En tiedä oletko #63 ap. vai joku muu. Jatkan vielä turinointia mökeistä.
Veljeni, joita on monta, poistui ajasta iäisyyteen muutama vuosi sitten. Hän kunnosti setänsä pienen talon vapaa-ajan talokseen. Rakennus on ollut pitkään myynnissä. Kiinteistönvälittäjä oli tehnyt dronilla upean videon, jossa myös kotitalomme näkyy. Viimeksi kun kysyin asiasta sisareltani, talo oli vielä kaupan.
Minun mökkihöperyys loppui kuin seinään avioeromme jälkeen. En enää astu jalallani yhteenkään suomalaiseen mökkiin olipa se minkälainen tahansa.
Tyttäreni perheineen vietti kesällä viikon brittiläisessä kesämökissä. Herttainen kesämökki on kuin unelma. Viereisessä ravintolassa oli paljon eläkeläisiä, ja he valittivat lasten telmimisestä aamiaisella. Sain käsityksen ettei sille seudulle enää toista kertaa kannata perheellisen lähteä. Sellaista elämä on. Elämäntilanteet ja tunnelmat vaihtelevat. Suomessa he parhaiten viihtyvät Helsingin keskustan vuokraasunnoissa ja Oodi-kirjastossa satukirjojen ja muidenkin viihdykkeiden keskellä.
En olisi ikinä osannut kuvitella murjottaessani ja lastemme isän tyyppäämistä tuskaillessani kesämökillämme 1990-luvulla millaista elämää nykyään elän.
Niin käy monelle muullekin surijalle. Elämässä on pilvisiä päiviä, ja sitten aurinko taas paistaa. Kun pääsen matkoille, on ihanaa olla lentokoneessa pilvien päällä auringossa. Lentokone on minulle kuin kesämökki. Siellä minulla ei ole mitään tai minnekään ikävä. Yksi kauneimpia muistoja elämässäni on paluumatka Lontoosta tyttäremme häistä Finnairin Airbus-koneella. istuin business-luokan verhon edessä ja Tuhnis muutamaa penkkiriviä taenpana vaimonsa kanssa.
Työnsin lastemme isää häissä rullatuolissaan upessa juhlapaikan ravintolassa ikkunan ääreen ja sanoin: Katso tuolta tytöt tulevat puolisoineen.
Me kaikki kasvamme ja muutumme. Sain nuoremmalta tyttäreltämme ihania kuvia lapsistaan ja kuopuksestaan, joka on pyörähtänyt ensimmäisen kerran vatsalleen.
Nyt isoäitinä pyörähdän hakemaan toisen kupin kahvia croissantin seuraksi, joita ostin illalla Prismasta. Hyviä ne ovat vaikka pullalaarilla joku äiti sanoi lapselleen, että ne näyttävät littanoilta. Vävyni ostaa aina minulle kunkin maan herkullisimmat croissantit ja suklaapullat ja ranskalaisen rusinakiekkopullan, jonka nimi ei nyt muistu mieleen.
Toivottavasti juttujeni inhoajat osasivat välttää päänsärkynsä skippaamalla vuestini yli. Mitään ei ole tässä maailmassa pakko lukea muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Olisi mielenkiintoista elää Suomessa lukutaidottomana, joista nykyään paljon kiihkoillaan Pisa-tukimuksen johdosta.