Miksi masentuneet tekee lapsia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Olen tässä pohtinut että miksi ihmeessä masentuneet ihmiset tekevät lapsia?

Voimia ei riitä edes itsestään huolta pitämiseen niin kuinka sitten pienen lapsen?

Pää turrutetaan lääkkeillä, viinalla, kieritään itsesäälissä, jotkut jopa vahingoittaa itseään paremman olon saamisen toivossa.

Kuinka tälläinen ihminen voi pitää huolta jostain toisesta? Pienestä avuttomasta lapsesta.


Kenenkään on turha vetää tästä herneitä nekkuun mutta jos ei ihmisellä on pääkopassa kaikki kunnossa niin minun mielestä sellasille ei pitäis antaa oikeutta lapseen. Ihan niinkuin huumeittenkäyttäjiltä niin myös masentuneilta voitais ottaa vauvat parempaan hoitoon/turvaan.


Siinä on kuitenkin kyseessä täysin viaton ihmisenalku jonka tämä masentunut ihminen sitten pilaa samanlaiseksi kuin itse on.

 
Koska olen (lievästi) masentunut ehkäpä lähinnä siks kun niitä lapsia ei ole. Ja sitten kun pääsen tekemään sitä mitä eniten haluan, niin masennus taitaa olla aivan mennyttä sit. :)

En kylläkään käytä lääkkeitä, viinaa enkä muutakaan typerää tee, osaan huolehtia itsestäni, tosin toisinaan oon liian laiska lähtemään lenkille ja tukka saattaa jäädä harjaamatta ja muuta pientä venymistä...
 

Minä olen älykäs ihminen ja koen, että juuri tällaisten ihmisten pitäisikin lisääntyä enemmän. :) Olen joskus ollut vakavasti masentunut ja teen kaikkeni etten siihen jamaan enää joudu, mutta valitettavasti en pysty ennustamaan tai lupaamaan tulevaisuutta 100% varmasti.
 
Oon ite miettiny ihan samaa. Kyllä sen verran pitäis itteään tuntea että jos arki tuntuu raskaalta jo pelkästää itsensä kanssa niin minkä ihmeen takia tehdään vielä raskaammaksi. Ehkä ajatellaan että se piristää ja nostaa suosta mutta kun yleensä niin ei käy. Vielä enemmän säälittää kun synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja varsinkin psykoosista kärsivät puhuvat kuinka halutaan toinen lapsi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Orion:
Koska olen (lievästi) masentunut ehkäpä lähinnä siks kun niitä lapsia ei ole. Ja sitten kun pääsen tekemään sitä mitä eniten haluan, niin masennus taitaa olla aivan mennyttä sit. :)

En kylläkään käytä lääkkeitä, viinaa enkä muutakaan typerää tee, osaan huolehtia itsestäni, tosin toisinaan oon liian laiska lähtemään lenkille ja tukka saattaa jäädä harjaamatta ja muuta pientä venymistä...

Hienoa että sä myönnät tilanteesi.

tarkoitinkin tässä aloituksessa lähinnä niitä jotka oikeesti rypee siinä omassa piessä helvetissään ja sit mennään kuitenkin vielä tekemään lapsia vähän lisää ja sit itketäänkin kun pääkoppa taas ihan sekasin ja ei jaksa.

Miksi tehdä lisää vaan lapsia??
 
Alkuperäinen kirjoittaja bud:
Joo saisivat tehdä sitten, kun masennus on voitettu. Joo tiedän kyllä, että kaikki eivät siitä koskaan toivu.

Kaikki eivät toivu koska ei oo "selkä rankaa" siihen. Mitä enemmän ryvetään siellä itsesäälin suossa ja ollaan tekemättä yhtikäs mitään niin tasan tarkkaan sen pahemmalta aina vaan tuntuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja HelloShitty:
Alkuperäinen kirjoittaja klonks:
Alkuperäinen kirjoittaja HelloShitty:
ja sama koskee niitä jotka siirtää niitä omia tyhmiä mielipiteitä lapsilleen. :whistle:

Kolahtiko?

ei oikeestaan. en ymmärrä koko asian pointtia ja tuskin ap itekään tajuu mitään. =)

Sun on turha vetää herneitä nekkuun tästä.

Arka aihe sulle joten ehkä sun on parempi olla lukematta tätä ketjua enempää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Orion:
Koska olen (lievästi) masentunut ehkäpä lähinnä siks kun niitä lapsia ei ole. Ja sitten kun pääsen tekemään sitä mitä eniten haluan, niin masennus taitaa olla aivan mennyttä sit. :)

En kylläkään käytä lääkkeitä, viinaa enkä muutakaan typerää tee, osaan huolehtia itsestäni, tosin toisinaan oon liian laiska lähtemään lenkille ja tukka saattaa jäädä harjaamatta ja muuta pientä venymistä...

Hienoa että sä myönnät tilanteesi.

tarkoitinkin tässä aloituksessa lähinnä niitä jotka oikeesti rypee siinä omassa piessä helvetissään ja sit mennään kuitenkin vielä tekemään lapsia vähän lisää ja sit itketäänkin kun pääkoppa taas ihan sekasin ja ei jaksa.

Miksi tehdä lisää vaan lapsia??

taitaa olla aika pieni osa joilla on asiat noin huonosti. tuleppa ihmeessä seuraa meiän arkea niin voit sitten aloittaa tota oikeudenkäyntiä että kenellä ois oikeus ja kenellä ei. en usko että edes huomaat kaupassa kenellä on masis. vai kulkeeko teilläpäin masentuneet leima otsassa?
 
Niin. Mä olin lievästi masentunut ja turhautunut. Kaikkeen, mieheen, työhön, elämääni. Ja viisaat työkaverini aina hehkuttivat miten lapset tuo niiiiin paljon iloa ja onnea ja sisältöä elämään. Kuuntelin aikani ja ryhdyin tuumasta toimeen. No eihän siinä niin käynyt, olen entistä masentuneempi ja onnettomampi. Huonosti käy kun tekee lapsia ilman että niitä edes varsinaisesti haluaa. Ja nyt kaikki säälii mun lapsia ja haukkuu minut. Siitä vaan,se on teidän oikeus ja kaiken lisäksi olette oikeassa :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja HelloShitty:
Alkuperäinen kirjoittaja klonks:
Alkuperäinen kirjoittaja HelloShitty:
ja sama koskee niitä jotka siirtää niitä omia tyhmiä mielipiteitä lapsilleen. :whistle:

Kolahtiko?

ei oikeestaan. en ymmärrä koko asian pointtia ja tuskin ap itekään tajuu mitään. =)

Sun on turha vetää herneitä nekkuun tästä.

Arka aihe sulle joten ehkä sun on parempi olla lukematta tätä ketjua enempää.

niin että tähän saa vastata vaan ne jotka on ap.n kaa samaa mieltä. että tehään oikein pitkä keskustelu ja potkitaan niitä joilla on jo vaikeeta. okei...jos teille tulee parempi olo siitä. =) eikö mullakin oo oikeus mielipiteisiin?
 
No miksi yleensäkään kukaan saa sitten tehdä lapsia? Itse olin pahasti masentunut ennen, kuin sain lapseni. En käytä lääkkeitä, en juo, en yritä satuttaa itseäni. Enkä ole enää masentunut. Kun sain tietää olevani raskaana, hankkiuduin hoitoon, ja kokoajan parempaan suuntaan. Jaksan hoitaa lapseni todella hyvin, rakastan häntä! Eikä vauva-arki yllättänyt rankkuudessaan, minulla on monta pikkusisarusta, joita olen hoitanut. Minulla menee nyt todella hyvin, lapsesta oli paljon apua parantumisen suhteen.. Vaikka eihän sitä voi tietää, onko lopullisesti täysin parantunut, mutta nyt on ainakin vuoden ajan mennyt todella loistavasti.

Ketkä sun mielestä ylipäänsä sais hankkia lapsia?
 
täytyy nyt kyllä vielä jatkaa että eräs sukulaiseni selvisi vaikeasta masennuksestaan juurikin sen takia että tuli raskaaksi ja sai elämäänsä tarkoituksen ja syyn jaksaa.

mut toisaalta, tunnen tytön joka on masentunut ja jonkinasteinen mielihärö vaivaa, kamalaa seurata kuinka hän hyppää "suhteesta" toiseen jopa monta monta kertaa kuukaudessa, ja lapsonen kulkee mukana kuin koiranpentu paikasta toiseen. Kunhan sille nyt välillä antaa vähä ruokaa ja juomaa. Äiti saattaa ryypätä 3 päivää putkeen eikä ite edes ymmärrä että tekee väärin ja se ei oo normaalia vanhemman elämää.
 
Vähän turhan rankasti yleistetty ap:lta mutta on siinä pieni totuuden siemen josta olen samaa mieltä. Mä en ymmärrä masennusta sairastavia ihmisiä jotka ehdoin tahdoin kuormittaa itseään ja psyykettään koska tekee LIIKAA lapsia. Esim valvominen jo itsessään altistaa serotoniinin vajaukselle ja alentaa mielialaa.

Yksi ystäväni on sairastanut burnoutin ja keskivaikean masennukse jo ennen lapsia, sen lisäksi hän tälläinen kaikki-heti-mulle-nyt -tyyppi niin kun ei heti tärpännyt, niin sekin veti masennuksen puolelle. Sitten raskausaikana joutui lääkitykselle uudelleen ja se jatkui lapsen synnyttyä, kaikki oli niin raskasta taas. Miehestä ei mitään apua lapsen kanssa ja isovanhemmat täysin kiinni heidän arjen pyörittämisessä kun äiti ei vaan jaksa. Hän halusi vielä toisenkin lapsen eikä asiat siitä luonnollisestikaan parantuneet... lääkitys on nykyään jatkuva, nyt hän haluaisi vielä kolmannenkin lapsen -mikäpäs siinä, isovanhemmat hoitaa ja auttaa... *päänhakkaus hymiö*
 
mulla on ainakin lääkitys kunnossa eikä ongelmia tämän asian suhteen. Tietysti pahimpina aikoina minusta ei olisi ollut äidiksi, nykyään on. onneksi en tullut raskaaksi pohjalla ollessani, vaan matkalla ylöspäin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja HelloShitty:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja HelloShitty:
Alkuperäinen kirjoittaja klonks:
Alkuperäinen kirjoittaja HelloShitty:
ja sama koskee niitä jotka siirtää niitä omia tyhmiä mielipiteitä lapsilleen. :whistle:

Kolahtiko?

ei oikeestaan. en ymmärrä koko asian pointtia ja tuskin ap itekään tajuu mitään. =)

Sun on turha vetää herneitä nekkuun tästä.

Arka aihe sulle joten ehkä sun on parempi olla lukematta tätä ketjua enempää.

niin että tähän saa vastata vaan ne jotka on ap.n kaa samaa mieltä. että tehään oikein pitkä keskustelu ja potkitaan niitä joilla on jo vaikeeta. okei...jos teille tulee parempi olo siitä. =) eikö mullakin oo oikeus mielipiteisiin?

e vaan sinä aloit heti haukkua aloittajaa. Jo se kertoo et sulle arka aihe. Osu, uppo ja kolahti. Joten ei tuollaisen kanssa voi keskustella.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Olen tässä pohtinut että miksi ihmeessä masentuneet ihmiset tekevät lapsia?

Voimia ei riitä edes itsestään huolta pitämiseen niin kuinka sitten pienen lapsen?

Pää turrutetaan lääkkeillä, viinalla, kieritään itsesäälissä, jotkut jopa vahingoittaa itseään paremman olon saamisen toivossa.

Kuinka tälläinen ihminen voi pitää huolta jostain toisesta? Pienestä avuttomasta lapsesta.


Kenenkään on turha vetää tästä herneitä nekkuun mutta jos ei ihmisellä on pääkopassa kaikki kunnossa niin minun mielestä sellasille ei pitäis antaa oikeutta lapseen. Ihan niinkuin huumeittenkäyttäjiltä niin myös masentuneilta voitais ottaa vauvat parempaan hoitoon/turvaan.


Siinä on kuitenkin kyseessä täysin viaton ihmisenalku jonka tämä masentunut ihminen sitten pilaa samanlaiseksi kuin itse on.

Olipa taas mustavalkoinen aloitus :x Mistä moinen ajatus tuli mieleesi? Onko sinulla omakohtaisia negatiivisia kokemuksia vai ammutko sarjatulta ihan mutu-tuntumalta? Kuka se sitten määrittelee kenen "pääkoppa on kunnossa" ja kenen ei? Miten se pitäisi määritellä? Lievästi masentuneet saavat yrittää lasta, mutta keskivaikeasti tai vaikeasti masentuneet eivät?Tuskin nuo viimeiset oikeasti edes yrittävät. Itselleni taas tuli raskaudenaikainen masennus, keskivaikea sellainen. Olisiko pitänyt antaa lapsi adoptioon?

Entä lievästi vammaiset? Enemmän vammaiset? Sokeat tai kuurot, tai kuuromykät? Perinnöllistä sairautta kantavat? Muuten sairaat? Vaikka pyörätuolissa istuvat tai peräti 4-raajahalvaantuneet? Pitäisikö samalla ajatuksella, että vauva vaikeuttaa elämää, estää heiltä kaikilta lasten saamisen mahdollisuus?

Ihmisillä on koko joukko sairauksia tai ominaisuuksia, joihin ei aina voida vaikuttaa. Seuraavaksi voisi jo miettiä, saako lapsentekoluvan myöntää sosiaalisesti rajoittuneelle tai mahdollisesti väkivaltaiselle ihmiselle, tai muuten vain omapäiselle ja erikoiselle. Vain taivas on rajana.

Lähdettäisiinkö kuitenkin siitä, että suurin osa raskautta yrittävistä ihan oikeasti haluavat ajatella olevansa hyviä vanhempia ja suurin osa heistä sitä onkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja bud:
Joo saisivat tehdä sitten, kun masennus on voitettu. Joo tiedän kyllä, että kaikki eivät siitä koskaan toivu.

Kaikki eivät toivu koska ei oo "selkä rankaa" siihen. Mitä enemmän ryvetään siellä itsesäälin suossa ja ollaan tekemättä yhtikäs mitään niin tasan tarkkaan sen pahemmalta aina vaan tuntuu.

Tässä taas pahvipää joka ei tiedä oikeesta masennuksesta mitään. kuule se vika piilee serotoniinissa, ei selkärangassa.
 
Onkohan tää se sama ap joka viime viikolla halusi kieltää köyhiltä lapsenteon?

Masentuneet, kuten kaikki muutkin tekevät lapsia koska siihen pystyvät, eikä sitä ole missään erikseen kielletty. Itse olen masennuksen sairastanut kertaalleen ennen esikoista ja toisen raskausaikana ja toinen lapsi on tuloillaan. Lapsesta olen huolta pitänyt ihan moitteettomasti siitä huolimatta, enkä usko eroavani ei-masentuneesta äidistä pätkääkään.
 

Yhteistyössä