Miksi meidän vauva kaluaa nyrkkejään??

Meillä on 2,5kk tyttövauva, joka kaluaa aivan älyttömän voimakkaasti ja intohimoisesti nyrkkejään. Pakko pitää hänellä hanskoja käsissä, koska muuten lutkuttaisi ihonsa rikki Ja hanskat taasen ovat aina ihan litimärkiä!

Mistä ihmeestä voi olla kyse? Nälkää se ei siis ole (kuten tietysti kaikki ensin ajattelisi). Välillä ennakoi kyllä puklun tuloa, mutta parit viime päivät kaluaminen on ollut niin intensiivistä ettei mitään järkeä! Niin, ja tutti taas ei kelpaa millään vaan aina kun koitetaan sitä suuhun saada niin neiti saa ihan kauheat raivarit :ashamed: Sitä paitsi ehkä se enneminkin tosiaan on kauluamista kuin imemistä...

Ei kai tämän ikäiselle vielä sentään hampaita tule??

 

juu, ikeniä kutisee, hommaa puruleluja

 

se on sen harrastus. varmaan tehnyt samaa jo kohdussa

 

Voi tullakin. Meilläkin tyttö imeskeli sormiaan, annettiin sitten tutti, sillä sen sai loppumaan. Ainakin meillä siis näin.

 

Se on kivaa. :xmas: Oikeastihan se voi olla mitä vaan, ikeniä voi kutista vaikkei hammasta ihan vielä läpi pukkaisikaan, imemisen tarvettakin se voi olla, siitäkin huolimatta että tutti ei kelpaa.

 

vauva on löytänyt kätensä ja kaikki menee luonnollisesti ekana suuhun!

 

Se on kivaa. :xmas:

Mutta kun se ei näytä ns. nautinnolliselta vaan on ihan "pakonomaisen" oloista :/ Välillä hän jopa puhkeaa itkemään ja aikani mietin suuttuuko, kun nyrkistä ei tule maitoa (jos siis nälkää viestisi), mutta nyt olen alkanut kallistumaan kyllä niiden hampaiden kannalle...

 

Meilläkin syödään käsiä ja tyttö saman ikäinen. Se on tosiaan löytänyt kätensä

 

Mun tyttö 3,5kk syönyt kättään vimmalla noin kuukauden. Neuvolassa neuvottiin vaan aina vaihtaan tuttiin. On välillä ihan hermona kun sen vaihtaa ja tutti lentää monta monituista kertaa suusta ulos. Lehmän hermot sai olla mutta nyt alkaa jo tuttikin kelvata.

 

Oikea selitys tuohon on se että vauvalla on luontainen imemisen tarve, jota pitää saada tyydyttää johonkin. Kun ette ole tuttia antaneet. on pikkuisen pakko imeä nyrkkiään.