Miksi mies haluaa loukata?

Olemme seurusteleva pari, minulla yksi lapsi, johon seurustelukumppani kovasti kiintynyt. Lapsen kanssa tulee hyvin toimeen, mutta nyt vikana se, että jatkuvasti vain haukkuu minua ja vertailee muihin (työkaveruit, entiset naisystävät), ei ulkonäöllisesti vaan muuten. Olen menestynyt ihan hyvin mielestäni työelämässä, tehnyt ei niin perinteisiä ratkaisuja. Hän myös yrittää kääntää asiat minun syykseni, eli kun kysyn, miksi sanoo tietyllä loukkaavalla tavalla, alkaa puhua itsetunnosta tai naureskella. Olen sanonut etten halua/minulle ei saa puhua tuolla tavoin, ei apua. Tuntuu vain pahenevan. Lisäksi puhuu sellaisista asioista joista ei edes tiedä mitään (minun koulutuksestani, olen se paremmin koulutettu ja paremmassa asemassa aina tästä syystä).

Missä vika? haukkujen jälkeen alkaa tivata että rakastanko? En voi todeta, että koeta vaan alistaa ja rakastan sinua...En ole masokisti ja en halua tällaista mallia lapselle.

Miehellä takana epäonnistuneita suhteita, joissa nainen hakenut paremmassa asemassa olevaa miestä ja hän ollut eron jälkeen lohduttaja, siis ennen kuin naiset löytäneet sen haluamansa.

Huono itsetuntoko ajaa alistamaan ja kiusaamaan? En jaksa tuollaista katsoa, ei se ole suhde, jossa tahallaan toista mollataan.

 

Voisit esittää yhden kysymyksen miehellesi...

Kysy häneltä rakastaako hän todella sinua? Perustele kysymystäsi siten, että eihän rakastamaansa ihmistä halua loukata. Toki joskus loukkaa tahtomattaan mutta ei tietoisesti halua toista painaa alaspäin jos häntä rakastaa.

Jokainen loukkaus joka on tahallinen alentaa rakkauden määrää loukkaajaa kohtaan.. lopulta rakkaus kuolee ja jäljelle jää vain ero..

 

Oletko tullut ajateelleksi, että hän saattaa olla mustasukkainen lapsestasi tai lapsen saamasta huomioista...Yhteinen aika ilman lasta voisi tehdä hyvää.Hän saattaa jopa ihailla sinua, mutta koska hänellä oletettavasti on huonohko itsetunto, hän kokee itsensä huonommaksi sinua ja yrittää vetää mattoa jalkojesi alta.Ehkä hän ei niin todella tahtoisi tehdä, vaan se on hänen keinonsa tasavertaistaa itsensä sinuun. Tällainen mies tarvii rohkaisua, kehu hätä aina kun se aidosti on mahdollista.Ole rehellinen ja kerro miltä haukkuminen tuntuu... Ja jos rakastat, kerro se hänelle. Tsemppiä sinulle.

 

Kiitoksia teille vastauksista. Todella on alkanut tympiä suhde, jossa saan vaan hyökkäyksiä itseäni kohtaan ja syyttä. Ei ole normaalia, että joudun jatkuvasti puolustamaan itseäni ja tekojani aiemmassa elämässä (siis miksi en tehnyt eri asioita silloin tms). Lisäksi hän jopa sanoo, että aiemmat miesystäväni eivät ole rakastaneet minua...AIkamoinen tietäjä hän kuvittelee olevansa, Ja vielä että kukaan muu ei voi ikinä todella rakastaa minua ja lastani.

Kiusaaminen ei ole mukavaa ja jatkuvat aiheettomat arvostelut.
Täytyy katsoa mitä tehdä. mutta ei enää tietoisesti loukkaa, ainoastsaan tympii ja olen siis alkanut miettiä, kannattaako tällainen. Tällaista parisuhdemallia en kuitenkaan lapselle halua.

 

Siis olen se kysyjä.

Eräs miesystävistäni (siis teiniajoilta) oli samanlainen, myöhemmin kertoi että teki näin, koska oli huono itsetunto ja halusi saada minut epävarmaksi ja riippuvaiseksi.

 

Kulje pää pystyssä ja luottavaisella mielellä, sinussa ei todellakaan ole mitään vikaa.
Tiedän koska minun tarinani samankaltainen...
Uskon että nämä meidän puoliskomme todellakin ovat itseensä pettyneitä, itse tehneet virheitä vaan eivät sitä voi myöntää.
Jonkunhan täytyy aina olla syntipukki, väärin se silti on kaikki haukut kaataa rakkaimpansa niskaan!
Aluksi minäkin masennuin ja podin huonoa omaatuntoa, mutta mistä?
Nyt olen varmaakin varmempi ihminen ja annan toisen haukkujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, minähän se parempi olen ja todellakin olen!!!.
Niin olet sinäkin!
Halaus sinulle kohtalotoverini :hug:

 

Kulje pää pystyssä ja luottavaisella mielellä, sinussa ei todellakaan ole mitään vikaa.
Tiedän koska minun tarinani samankaltainen...
Uskon että nämä meidän puoliskomme todellakin ovat itseensä pettyneitä, itse tehneet virheitä vaan eivät sitä voi myöntää.
Jonkunhan täytyy aina olla syntipukki, väärin se silti on kaikki haukut kaataa rakkaimpansa niskaan!
Aluksi minäkin masennuin ja podin huonoa omaatuntoa, mutta mistä?
Nyt olen varmaakin varmempi ihminen ja annan toisen haukkujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, minähän se parempi olen ja todellakin olen!!!.
Niin olet sinäkin!
Halaus sinulle kohtalotoverini :hug:

 

Kulje pää pystyssä ja luottavaisella mielellä, sinussa ei todellakaan ole mitään vikaa.
Tiedän koska minun tarinani samankaltainen...
Uskon että nämä meidän puoliskomme todellakin ovat itseensä pettyneitä, itse tehneet virheitä vaan eivät sitä voi myöntää.
Jonkunhan täytyy aina olla syntipukki, väärin se silti on kaikki haukut kaataa rakkaimpansa niskaan!
Aluksi minäkin masennuin ja podin huonoa omaatuntoa, mutta mistä?
Nyt olen varmaakin varmempi ihminen ja annan toisen haukkujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, minähän se parempi olen ja todellakin olen!!!.
Niin olet sinäkin!
Halaus sinulle kohtalotoverini :hug:

 

Sorry, tulipa näpättyä vahingossa monesti...

 

Niinpä, ei tosiaan hetkautua ne arvostelut koskat tiedän aiheettomiksi. Mutta lapsen takia ei ole hyvä juttu ja muutoinkaan en halua tuollaista kohtelua.

Ja kuulemma ihan minun syyni että puhuu tuollaisia. Välillä käyttää esimerkkejä, koska "minun tasoni" vaatii sitä. Ja kuulemma ei ole arvostelua vaan ihan vaan ymmärrän väärin (eipä niin, jos sanoo että minun täytyy oppia tekemään työtä ja tekee sen jälkeen vertailun saman peruskoulutuksen saaneeseen, mutta eri tyyppisissä tehtävissä olevaan joka asemansa perusteella hyvin työsidonnainen: kysyin sitten, että sen perusteella suurin osa ihmisistä ei tee "työtä"). Niinpä,olen kyllä ennen lasta tehnyt paljon töitä, yli 40 h viikkoja, mutta...lapsen saaminen vaikutti siihen että en ole hakeutunut yhtä hetkisiin hommiin. Lapselle tulee mielestäni antaa aikaa siis myös muuta kuin ns. laatuaikaa...

Yms. yms. puhuu asioista, joista ei tiedä alkuunkaan, sen sijaan että tiedustelisi minulta. Ja toisaalta ne eivät hänelle kuulukaan (jatko--opintojen aikataulut, miksi aloitin silloin ja silloin jne.).

Mittani alkaa olla todella täysi. Polkee vaan maahan, ja syyttää siitä minua. Ja samalla kuulemma rakastaa minua eniten...

Miten teillä, Päivänsäde?

 

Hei
Myös minua säälittää eniten se että lapset joutuvat kuuntelemaan mieheni morkkausta, ovat 15-5vuotiaita.

Mutta lapsetkin oppivat erottamaan oikean ja väärän!

Meidän 15-vuotias vihaa ihan isää, hän ei sulata hänen käyttäytymistään.
En ole asiasta koskaan lasten kanssa keskustellut, ovat itse huomanneet asioiden laidan.
Säälittää mies kun hän itse polttaa sillat jäljessään lapsiltakin, minua he halivat päivittäin ja muistavat kertoa rakkaudestaan.

Olen saanut kuulla eräänkerran juuri lisäkoulutuksestani kun opiskelin aikuisena, kuinka minä en maksa mitään ja suuni voin aukaista sitten kun lyön pöytään rahaa yhtäpaljon kuin hän tienaa. Vaikka aina on kaikki maksettu ihan tasan puoliksi!!!

Nyt työ rintamallakin minä loistan päällikkönä tulospaikassani ja todellakin tienaan meillä kaikista eniten, uskoisi ainakin tällä saralla miehen suun pysyvän kiinni.

Itseasiassa hän on aloittamassa lisä koulutusta ja näkeepähän nyt senkin puolen, hän itse opiskelee ja minä käyn töissä.

Kotona hän ei tee koskaan mitään ja sitten saan kuulla kuinka lapset ovat kodin kanssa ykkösena ja häntä ei huomioida ollenkaan, vaikeaa se on kun vain moitetta ja vertailuja muihin kuulee!.

 

Nyt työ rintamallakin minä loistan päällikkönä tulospaikassani ja todellakin tienaan meillä kaikista eniten, uskoisi ainakin tällä saralla miehen suun pysyvän kiinni.

Itseasiassa hän on aloittamassa lisä koulutusta ja näkeepähän nyt senkin puolen, hän itse opiskelee ja minä käyn töissä.

Kotona hän ei tee koskaan mitään ja sitten saan kuulla kuinka lapset ovat kodin kanssa ykkösena ja häntä ei huomioida ollenkaan, vaikeaa se on kun vain moitetta ja vertailuja muihin kuulee!.

[/quote]

Niin ja tuo minunkin jatkokoulutukseni...SUurin osa omalla alalla ei sitä vielä ole tehnyt ja kyllä meidän alalla lapsia hankitaan ja opiskelut sitten venyvät tai eivät. Kyllä lapsi kuitenkin menee kaiken edelle.

Ja todella puhuu asioista joista ei tiedä mitään. Ihmettelee, miten pitkään minulla on mennyt aikaa, ja todella ei ole mennyt enempää kuin keskimäärin menee ihmisillä, jotka SIVUTOIMISINA puurtavat. Toki enemmän voisi saada aikaan, jos ohjelmoituisi esim. ilta/yöaikaan, mutta ne ajat ovat ainakin tällä hetkellä kohdallani taaksejäänyttä. Ennen lasta oli elämässä vaikeita aikoja ja myös muita "esteitä", miksen voinut edistää vauhdikkaammin, mutta silti edenneet hyvin.

Ja outoa on tämä vertailu entiseen naisystävään ja hänen menestykseensä. Olemme eri alalla, minä korkeammin koulutettu, mutta hän samassa työpaikassa koko ajan ja siellä sitten edennyt. Kuulemma ei vertailua tee yms. mutta aina aloittaa siitä mitä minä en ole tehnyt ja mitä muut tehneet.

"Kateeksi" käy naisia, joilla mies ei valita vaikka nainen olisi kotona lapsia hoitamassa. Ei tulisi ikinä mieleeni, saisin vaan kuulla että en tee mitään (kuten en äitiyslomallakaan tehnyt "oikeita" töitä...

Minullekin on tullut mieleen, että kun pieni menee kaiken edelle ja saa luonnollisesti koko ajan hellyyttä, olisiko mustasukkainen kun näkee sen varauksettoman rakkauden lapseen?

 

Haluaiskohan tuo sun miehesi alistaa sinua käyttämällä tuota henkistäväkivaltaa. Pakkohan kenenkään ei ole tollasta sietää, mutta me naiset nyt vaan olemme niin kilttejä. On käynyt joskus mielessä kuinka paljon suomessa olisi eroja jos naiset jättäsivät väkivaltaiset miehensä (henkinen ja fyysinen väkivalta).

 

\

Haluaiskohan tuo sun miehesi alistaa sinua käyttämällä tuota henkistäväkivaltaa. Pakkohan kenenkään ei ole tollasta sietää, mutta me naiset nyt vaan olemme niin kilttejä. On käynyt joskus mielessä kuinka paljon suomessa olisi eroja jos naiset jättäsivät väkivaltaiset miehensä (henkinen ja fyysinen väkivalta).

Niin ketä kohtaan se on kilttiä, jäädä siihen huonoon suhteeseen? Ei mun nähdäkseni kumpaakaan, ei itseä eikä myöskään toista osapuolta kohtaan. Paranemaan siinä ei pääse kumpikaan, eikä kiinni normaaliin elämään.