C
Carolina
Vieras
Luin Ellit osion artikkelin ""Miksi miehet haluavat yksinhuoltajan"" (http://www.soneraplaza.fi/ellit/artikkeli/0,2705,h-1987_a-329570,00.html) ja enkä voinut olla kirjoittamatta, koska artikkeli sisälsi mielestäni aika monta perustelematonta mielipidettä. Mielipiteitä on toki varmaan yhtä monta kun ihmisiäkin maailmassa, mutta tässä minun mielipiteeni aiheesta:
Taustojani selvittääkseni voin todeta että itse en ole yksinhuoltajaäiti, vaan ihan ""tavallinen"" sinkkunainen. Ensinnäkin kritisoisin artikkelin lanseeraamaa ""Sinkkuäiti"" käsitettä. Sanaa ""sinkku"" en löytänyt määriteltynä mistään sanakirjasta, mutta itse assosioin kyseisen sanan ""ihmiseen joka on kenestäkään riippumaton"". Eli tämä mielestäni vesittää ""sinkkuäiti"" sanan käyttömahdollisuudet, sillä yksinhuoltaja ei suinkaan ole riippumaton, vaan HYVINKIN riippuvainen jälkeläisestään ja myös suuressa vastuussa tästä. Artikkelin kirjoittaja myös on sitä mieltä että ""Sinkkuäiti osaa pitää hauskaa"" ja kukaan muuhan ei osaa pitää...??? Samaisen otsikon alle on sullottu myös väite siitä että miehiä kiinnostaa YH-äideissä heidän tarkka sitoutuminen aikatauluihin ja mahdollinen suurempi kiinnostus ""silloin tällöin tapailevaan seksipainotteiseen suhteeseen"". Ainakin itselläni on oltava tiukat aikataulut, jotta pystyisin pitämään kaikki pallot ilmassa omassa elämässäni eikä siihen lasta tarvita. Tästä onkin hyvä siirtyä seuraavaan artikkelin väitteeseen ""Kaikkein hienointa sinkkuäideissä on, että heillä on ns. oma elämä"". Ja kenelläkään muulla ei ole...???? Artikkelin kirjoittaja perustaa väitteensä mm. sille että YH-äideillä on ""valmista keskusteluseuraa"" kotona eli tässä ilmeisesti viitataan lapseen. Jos olen siis ymmärtänyt oikein, että tämä lausahdus liittyy lapseen, voisin jopa sanoa että tällainen käytös äidin suunnalta olisi hyvin väärin lasta kohtaan. Lapsi on lapsi, eikä aikuinen. Aikuinen kaipaa ja tarvitsee toisen aikuisen keskusteluseuraa, eikä ole oikein rasittaa lasta puhumalla lapselle ""aikuisten juttuja"".
""He (YH-äidit) harvoin kaipaavat miestä tekemään elämästään sisällyksekästä. Ja kun on oma elämä, siihen saa helpommin miehenkin"". Tässä taas tulee esille tämä ""Oma Elämä""-teema, jota jo aikaisemmin sivusin... Voin omasta kokemuksesta sanoa että olen sen verran itsenäinen nainen, etten kaipaa miestä antamaan sisältöä elämälleni, vaan osaan luoda tarvittavaa sisältöä ihan itse.
Kyseenalaistan myös yleisellä tasolla yksinhuoltajien kykyjä toimia täysipainoisina vanhempina, koska ei voi olla hyväksi lapsen kehitykselle jos äidin/isän kumppanit vaihtuu tiuhaan tahtiin. Lapsi ei tuolloin opi luottamaan pysyvyyteen ja omaksuu kenties vanhemman tarjoaman roolimallin siitä että on ihan OK vaihtaa partneria yhtä usein kuin sukkia. Tiedän että tämä tekstini on kovin yleistävä ja uskon vankasti sanontaan ""poikkeus vahvistaa säännön"" eli en nyt tarkoita etteikö olisi myös sellaisia yksinhuoltajia, jotka kykenevät tarjoamaan kenties paremmankin kasvuympäristön lapselle kun ""kokonainen"" perhe, joka koostuu sekä äidistä että isästä. Halusin tässä vain tarjota oman näkemykseni asiasta. Kaikilla on oikeus mielipiteeseen ja sitä kutsutaan demokratiaksi tai ilmaisunvapaudeksi. Ja se on hieno asia!
Taustojani selvittääkseni voin todeta että itse en ole yksinhuoltajaäiti, vaan ihan ""tavallinen"" sinkkunainen. Ensinnäkin kritisoisin artikkelin lanseeraamaa ""Sinkkuäiti"" käsitettä. Sanaa ""sinkku"" en löytänyt määriteltynä mistään sanakirjasta, mutta itse assosioin kyseisen sanan ""ihmiseen joka on kenestäkään riippumaton"". Eli tämä mielestäni vesittää ""sinkkuäiti"" sanan käyttömahdollisuudet, sillä yksinhuoltaja ei suinkaan ole riippumaton, vaan HYVINKIN riippuvainen jälkeläisestään ja myös suuressa vastuussa tästä. Artikkelin kirjoittaja myös on sitä mieltä että ""Sinkkuäiti osaa pitää hauskaa"" ja kukaan muuhan ei osaa pitää...??? Samaisen otsikon alle on sullottu myös väite siitä että miehiä kiinnostaa YH-äideissä heidän tarkka sitoutuminen aikatauluihin ja mahdollinen suurempi kiinnostus ""silloin tällöin tapailevaan seksipainotteiseen suhteeseen"". Ainakin itselläni on oltava tiukat aikataulut, jotta pystyisin pitämään kaikki pallot ilmassa omassa elämässäni eikä siihen lasta tarvita. Tästä onkin hyvä siirtyä seuraavaan artikkelin väitteeseen ""Kaikkein hienointa sinkkuäideissä on, että heillä on ns. oma elämä"". Ja kenelläkään muulla ei ole...???? Artikkelin kirjoittaja perustaa väitteensä mm. sille että YH-äideillä on ""valmista keskusteluseuraa"" kotona eli tässä ilmeisesti viitataan lapseen. Jos olen siis ymmärtänyt oikein, että tämä lausahdus liittyy lapseen, voisin jopa sanoa että tällainen käytös äidin suunnalta olisi hyvin väärin lasta kohtaan. Lapsi on lapsi, eikä aikuinen. Aikuinen kaipaa ja tarvitsee toisen aikuisen keskusteluseuraa, eikä ole oikein rasittaa lasta puhumalla lapselle ""aikuisten juttuja"".
""He (YH-äidit) harvoin kaipaavat miestä tekemään elämästään sisällyksekästä. Ja kun on oma elämä, siihen saa helpommin miehenkin"". Tässä taas tulee esille tämä ""Oma Elämä""-teema, jota jo aikaisemmin sivusin... Voin omasta kokemuksesta sanoa että olen sen verran itsenäinen nainen, etten kaipaa miestä antamaan sisältöä elämälleni, vaan osaan luoda tarvittavaa sisältöä ihan itse.
Kyseenalaistan myös yleisellä tasolla yksinhuoltajien kykyjä toimia täysipainoisina vanhempina, koska ei voi olla hyväksi lapsen kehitykselle jos äidin/isän kumppanit vaihtuu tiuhaan tahtiin. Lapsi ei tuolloin opi luottamaan pysyvyyteen ja omaksuu kenties vanhemman tarjoaman roolimallin siitä että on ihan OK vaihtaa partneria yhtä usein kuin sukkia. Tiedän että tämä tekstini on kovin yleistävä ja uskon vankasti sanontaan ""poikkeus vahvistaa säännön"" eli en nyt tarkoita etteikö olisi myös sellaisia yksinhuoltajia, jotka kykenevät tarjoamaan kenties paremmankin kasvuympäristön lapselle kun ""kokonainen"" perhe, joka koostuu sekä äidistä että isästä. Halusin tässä vain tarjota oman näkemykseni asiasta. Kaikilla on oikeus mielipiteeseen ja sitä kutsutaan demokratiaksi tai ilmaisunvapaudeksi. Ja se on hieno asia!
