle jota elämme. Eli meillä arki muutoinkin on fyysistä, joten siinä tulee se liikunta sivussa.
Olisi omituista olla miehen kanssa joka mittailisi lihasten kasvua ja söisi proteiini pirtelöitä. Kun en itsekään asu peilin edessä, saatikka jaksa vaakalla rampata.
Olisi omituista olla miehen kanssa joka mittailisi lihasten kasvua ja söisi proteiini pirtelöitä. Kun en itsekään asu peilin edessä, saatikka jaksa vaakalla rampata.
M
"mies"
Vieras
[QUOTE="Ama";27241484]Tottakai ihastumiseen liittyy myös fyysistä vetovoimaa, se on varmasti kaikille päivän selvä asia. Mutta on outoa eritellä sitä, miksi ei tunne fyysistä vetovoimaa.[/QUOTE]
Miten niin? Voihan rakkauttakin tietyssä määrin eritellä. Toinen on kokonaisuus, totta kai, ensisijaisesti. Mutta ei minusta ole mitenkään epätavallista tai poissulkevaa sanoa "silmäsi ovat kauniit". Jos siis ei ole mitenkään paha asia tai outoa eritellä, miksi toinen on kaunis, ei mielestäni ole mahdottomuus eritellä, miksi toinen on ruma. Kyse on arvostelmista.
Jokaisessa ihmisessähän on kaunista ja rumaa. Kyse on tässä kohtaa kokonaisuudesta. Mutta jopa rakkaassa ihmisessä voi olla ruma tai epämiellyttävä fyysinen piirre. Jonka kuitenkin voi hyväksyä osana häntä ihmisenä. Eli rumuuttakin tarvitaan. Pointti on se, että jos näitä piirteitä on liikaa tai ne ovat liian raskauttavia, ihastumista ei voi vapaalle yksilölle pakottaa syntymään niistä huolimatta.
Miten niin? Voihan rakkauttakin tietyssä määrin eritellä. Toinen on kokonaisuus, totta kai, ensisijaisesti. Mutta ei minusta ole mitenkään epätavallista tai poissulkevaa sanoa "silmäsi ovat kauniit". Jos siis ei ole mitenkään paha asia tai outoa eritellä, miksi toinen on kaunis, ei mielestäni ole mahdottomuus eritellä, miksi toinen on ruma. Kyse on arvostelmista.
Jokaisessa ihmisessähän on kaunista ja rumaa. Kyse on tässä kohtaa kokonaisuudesta. Mutta jopa rakkaassa ihmisessä voi olla ruma tai epämiellyttävä fyysinen piirre. Jonka kuitenkin voi hyväksyä osana häntä ihmisenä. Eli rumuuttakin tarvitaan. Pointti on se, että jos näitä piirteitä on liikaa tai ne ovat liian raskauttavia, ihastumista ei voi vapaalle yksilölle pakottaa syntymään niistä huolimatta.
V
"vieras"
Vieras
Näinpä, turha hyssyttely ei ole mitenkään järkevää. Paras olisi kun kaikille ylipainoisille sanottaisiin suoran, että hei, olet ällöttävä, etkö voisi laihduttaa. Eiköhän alkaisi lihavuus vähenemään, kun kertakaikkiaan vaan jätettäisi ylipainoiset kaveripiirien ulkopuolelle. Ehdoksi, että takaisin otetaan kun olet normaalipainoinen. Kukaan halua ystäväksi saati kumppaniksi mitään läskiä, hyi helvetti :x
[QUOTE="vieras";27241617]Näinpä, turha hyssyttely ei ole mitenkään järkevää. Paras olisi kun kaikille ylipainoisille sanottaisiin suoran, että hei, olet ällöttävä, etkö voisi laihduttaa. Eiköhän alkaisi lihavuus vähenemään, kun kertakaikkiaan vaan jätettäisi ylipainoiset kaveripiirien ulkopuolelle. Ehdoksi, että takaisin otetaan kun olet normaalipainoinen. Kukaan halua ystäväksi saati kumppaniksi mitään läskiä, hyi helvetti :x[/QUOTE]
Joo, tuotahan mä tarkoitinkin :xmas:
Mun mielestä ihminen voi ja saa puhua avoimesti ystävälleen. Vaikkapa siitä, mitkä piirteet vastakkaisessa sukupuolessa viehättävät ja mitkä eivät. Ei tarvitse teeskennellä, että sisäinen kauneus on ainoa asia jolla on väliä, jos ja kun se ei ole niin.
Joo, tuotahan mä tarkoitinkin :xmas:
Mun mielestä ihminen voi ja saa puhua avoimesti ystävälleen. Vaikkapa siitä, mitkä piirteet vastakkaisessa sukupuolessa viehättävät ja mitkä eivät. Ei tarvitse teeskennellä, että sisäinen kauneus on ainoa asia jolla on väliä, jos ja kun se ei ole niin.
eikö mikään muu seikka kuin se että on läski tee sitä, että on toiselle vastenmielinen. itse ainakin ottaisin mieluummin läskin kuin sellaisen, joka lemuaa tupakalle
no, laitan kukkahatun nyt syvälle päähäni ennen seuraavaa kommentointiani,joka kuuluu näin :
mun mielestä on jonkinkaltaista henkistä kypsymättömyyttä, jos muka oikeesti syy siihen,että ei natsaa, johtuu jostakin pinnallisesta ja ulkoisesta - esim.tennissukista tai aknesta. kun en oikein usko noihin. jos niitä tennissukkia ei olis ollut - olisko tyyppi sit ollut muka ihana ja in ? en usko.
uskon et ei vaan ollut sitä jotain et olis natsannut kemiat yhteen. itselleenhän ja kavereitaan viihdyttäkseenhän ,voi sitten keksiä jos jonkinlaisia "hauskoja" vajeita tyypistä ( "no,daa,sillä oli niin kaamee suihkuverho,et come on.." jne ). mut se on jo erijuttu.mun mielestä.
mun mielestä on jonkinkaltaista henkistä kypsymättömyyttä, jos muka oikeesti syy siihen,että ei natsaa, johtuu jostakin pinnallisesta ja ulkoisesta - esim.tennissukista tai aknesta. kun en oikein usko noihin. jos niitä tennissukkia ei olis ollut - olisko tyyppi sit ollut muka ihana ja in ? en usko.
uskon et ei vaan ollut sitä jotain et olis natsannut kemiat yhteen. itselleenhän ja kavereitaan viihdyttäkseenhän ,voi sitten keksiä jos jonkinlaisia "hauskoja" vajeita tyypistä ( "no,daa,sillä oli niin kaamee suihkuverho,et come on.." jne ). mut se on jo erijuttu.mun mielestä.
N
no ei kai
Vieras
Jaa? Mun mielestä ulkonäköseikat on ihan samaa sarjaa kuin luonteenpiirteet, asenteet tai mikä vaan joka jossain ihmisessä joko ihastuttaa tai vihastuttaa.
Yhtälailla kuin voin sanoa, että en ikinä voisi seurustella rasistisen alkoholistin kanssa voin sanoa että en ikinä voisi seurustella itseäni huomattavasti lyhyemmän ja vaikkapa nyt hampaattoman miehen kanssa.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="höps";27241418]Niin, no elämässä yleensä asiat ei kuitenkaan mene tuolla tavalla kuin ideaalimaailmassa. Ihmisenkin parinmuodostusta säätelee myös se biologia aika vahvasti. Minusta se on aivan normaalia, että se ulkonäkö vaikuttaa ja on iso osa sitä prosessia ja kiinnostusta. Ymmärrän toki myös halusi tirvaista, mutta elämä on raadollista.
Ja joo, ihminen vanhenee iän myötä, mutta ei kai se vanhuus läskiä tuo lisää automaattisesti? Kyllähän sitä itsekin vanhenee samalla kuin se kumppani, ei minusta voi verrata ikääntymistä läskiin ulkonäköasioista puhuttaessa. Ikääntyminen on väistämätön ja luonnollinen juttu, ylipaino on itse hankittua.
Tai siis itse ainakin hyväksyn ikääntymisen tuomat muutokset ulkonäössä ihan eri tavalla kuin ylipainon. Ei voi verrata.[/QUOTE]
Voi siinä mielessä verrata, että ulkonäkö muuttuu ja siinähän sen sitten näkee, pysyykö rakas rinnalla. Itselläni tuli raskauden myötä 30+ kiloa, joista 15 jäi jo ennestään ylipainoiseen kehooni (tosin ylipainoa oli vain vajaat 10kg kun alettiin seurustella). Tuossahan tuo mies vain vielä nököttää, nyt odottelen toista lasta ja painoa edelleen rutkasti yli normaalin. Tämän raskauden jälkeen tosin tarkoitus laihduttaa (ITSENI TÄHDEN). Mukava silti huomata, ettei mies hievahtanutkaan viereltä, vaikka ulkonäkö on kaukana siitä, mitä oli silloin kun tavattiin. Tietää senkin, ettei tule jättämään myöskään iän ruotiessa ulkonäköäni.
Ja joo, ihminen vanhenee iän myötä, mutta ei kai se vanhuus läskiä tuo lisää automaattisesti? Kyllähän sitä itsekin vanhenee samalla kuin se kumppani, ei minusta voi verrata ikääntymistä läskiin ulkonäköasioista puhuttaessa. Ikääntyminen on väistämätön ja luonnollinen juttu, ylipaino on itse hankittua.
Tai siis itse ainakin hyväksyn ikääntymisen tuomat muutokset ulkonäössä ihan eri tavalla kuin ylipainon. Ei voi verrata.[/QUOTE]
Voi siinä mielessä verrata, että ulkonäkö muuttuu ja siinähän sen sitten näkee, pysyykö rakas rinnalla. Itselläni tuli raskauden myötä 30+ kiloa, joista 15 jäi jo ennestään ylipainoiseen kehooni (tosin ylipainoa oli vain vajaat 10kg kun alettiin seurustella). Tuossahan tuo mies vain vielä nököttää, nyt odottelen toista lasta ja painoa edelleen rutkasti yli normaalin. Tämän raskauden jälkeen tosin tarkoitus laihduttaa (ITSENI TÄHDEN). Mukava silti huomata, ettei mies hievahtanutkaan viereltä, vaikka ulkonäkö on kaukana siitä, mitä oli silloin kun tavattiin. Tietää senkin, ettei tule jättämään myöskään iän ruotiessa ulkonäköäni.
Q
"Quu"
Vieras
Niin, ehkä tässä oli se liika rehellisyys ongelma, ei muu. Kyllä kaikki palikat pitää olla kohdallaan. Itse olen mm. hylännyt hyvän miehen huonon ihon vuoksi - en vain kestänyt mennä lähelle, kun märkäpäät "tukki naamalle"´. Yök. Ja muuten niin kiva mies. Toisen miehen tapasin ensin netissä ja meillä synkkäs niin hyvin kuin vain voi - tavattiin ja mies on totaalinen turn off. Kamala pikkureppu korkealla selässä (KUKA TULEE TREFFEILLE REPPU SELÄSSÄ?), juntit farkut ja hiukset vedetty geelillä sivulle pahemmin kuin jollain peräkylän paapalla. Kohteliaasti vedin läpi ne treffit mutta siihen se jäi. Kaikki palat pitää loksataa paikoilleen, näin se vaan on.
Mä en ole täydellinen, mun mies ei ole täydellinen,
mutta rehellisyyden nimissä on pakko sanoa, että jos oisin sinkku en kiinnostuisi todella lihavasta miehestä.
Ja ihan samaten, tuskin kiinnostuisin sliipatusta pukumiehestä, taikka itseäni 20cm lyhyemmästä miehestä. Tälläset asiat ei haittaa niin paljoa jos jo rakastaa ihmistä, silloin niitä "vikoja" ei samalla tavalla huomaa/näe, mutta itselläni se ei koskaan menisi rakastumiseen asti, koska (nyt mut varmaan lynkataan) en vain pidä sairaalloisen lihavaa ihmistä seksuaalisesti/fyysisesti millään lailla viehättävänä, ja ainakin omalla kohdalla ihastuminen vaatii jonkun sortin viehtymisen, ja ilman ihastumista tuskin tulee sitä rakastumistakaan.
Ja meillä on sen verran reilu ja rempseä parisuhde, että jos toinen lihoisi +20kg,
niin kyllä siitä tulisi mainittua että "rakas, tarttisko asialle tehdä jotain...?"
mutta rehellisyyden nimissä on pakko sanoa, että jos oisin sinkku en kiinnostuisi todella lihavasta miehestä.
Ja ihan samaten, tuskin kiinnostuisin sliipatusta pukumiehestä, taikka itseäni 20cm lyhyemmästä miehestä. Tälläset asiat ei haittaa niin paljoa jos jo rakastaa ihmistä, silloin niitä "vikoja" ei samalla tavalla huomaa/näe, mutta itselläni se ei koskaan menisi rakastumiseen asti, koska (nyt mut varmaan lynkataan) en vain pidä sairaalloisen lihavaa ihmistä seksuaalisesti/fyysisesti millään lailla viehättävänä, ja ainakin omalla kohdalla ihastuminen vaatii jonkun sortin viehtymisen, ja ilman ihastumista tuskin tulee sitä rakastumistakaan.
Ja meillä on sen verran reilu ja rempseä parisuhde, että jos toinen lihoisi +20kg,
niin kyllä siitä tulisi mainittua että "rakas, tarttisko asialle tehdä jotain...?"
M
"mies"
Vieras
[QUOTE="vieras";27242292]Voi siinä mielessä verrata, että ulkonäkö muuttuu ja siinähän sen sitten näkee, pysyykö rakas rinnalla. Itselläni tuli raskauden myötä 30+ kiloa, joista 15 jäi jo ennestään ylipainoiseen kehooni (tosin ylipainoa oli vain vajaat 10kg kun alettiin seurustella). Tuossahan tuo mies vain vielä nököttää, nyt odottelen toista lasta ja painoa edelleen rutkasti yli normaalin. Tämän raskauden jälkeen tosin tarkoitus laihduttaa (ITSENI TÄHDEN). Mukava silti huomata, ettei mies hievahtanutkaan viereltä, vaikka ulkonäkö on kaukana siitä, mitä oli silloin kun tavattiin. Tietää senkin, ettei tule jättämään myöskään iän ruotiessa ulkonäköäni. [/QUOTE]
Monissa esim. ulkomaisissa perheissä naiset panostavat kauneuteen perherumbassakin, joten mahdotonta se ei ole jos halua on. Ei ole kyse siitä, etteikö rakkaus ulottuisi koko ihmiseen. On kyse siitä, haluaako arkeensa ja miehelleen kauneuden kokemuksia ja sulostuttaa harmautta ja kiirettä sillä tavoin. Rakkaus on toisen palvelemista. Pidän sitä hyvin kauniina.
Tulen itse hyvästä kodista jossa äidilläni oli tapana näyttää kauniilta ja nuorekkaalta samalla kuin huolehti lapsista valtavasti.
[/QUOTE]Monissa esim. ulkomaisissa perheissä naiset panostavat kauneuteen perherumbassakin, joten mahdotonta se ei ole jos halua on. Ei ole kyse siitä, etteikö rakkaus ulottuisi koko ihmiseen. On kyse siitä, haluaako arkeensa ja miehelleen kauneuden kokemuksia ja sulostuttaa harmautta ja kiirettä sillä tavoin. Rakkaus on toisen palvelemista. Pidän sitä hyvin kauniina.
Tulen itse hyvästä kodista jossa äidilläni oli tapana näyttää kauniilta ja nuorekkaalta samalla kuin huolehti lapsista valtavasti.
V
"vieras"
Vieras
ihan hyvä syy mun mielestä, että toinen ei miellytä ulkoisesti. Eri asia jos ollaan oltu pitkään yhdessä ja toinen lihoo, ja tämän takia erotaan. Mielesäni olisi olllut törkeämpää alkaa seurustella tämän naisen kanssa noiden ajatusten kanssa, ja salaa inhota naisen ulkonäköä. Pahimmassa tapauksessa mies olisi saattanut hhuomaamattaan aiheuttaa naiselle pahojakin ulkonäköpaineita ja itsetunto-ongelmia.
H