Miksi mies käyttäytyy näin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ihan hajalla
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

Ihan hajalla

Vieras
Olen yliherkkä ja uupunut 3 lapsen kanssa arjessa käytännössä yksin. Mies on omissa hommissaan lähes aina. Palatessaan kaipaisin tsemppiä,lohtua ja kehujakin,kun jaksan ja olen reipas MUTTA mies haukkuukin minut aina kaikesta,eikä se riitä,vaan hän huutaa,tuhahtelee ivallisesti ja alistaa minut ihan maanrakoon. Kun alan itkeä,hän huutaa marttyyriksi,vitun saatanan idiootiksi jne.
Miksi hän tekee näin? Mä en koskaan tiedä tehneeni väärin,vaan yrittäneeni parhaani hänet ja hänen mielipiteensä niin paljon huomioonottaen kuin ikinä pystyn. Silti kaikesta tulee huutoa ja haukkumista.
Olen hakenut apuakin tähän,koska miehen käytöksen vuoksi itsetuntoni on nollissa ja vihaan itseäni,kun en mitään osaa ja pysty. Kuitenkin ennen häntä olin opiskellut korkeakoulututkinnon,ollut ammatissa,hommannut ja vähän remppaillut taloa jne. Nyt olen vain idioottiluuseri ja mun tekisi mieleni vain käpertyä sängynpohjalle :'''( Jos hänen on pakko arvotella,niin mikse vain sano,että ei näin,vaan miksi pitää haukkua ja solvata pää punaisena?? Jopa sellaisissakin tilanteissa hän huutaa,kun haluaa kysyä mielipidettäni ja jos sen varovasti esitän,mutta se on hänestä tyhmä (aina on) , hän huutaa ja arvostelee nekin. Kun yritän olla kommentoimatta,ei sekään käy.



 
Mulla on tismalleen samanlainen mies käytökseltään. Ja siis tolkuttoman luonnevikainen ja mä ihan idiootti, kun en saa lähdettyä, vaikka mieli tekisi.
Ei tollaisille mahda mitään, turha niille on inttää takaisin. Aina saa vaa tolkutonta sontaa niskaan oli niin tai näin.
 
no jätä se! varmaan kohentuu oma olosi, kun saat tilaa hengittää! varmasti noin ahkeralle tekijälle löytyy ottaja! minullekin löytyi, vaikken ole juuri mitään noista mainitsemistasi saavuttanut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nahkurinvitsa:
Mulla on tismalleen samanlainen mies käytökseltään. Ja siis tolkuttoman luonnevikainen ja mä ihan idiootti, kun en saa lähdettyä, vaikka mieli tekisi.
Ei tollaisille mahda mitään, turha niille on inttää takaisin. Aina saa vaa tolkutonta sontaa niskaan oli niin tai näin.

vaihda lukot oviin kun mies ei ole kotona.
 
Mä olen kokenut tuollaista edellisessä suhteessani,ja nyt kummastelenkin kuinka voi olla elämä erilaista kun on uusi suhde (naimisissa ja onnellinen). Nyt varmaan jo eroaisin jos kävisi niin huonosti että mieheni haistattelisi mulle ;) Aiemmin se oli jokapäiväistä ja ei siksi niin hetkauttanut.
Elämä oli yksin pienen lapsen kanssa paljon helpompaa kun sain jätettyä exäni (jo puolivälissä raskautta). Erosta nyt 5 vuotta ja itsetunto alkaa olla pian takaisin -kauan kestää toipua!

Tsemppiä sulle, edessäsi on paljon tärkeitä päätöksiä!
 
kuullostaa narsistilta. Itse varmaan jättäisin kyseisen ihmisen ja eläisin parempaa elämää lapsien kanssa. Eihän lapsienkaan ole hyvä oppia tuollaista käytöstä.. en halua provosoita yms. vain oma mielipide asiasta. Voimia kaiken keskelle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ör:
kuullostaa narsistilta. Itse varmaan jättäisin kyseisen ihmisen ja eläisin parempaa elämää lapsien kanssa. Eihän lapsienkaan ole hyvä oppia tuollaista käytöstä.. en halua provosoita yms. vain oma mielipide asiasta. Voimia kaiken keskelle.

Jälkikäteen minä tajusin mieheni olleen narsisti.
Tsekkaa täältä lisää tietoa:
http://narsistienuhrientuki.yhdistysavain.fi/
 
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa:

1. Jatka entiseen malliin ja ole onneton.

2. Tee loppu tuolle: muuta ainakin koeajaksi erilleen ja saat elää päiväsi ilman jatkuvaa mollausta, haukkumista, lyttäämistä ja saat tilaisuuden olla onnellinen.

Itse olet vastuussa omasta onnellisuudestasi.
 
En kuulema kuuntele hänen ohjeitaan ja osoitan siten käveleväni hänen ylitseen. Itse en tajua tätä yhtään! Useimmiten on niin,etten ole edes kuullut hänen sanovan väittämiään ohjeita. Esikoisen kohdalla alkaa olla vähän samaa eli lapsi yrittää parhaansa,mutta helposti mies alkaa huutaa hänellekin,ettei kuuntele. Itse olen monet kerrat ollut todistamassa sitä,että ei mies ole sanonut koko ohjeita,vaikka väittää (luulee itse?) niin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
En kuulema kuuntele hänen ohjeitaan ja osoitan siten käveleväni hänen ylitseen. Itse en tajua tätä yhtään! Useimmiten on niin,etten ole edes kuullut hänen sanovan väittämiään ohjeita. Esikoisen kohdalla alkaa olla vähän samaa eli lapsi yrittää parhaansa,mutta helposti mies alkaa huutaa hänellekin,ettei kuuntele. Itse olen monet kerrat ollut todistamassa sitä,että ei mies ole sanonut koko ohjeita,vaikka väittää (luulee itse?) niin.

Lähde hyvä ihminen pois tuosta suhteesta! Lasten takia. Tiedän, että helpommin sanottu kuin tehty, mutta ajattele sinun lapsia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa:

1. Jatka entiseen malliin ja ole onneton.

2. Tee loppu tuolle: muuta ainakin koeajaksi erilleen ja saat elää päiväsi ilman jatkuvaa mollausta, haukkumista, lyttäämistä ja saat tilaisuuden olla onnellinen.

Itse olet vastuussa omasta onnellisuudestasi.

ISO PEESI! Voimia! Ja ihan teidän lastenkin vuoksi, he herkästi reagoivat kotona olevaan huonoon ilmapiiriin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Siis ootko sä joutunut pakkoavioliittoon?

Mä ainakin olen pakkoavoliittossa, kun kaikella kiristetään ja uhkaillaan. Ei sitä ole niin helppo vaan lähteä maailman hankalimman ihmisen viereltä, kun on yhteistä omaisuutta ja yhteisiä lapsia. Kun kaikki tehdään aina niin hankalaksi, siis mies tekee ja entä sitten kun yhteishuoltajuus napsahtaa kaikkien muiden silmissä niin mukavalle miehelle. En uskaltaisi lapsia hälle jättää, vaikka ei ole koskaan niille paha ollutkuun.

Joo fiksuu ja viisainta olis lähteä, mutta kun on niin finaalissa, että se tuntuu mailman vaikeimmalta ja raskaimmalta tehtävältä.....

Ehkä tääkin henkisesti rääkätty kana saa joskus sitä ilmaa siipien alle ja lentää ripulit lentäen tästä pesästä.....
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ihan hajalla:
Olen yliherkkä ja uupunut 3 lapsen kanssa arjessa käytännössä yksin. Mies on omissa hommissaan lähes aina. Palatessaan kaipaisin tsemppiä,lohtua ja kehujakin,kun jaksan ja olen reipas MUTTA mies haukkuukin minut aina kaikesta,eikä se riitä,vaan hän huutaa,tuhahtelee ivallisesti ja alistaa minut ihan maanrakoon. Kun alan itkeä,hän huutaa marttyyriksi,vitun saatanan idiootiksi jne.
Miksi hän tekee näin? Mä en koskaan tiedä tehneeni väärin,vaan yrittäneeni parhaani hänet ja hänen mielipiteensä niin paljon huomioonottaen kuin ikinä pystyn. Silti kaikesta tulee huutoa ja haukkumista.
Olen hakenut apuakin tähän,koska miehen käytöksen vuoksi itsetuntoni on nollissa ja vihaan itseäni,kun en mitään osaa ja pysty. Kuitenkin ennen häntä olin opiskellut korkeakoulututkinnon,ollut ammatissa,hommannut ja vähän remppaillut taloa jne. Nyt olen vain idioottiluuseri ja mun tekisi mieleni vain käpertyä sängynpohjalle :'''( Jos hänen on pakko arvotella,niin mikse vain sano,että ei näin,vaan miksi pitää haukkua ja solvata pää punaisena?? Jopa sellaisissakin tilanteissa hän huutaa,kun haluaa kysyä mielipidettäni ja jos sen varovasti esitän,mutta se on hänestä tyhmä (aina on) , hän huutaa ja arvostelee nekin. Kun yritän olla kommentoimatta,ei sekään käy.
Sinulla ei voi olla korkeakoulututkintoa ja piste. Riittää, kun katsoo kirjoitustyyliäsi.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Jos voisin muuttaa tilanteen:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa:

1. Jatka entiseen malliin ja ole onneton.

2. Tee loppu tuolle: muuta ainakin koeajaksi erilleen ja saat elää päiväsi ilman jatkuvaa mollausta, haukkumista, lyttäämistä ja saat tilaisuuden olla onnellinen.

Itse olet vastuussa omasta onnellisuudestasi.

ISO PEESI! Voimia! Ja ihan teidän lastenkin vuoksi, he herkästi reagoivat kotona olevaan huonoon ilmapiiriin.


Peesaan! Jos et itsesi, niin lapsiesi takia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Ihan hajalla:
Olen yliherkkä ja uupunut 3 lapsen kanssa arjessa käytännössä yksin. Mies on omissa hommissaan lähes aina. Palatessaan kaipaisin tsemppiä,lohtua ja kehujakin,kun jaksan ja olen reipas MUTTA mies haukkuukin minut aina kaikesta,eikä se riitä,vaan hän huutaa,tuhahtelee ivallisesti ja alistaa minut ihan maanrakoon. Kun alan itkeä,hän huutaa marttyyriksi,vitun saatanan idiootiksi jne.
Miksi hän tekee näin? Mä en koskaan tiedä tehneeni väärin,vaan yrittäneeni parhaani hänet ja hänen mielipiteensä niin paljon huomioonottaen kuin ikinä pystyn. Silti kaikesta tulee huutoa ja haukkumista.
Olen hakenut apuakin tähän,koska miehen käytöksen vuoksi itsetuntoni on nollissa ja vihaan itseäni,kun en mitään osaa ja pysty. Kuitenkin ennen häntä olin opiskellut korkeakoulututkinnon,ollut ammatissa,hommannut ja vähän remppaillut taloa jne. Nyt olen vain idioottiluuseri ja mun tekisi mieleni vain käpertyä sängynpohjalle :'''( Jos hänen on pakko arvotella,niin mikse vain sano,että ei näin,vaan miksi pitää haukkua ja solvata pää punaisena?? Jopa sellaisissakin tilanteissa hän huutaa,kun haluaa kysyä mielipidettäni ja jos sen varovasti esitän,mutta se on hänestä tyhmä (aina on) , hän huutaa ja arvostelee nekin. Kun yritän olla kommentoimatta,ei sekään käy.
Sinulla ei voi olla korkeakoulututkintoa ja piste. Riittää, kun katsoo kirjoitustyyliäsi.

No, meneekö vähän off-topic?
Ja muutenkin, ei kaikkiin korkeakoulututkintoihin vaadita täydellistä kirjoitustyyliä ja kieliopin hallintaa.
nimim. diplomi-insinöörimiehensä diplomityön oikolukenut :D
 
Aikalailla kuulostaa mun mieheltä tai exhän se nyt taitaa jo olla. Mies itse päätti, että tää suhde päättyy nyt, kun ei toimi ja hän ei saa sitä huomiota tarpeeksi mitä tarvii. Minä olen tässä viimeisen vuoden sisällä saanut kuulla olevani läski, tylsä, tyhmä, en pidä itsestäni huolta, mulla on vääränlaisia kavereita, väärä harrastus, mä en huomioi miestä tarpeeksi, väärä työ, ei siis ollenkaan sellainen mitä mies arvostaisi, elikkä sanalla sanoen tein kaiken väärin, itsehän mies ei koskaan pyytänyt anteeksi tai muutenkaan osoittanut, että olisi tehnyt jotain väärin.
Mies on omasta mielestään tehnyt kaiken mahdollisen suhteen eteen, minä vaan ihmettelen että miten, kun en ole sitä huomannut. ei nuo haukkumiset ainakaan ole mitään suhteen parantamista.
 
Aika moni asia tuosta narsisti-linkistä osuu. Olen narsismia epäillyt itsekin, tosin jättänyt tarkemman tutkailun sikseen. Toisaalta tuntuu, ettei mahdollinen diagnoosikaan auttaisi, jollei hän itse koe tekevänsä mitään väärää ja / tai mikäli hän on sairaudentunnoton. Liian usein mietin myös sitä, että itse olen oikeasti sairas. Apua kuitenkin olen hakenut jo pitkään ja jonkinlaista tukea saanutkin. Joskus miehen kanssa ollaan sovittu, että apua hakisi hänkin, mutta lopulta tilanne on kääntynyt aina siihen, että minähän se hullu olen ja mies vain kärsijä ja siksi joskus ehkä vähän oirehtii ja korottaa ääntään.
 

Yhteistyössä