Miksi mä en pääse exästä yli?

Välillä on viikko, kaks, kun ei satu. Mutta eteenpäin en voi mennä, kukaan ei kiinnosta, en voi rakastua.

Erosta aikaa 2 vuotta, minä itse vielä jätin kun luulin etten rakasta :/

NYT on viimeinkin aika päästä yli ja eteenpäin, neuvoja???

 

Oletko jutellut exän kanssa? Olisiko yhtenepaluu mahdollinen? Jos ei ole, niin et voi kuin tehdä itsellesi selväksi, että se laiva on seilannut ja ajatella tulevaisuuttasi ihan vaan itseksesi.

 

Välillä on viikko, kaks, kun ei satu. Mutta eteenpäin en voi mennä, kukaan ei kiinnosta, en voi rakastua.

Erosta aikaa 2 vuotta, minä itse vielä jätin kun luulin etten rakasta :/

NYT on viimeinkin aika päästä yli ja eteenpäin, neuvoja???

No voi hyvä ihme. Oletko esiteini?

 

Oletko jutellut exän kanssa? Olisiko yhtenepaluu mahdollinen? Jos ei ole, niin et voi kuin tehdä itsellesi selväksi, että se laiva on seilannut ja ajatella tulevaisuuttasi ihan vaan itseksesi.

En ole, kuin ihan muutama kk eron jälkeen. Sekin luulee että olen mennyt eteenpäin enkä enää sure tai haaveile.

Ja ei, yhteen paluuta ei ole, exä o oikeasti päässyt eteenpäin. Tai ei hällä mitään vakavaa ole mutta jotain juttuja kuitenkin,

 

Turha surra perään, kun itse olet tiesi aikoinaan valinnut ja päätöksesi tehnyt! :headwall:

 

Turha surra perään, kun itse olet tiesi aikoinaan valinnut ja päätöksesi tehnyt! :headwall:

Samaa mieltä. Nää muijat ovat vaan niin totaalisen surkeita tapauksia. Hyvä että edes yksi mies pääsi tuosta eroon.

 

Olen samassa jamassa kuin sinä! Sinänsä musta ei mitään hyötyä sulle ole, mutta tiedätpähän ainakin että et ole ainoa.

 

Kyllä, itse olen päätökseni tehnyt, vaan ei sen pidä tarkoittaa sitä että loppuelämä on yhtä kärsimysta.

 

ei sen pidä tarkoittaa sitä että loppuelämä on yhtä kärsimysta.

Sitten varmaan kannattaa ottaa luuri käteen ja puhua miehelle! Muuten ei auta kuin kärsiä. Voi hyvä luoja sentään, kun ihmiset on uusavuttomia! Keittävät ensin sopan ja sitten valittavat kärsimystä vaikka asialle voisi ehkä vielä tehdä jotain. Toivon kuitenkin, ettei ex-miehesi ota sinua takaisin, koska et itsekään tiedä mitä haluat.

 

ei sen pidä tarkoittaa sitä että loppuelämä on yhtä kärsimysta.

Sitten varmaan kannattaa ottaa luuri käteen ja puhua miehelle! Muuten ei auta kuin kärsiä. Voi hyvä luoja sentään, kun ihmiset on uusavuttomia! Keittävät ensin sopan ja sitten valittavat kärsimystä vaikka asialle voisi ehkä vielä tehdä jotain. Toivon kuitenkin, ettei ex-miehesi ota sinua takaisin, koska et itsekään tiedä mitä haluat.

Osaatko lukea vai oletko muuten vaan jälkeenjäänyt?

Juurikin kyselin neuvoja päästä eteenpäin, en siihen että miten miehen saisi takaisin. Sinunkin kannattaisi vähän harkita mitä itsestäsi ulos suollat kun se näkyy kaikkialla olevan pelkkää paskaa.

Ja sinähän et tiedä mitään minun haluistani tai siitä kuinka hukassa ne on. Ei pidä puhua paskaa samalla suulla millä syö, tai sitten voit ihan vapaasti lähteä puistonvarsia lipittelemään.

 

Hmmh, käsitinkö nyt ihan väärin, mutta eikö itkuinen nimenomaan pyytänyt apua yli pääsemiseen ja unohtamiseen, ei siihen että miten saisi kyseisen miehen takaisin? Minun mielestä kannattaisi lähinnä pohtia miksi mies oli näin "erityinen"? Vai jäikö suhteessa jokin vaivaamaan, oliko jotain juttuja jotka jäi selvittämättä? Ja järki käteen kans, jos oot ollu 2 vuotta pitämättä yhteyttä niin se alkaa olla kyllä jo myöhäistä. Sitähän sanotaan kans että erosta toipumiseen menee puolet siitä ajasta mitä suhde kesti, eli jos suhteesi tähän mieheen kesti 4 vuotta niin se ettei vieläkään ole täysin yli toisesta voi olla täysin normaalia. Itsellä ainaki tuo sääntö on pitänyt hyvin paikkansa, vaikka suhde tosin kestikin vain 2 vuotta.

 

Kyllä, osaan lukea! En vain ymmärrä asiasi pointtia. Kerrot elämäsi olevan kärsimystä ilman exääsi:

eteenpäin en voi mennä, kukaan ei kiinnosta, en voi rakastua.

Mitä sitten pitäisi asialle tehdä? Kuten sanoin:

Sitten varmaan kannattaa ottaa luuri käteen ja puhua miehelle!

Tarkoitin mielestäni sitä, että teillä on KESKENERÄISIÄ ASIOITA jotka mielestäni käsitellään loppuun, että MOLEMMAT pääsevät ELÄMÄSSÄÄN ETEENPÄIN! Ja lopuksi vielä kommentoin, että toivottavasti miehesi ei ota sinua takaisin, koska niin usein pääsee käymään kun ruvetaan "keskustelemaan asioista".

Väännänkö vielä rautalangasta, että varmasti ymmärrät?

 

Kyllä, osaan lukea! En vain ymmärrä asiasi pointtia. Kerrot elämäsi olevan kärsimystä ilman exääsi:

eteenpäin en voi mennä, kukaan ei kiinnosta, en voi rakastua.

Mitä sitten pitäisi asialle tehdä? Kuten sanoin:

Sitten varmaan kannattaa ottaa luuri käteen ja puhua miehelle!

Tarkoitin mielestäni sitä, että teillä on KESKENERÄISIÄ ASIOITA jotka mielestäni käsitellään loppuun, että MOLEMMAT pääsevät ELÄMÄSSÄÄN ETEENPÄIN! Ja lopuksi vielä kommentoin, että toivottavasti miehesi ei ota sinua takaisin, koska niin usein pääsee käymään kun ruvetaan "keskustelemaan asioista".

Väännänkö vielä rautalangasta, että varmasti ymmärrät?

Ja se exälle soittaminen auttaa koska...?? MINULLA on vaikeaa mennä eteenpäin, ei hänellä. Mitä se jauhaminen auttaa kun asiat on käsitelty?

Jeps, jälkeenjäänyt, mutta älä sure, mahtuuhan sinne asemallekkin.

 

Hmmh, käsitinkö nyt ihan väärin, mutta eikö itkuinen nimenomaan pyytänyt apua yli pääsemiseen ja unohtamiseen, ei siihen että miten saisi kyseisen miehen takaisin? Minun mielestä kannattaisi lähinnä pohtia miksi mies oli näin "erityinen"? Vai jäikö suhteessa jokin vaivaamaan, oliko jotain juttuja jotka jäi selvittämättä? Ja järki käteen kans, jos oot ollu 2 vuotta pitämättä yhteyttä niin se alkaa olla kyllä jo myöhäistä. Sitähän sanotaan kans että erosta toipumiseen menee puolet siitä ajasta mitä suhde kesti, eli jos suhteesi tähän mieheen kesti 4 vuotta niin se ettei vieläkään ole täysin yli toisesta voi olla täysin normaalia. Itsellä ainaki tuo sääntö on pitänyt hyvin paikkansa, vaikka suhde tosin kestikin vain 2 vuotta.

Mikään ei jäänyt selvittämättä, mä olin vain niin pahasti masentunut että luulin olevani ihan tunteeton. Kuitenkin kuukauden hoidon jälkeen asiat selkeni. Nämä olenkin miehen kanssa läpi käynyt.

Ja tosiaan, en minä häntä takasin ole pyytämässä, tein hänelle niin pahoja asioita että haluan hänen onneaan ja minun kanssani hän ei sitä saa, miten muhunkaan voisi enää luottaa.

Suhteemme kesti 8 vuotta, eikun odottamaan

 

Ja se exälle soittaminen auttaa koska...?? MINULLA on vaikeaa mennä eteenpäin, ei hänellä. Mitä se jauhaminen auttaa kun asiat on käsitelty?

Osaatko itse lukea? Juurihan sanoin, että soittaminen ehkä auttaisi SINUA eteenpäin, koska MINUSTA tuntuu että SINULLA on keskeneräisiä asioita ex-miehesi kanssa. Enkä puhunut mielestäni ex-miehesi ongelmista sanaakaan. Eikä tämä kommenttisi oikein antanut ymmärtää, että KAIKKI ASIANNE on käsitelty:

En ole, kuin ihan muutama kk eron jälkeen. Sekin luulee että olen mennyt eteenpäin enkä enää sure tai haaveile.

Eli kannattaisiko sinun itsekin katsoa sinne peiliin, koska kirjoituksestasi ei saanut mitään kuvaa, miten suhteenne on päättynyt ja onko asioista puhuttu kunnolla vai ei.

*Haukotus* Onneksi mulla on muutakin tekemistä kuin selvitellä muiden epäonnistuneita parisuhteita :saint: Tsemppiä vaan loppuelämääsi!

 

Voi jumalauta, mitä tumpeloita täällä voi olla. Elä sitä ihan omaa elämääsi ja unohda paska ukkosi!!

 

Oletko ajatellut että voisit käydä juttelemassa jonkun ihan ammattilaisen kanssa?
Se auttoi ainakin minua. Ymmärsin ulkopuoliselle juttelemalla, että ahdistukseni syyt eivät olleet erossa vaan jossain syvemmällä.

Tsemppiä ja voimia!!!

 

Pokaat sen miehen sänkyys ja "unohdat" ehkäisyn. Sitten kun tuut raskaaks selität vaan miehelle, että söinhän mä pillereitä, mut yks unohtui välistä. Ja niin sulla on lapsi eksäs kanssa ja voit saada sen eksän takaisin, jos se haluaa olla lapsensa elämässä perheenä. Ei tosin ehkä toimi, jos teillä on jo lapsia. Mutta on se muuten käytännössä todettu toimivaksi

Tosin tuskin se suhde onnistuu pitemmän päälle, kun kerran ootte jo noin pitkän suhteen yrittäneet ja eronneet. Mutta tuossa keino, jolla eksän voi saada takaisin, tosin todennäköisesti vain väliaikaisesti.

 

Pokaat sen miehen sänkyys ja "unohdat" ehkäisyn. Sitten kun tuut raskaaks selität vaan miehelle, että söinhän mä pillereitä, mut yks unohtui välistä. Ja niin sulla on lapsi eksäs kanssa ja voit saada sen eksän takaisin, jos se haluaa olla lapsensa elämässä perheenä. Ei tosin ehkä toimi, jos teillä on jo lapsia. Mutta on se muuten käytännössä todettu toimivaksi

Tosin tuskin se suhde onnistuu pitemmän päälle, kun kerran ootte jo noin pitkän suhteen yrittäneet ja eronneet. Mutta tuossa keino, jolla eksän voi saada takaisin, tosin todennäköisesti vain väliaikaisesti.

Muuten sanoisin ihan samaa, mutta jos rakkautta ja intohimoa ei ole koskaan oikeasti ollutkaan niin sitä on aika vaikea saada "takaisin". Toki rakkaus voi tuollaisen tilanteeseen kasvaa, mutta jos se ei ota kasvaakseen niin parempi erota kuin katkeroitua.

Enusko, että mihinkään tilanteeseen on mitään "oikeaa" ratkaisua sinänsä, vaan olennaisinta on, että tajuaa olevansa itse oman elämänsä herra. Muita on turha syyllistää elämästämme, sillä viime kädessä teemme itse omat ratkaisumme.

 

Pokaat sen miehen sänkyys ja "unohdat" ehkäisyn. Sitten kun tuut raskaaks selität vaan miehelle, että söinhän mä pillereitä, mut yks unohtui välistä. Ja niin sulla on lapsi eksäs kanssa ja voit saada sen eksän takaisin, jos se haluaa olla lapsensa elämässä perheenä. Ei tosin ehkä toimi, jos teillä on jo lapsia. Mutta on se muuten käytännössä todettu toimivaksi

Tosin tuskin se suhde onnistuu pitemmän päälle, kun kerran ootte jo noin pitkän suhteen yrittäneet ja eronneet. Mutta tuossa keino, jolla eksän voi saada takaisin, tosin todennäköisesti vain väliaikaisesti.

Muuten sanoisin ihan samaa, mutta jos rakkautta ja intohimoa ei ole koskaan oikeasti ollutkaan niin sitä on aika vaikea saada "takaisin". Toki rakkaus voi tuollaisen tilanteeseen kasvaa, mutta jos se ei ota kasvaakseen niin parempi erota kuin katkeroitua.

Enusko, että mihinkään tilanteeseen on mitään "oikeaa" ratkaisua sinänsä, vaan olennaisinta on, että tajuaa olevansa itse oman elämänsä herra. Muita on turha syyllistää elämästämme, sillä viime kädessä teemme itse omat ratkaisumme.

Apuaah, mä en taida osata lukea! SIIS TODELLAKAAN EN SANOISI SAMAA!! Mä jotenkin kuvittelin vastanneeni tekstiin, jossa ehdotettiin, että opettelisi sopeutumaan tilaanteeseen ja etsimään sitä kadonnutta rakkautta takaisin. Mistähän mä sellaista luin....?

 

moi,

tämä ketju on jo varmaan kuollut ja kuopattu mutta kirjoitan kuitenkin.. Olen itse vähän samassa tilanteessa.. erosta nyt aikaa yli kolme vuotta! Kuvitelkaa! jotkut varmaan ajattelevat että säälittävää, mutta itse itseäni en sääli. Olen fiksu ja nätti nainen jolla riittäisi miehiä, mutta kun oikein mikään ei klikkaa sillä tavoin kuin se ex! hitto.. Minua sanotaa enemmän kuin nirsoksi mitä varmasti olenkin mutta minkäs teet kun haluaa tuntea taas sen räjähdyksen jonkun ihmisen kanssa..
Olen oppinut tässä vuosien varrella ikävöimään exääni, joka asuu (onneksi) ulkomailla ja elämään siinä samalla omaa elämääni. Minulla on vakkariduuni, mutta aloitin silti iltaopiskelut yliopistolla viime syksynä.. ihan vain siksi että teen jotain muuta kuin ajattelen exääni.. Neuvoni onkin että tee omia juttuja nyt kun siihen kykenet. Ja todennäköisesti et koskaan päädy exäsi kanssa yhteen vaan matkanvarrella kohdallesi tulee joku vähintään yhtä ihana kumppani (tai parempi). Näin minä ainakin ajattelen.. Surra voi, mutta suruun ei kannata jäädä junnamaan. Tsemppiä sulle ja muista et ole yksin...

 

moi,

tämä ketju on jo varmaan kuollut ja kuopattu mutta kirjoitan kuitenkin.. Olen itse vähän samassa tilanteessa.. erosta nyt aikaa yli kolme vuotta! Kuvitelkaa! jotkut varmaan ajattelevat että säälittävää, mutta itse itseäni en sääli. Olen fiksu ja nätti nainen jolla riittäisi miehiä, mutta kun oikein mikään ei klikkaa sillä tavoin kuin se ex! hitto.. Minua sanotaa enemmän kuin nirsoksi mitä varmasti olenkin mutta minkäs teet kun haluaa tuntea taas sen räjähdyksen jonkun ihmisen kanssa..
Olen oppinut tässä vuosien varrella ikävöimään exääni, joka asuu (onneksi) ulkomailla ja elämään siinä samalla omaa elämääni. Minulla on vakkariduuni, mutta aloitin silti iltaopiskelut yliopistolla viime syksynä.. ihan vain siksi että teen jotain muuta kuin ajattelen exääni.. Neuvoni onkin että tee omia juttuja nyt kun siihen kykenet. Ja todennäköisesti et koskaan päädy exäsi kanssa yhteen vaan matkanvarrella kohdallesi tulee joku vähintään yhtä ihana kumppani (tai parempi). Näin minä ainakin ajattelen.. Surra voi, mutta suruun ei kannata jäädä junnamaan. Tsemppiä sulle ja muista et ole yksin...

Mä jotenkin ajattelen, että tuollainen exiin jumittaminen on jonkinlaista tottumista ikävöintiin. Tai ainakin mulla se on ollut joskus niin. Sitä on jotenkin helppo tuudittautua ajatukseen, että mulla oli joskus joku niiiiin ihana, ja sen takia mikään ei enää tunnu miltään, eikä mikään suhde onnistu. Helppo vetäytyä omaan kuoreensa vatvomaan ja ikävöimään. Samalla se vanha suhde alkaa näyttää koko ajan kultaisemmalta ja ihanammalta ja ikävä paisuu mahdottomiin sfääreihin. Sille pitäää vain laittaa piste. Tunteiden hallintaa voi opetella.

 

miten päästä yli exsästä jota vielä rakastaa? Exsä on aloittanut jo monta uutta suhdetta eromme jälkeen ja olen ollut välikappaleena niiden suhteiden loppuvaiheella. Aina kun niiden suhteessa on mennyt huonosti niin exsä on ottanu takas ja sitten taas satuttanut tosi pahasti. Mutta silti tästä exsästä yli pääsy on melkeimpä mahdotonta. En voi välttää hänen näkemistä tai kuulemista. Meitä yhdistää kaverit ja samat paikat jossa liikutaan. En saa häntä pois päästäni ja kaipaan aikaa kun oltiin yhessä. Tilanne on melkeimpä mahdoton

 

miten voi jättää jonkun,jota kohtaan on noin voimakkaita tunteita???? ihanko vaan että kyllästyi? oliko sillä sitten joku toinen?

ite jätin pari vuotta sitten miehen,johon rakkaus kuoli parina viimeisenä vuotena. enkä halua edes nähdä koko miestä ellei ole lasten takia pakko. syyt eroon oli varsin painavat.

Mutta vaikka olikin vaikeaa ja oli tottakai hyvätkin hetket, ei kyllä mielessä ole kertaakaan käyny että hitsit kun sais sen takaisin...

Mietinkin että te jotka ootte jättäneet ja vielä kolmen vuoden jälkeenkin "rakastatte" tuota eksää, niin mun mielestä se kuulostaa joltain päälle jätetyltä levysoittimelta.... Se että jättää toisen, rikkoo sen toisen sydämen aivan taatusti, miettikää miltä eksästä tuntuisi jos pyytäisitkin päästä takas? Tai ainakin kehoitan juttelemaan tään asian puitteissa eksän kanssa. Voihan olla et hänkin haluaa palata yhteen.
Elämä on valintoja täynnä, jotkut saattaa mennä pieleen mut joissain tapauksissa sen valinnan voi vielä oikaistakin.
Lasta en tahalleen alkais tekemään että sillä sais miehen takaisin, lapsen saaminen pitäisi olla molempien HALU ja kahden ihmisen OIKEAN suhteen ja rakkauden hedelmä. ei mitään kieroiluja vaan reilu ja selvä peli.
Ite ainakin nautin luottamuksesta ja rehellisyydestä uudessa avioliitossani. Elämä on paljon helpompaa kun ei tartte miettiä toisen vaikuttimia eikä omia

 

Täällä on niin masentavaa sakkia, että ei ole todellista! Aina ollaan sättimässä...kyllä ihmiset tekee virheitä ja toiset oppii kerrasta, toisilla menee pidempään! Onko siinä jotain pahaa myöntää, että on mokannut ja vieläpä kärsii siitä??? Aloittajalle tsemppiä Mielstäni kannattas nyt vielä kuitenkin puhua exän kans, ei se ota jos ei annakkaan, sittenpähän ainakin olet kaikkesi yrittänyt ja voi olla helpompi jatkaa!