Miksi mä olen tällainen äiti??

[kisluu]

Tilanne on se, että meillä on 2 lasta. Molemmat samaa sukupuolta, joten se ei voi olla asian ydin. Mutta nuoremman lapsen kanssa menee kaikki valtavan hienosti ja vaikka hän kiukutteleekin, niin en menetä hermoja. Vanhempi taas kun kiukuttelee ( tai vahingossa hottaa jotain tai esim unissaan pissaa lattialle), menetän hermoni totaalisesti, haukun häntä tyhmäksi, ääliöksi ja sanon etten halua häntä enää vaan myyn hänet mustalaisille.
Tiedän, että mussa on vikaa ja tää tekee todella huonoa lapselle, mutten vaan osaa hillitä kiukkuani hänen kanssaan. Miksen?
Päivittäin sanon hänelle rakastavani häntä, mutta luultavasti lapsellakin on jo hieman häkeltynyt olo kun ensin äiti raivoaa kaikkea mahdollista ja illalla pyytää anteeksi ja sanoo rakastavansa.

Mä haluan lopettaa tän käytöksen, mutten osaa. Ja vaikka kuinka päätän, etten enää suutu niin kovin, niin seuraavalla kerralla se taas unohtuu. Ihana pieni tuo lapsi on, saa minut toisinaan vain aivan totaaliraivoon.
Ja ei, koskaan en ole lasta lyönyt tms, vain suullisesti raivonnut.

Kertokaa mulle mitä tehdä. Jotain käytännön vinkkejä. Kun isi on kotona, hän hoitaa kiukuttelut, mutta aina hän ei ole kotona jolloin mä saan ottaa kiukun vastaan ja sitten mä jo raivostun.

 

[KiiajaVille]

Kuinka paljon huomiot vanhempaa lasta päivisin, jos tuota raivoamista ei oteta huomioon?
Hakisiko sitä huomiota sinulta?

Yritä muistaa, että henkinen väkivalta, sillä sitähän tuo on. On yhtä pahaa, jollei jopa pahempaa kuin fyysinen väkivalta.
Yritä muistaa laskea aina kymmeneen ennenkuin räjähdät, oletko oikeasti sitä edes yrittänyt?

 

["vieras"]

Kannattais varmaan mennä keskustelemaan ammatti immeisen kanssa, eihän tuo sun käytös ole millään tavalla normaalia. Mullakin on kiukun hillinnän kanssa ongelmia, pms oireet pahentaa niitä.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25548748]Kannattais varmaan mennä keskustelemaan ammatti immeisen kanssa, eihän tuo sun käytös ole millään tavalla normaalia. Mullakin on kiukun hillinnän kanssa ongelmia, pms oireet pahentaa niitä.[/QUOTE]

Ai niin, käytönnön vinkkinä: itse alan laulaa "Pieni tytöntylleröistä", se helpottaa monesti, rauhoittuu tilanne.

 

["Piika-äiti"]

Ensinnäkin syynä voi olla hankaus sinun ja lasten temperamenttieroissa. Yleensä kitkaa tulee sen kanssa, jonka kanssa teillä on samanlainen temperamentti. Se teki ainakin minulle tilanteen hankalaksi, koska hämärästi ymmärsin miltä lapsestakin tuntuu ja miksi hän toimii näin, koska temperamenttimme ja reagointitapamme ovat yhteneväisiä.

Minulla jo tämä huomio helpotti elämää tämän samalla temperamentilla varustetun lapsen kanssa. Ja toinen juttu on se, että huumorintajuni on vähän vinksahtanut ja näen helposti asioiden absurdit piirteet ja sen, miten koomiselta tilanne näyttää kun aikaa kuluu joku vuosi.

Mutta sinun on tehtävä itsellesi suunnitelma vaihtoehtoisesta toimintamallista. Sinun on opittava itsestäsi se tila, hetki, vaihe tai tunne, jossa voit vielä pysäyttää tilanteen kehittymisen rähjäämiseksi menemällä vessaan, lukemalla runon, käymällä parvekkeella katsomassa onko naapurin mummo hengissä tai laulamalla tietyn laulun. Eli haet sille kiukkuamiselle jonkun sinulle luontaisen sijaistoiminnan.

Minkä ikäiset lapset sinulla on? Jos ovat jo 3-4 vuotiaita, voit ihan hyvin sanoa, että äiti määrää nyt itselleen jäähyn ettei ole tyhmä, tehkää te jotain hetken aikaa.

Mutta. Älä valitse sijaistoiminnaksi sitä, että nappaat jääkaapista jotain mitä siellä on helpommin napattavissa. Tästä ei seuraa kuin lisäkiloja. Minulla on pelastusrenkaana minulle läheisiä turvarunoja, vähän kuin ajelehtimassa ympäri asuntoa.