Miksi mä aina kuvittelen, että muut ajattelevat minusta pahaa?

["vieras"]

Tapanani on analysoida muiden ihmisten eleitä, ilmeitä ja äänensävyjä turhankin tarkkaan. Kuvittelen aina, että muut ajattelevat minusta ikävästi, katsovat väheksyvästi/paheksuvasti/arvostelevasti, puhuvat varmasti selkäni takana pahaa minusta jne.

Tämä on todella raskasta, sillä tietysti myös minä suhtaudun sitten näihin ihmisiin hyvin varautuneesti ja hieman kylmästikin. Olen pilannut monia tuttavuussuhteita kuvitelmillani.

 

[Lispetti]

Varmaan tuo loppuu kun alat itse arvostamaan itseäsi:hug:

 

[Samoja]

[QUOTE="vieras";28038505]Tapanani on analysoida muiden ihmisten eleitä, ilmeitä ja äänensävyjä turhankin tarkkaan. Kuvittelen aina, että muut ajattelevat minusta ikävästi, katsovat väheksyvästi/paheksuvasti/arvostelevasti, puhuvat varmasti selkäni takana pahaa minusta jne.

Tämä on todella raskasta, sillä tietysti myös minä suhtaudun sitten näihin ihmisiin hyvin varautuneesti ja hieman kylmästikin. Olen pilannut monia tuttavuussuhteita kuvitelmillani.

[/QUOTE]

Koska olet entinen koulukiusattu ja taipumus reagoida kertomallasi tavalla on yksi kiusaamisesta jäänyt "jäänne".

 

["vieras"]

Varmaan tuo loppuu kun alat itse arvostamaan itseäsi:hug:

Miten sitä itsensä arvostamista voi opetella?
Näennäisesti olen itsevarma, reipas, eloisa ja sosiaalinen tyyppi, mutta sitten painin tällaisten ajatusten kanssa ja luulojeni perusteella mokaan ihmissuhteita ja annan itsestäni ikävän kuvan.

 

["vieras"]

Minulla ihan sama juttu. Muutakin taustalla ja nyt olenkin hakenut apua..

 

["vieras"]

Mä olen erittäin "suosittu" ihminen, seuraani hakeudutaan ja sosiaalisia kontakteja paljon. Silti usein tulee mieleen kuinka minusta puhutaan pahaa seläntakana, tai että ihmiset ei pyytettömästi tahdo minulle hyvää.
Omalla kohdalla erittäin rankat pettymykset ihmisiin luottamiseen ja tosi ikävät teot mitä minulle aikoinaan tehty ihmisten joihin luotin toimesta,on saanut sisimpään ainaisen pelon vaikka kukaan ei sitä koskaan ulkoapäin uskoisi.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28038505]Tapanani on analysoida muiden ihmisten eleitä, ilmeitä ja äänensävyjä turhankin tarkkaan. Kuvittelen aina, että muut ajattelevat minusta ikävästi, katsovat väheksyvästi/paheksuvasti/arvostelevasti, puhuvat varmasti selkäni takana pahaa minusta jne.

Tämä on todella raskasta, sillä tietysti myös minä suhtaudun sitten näihin ihmisiin hyvin varautuneesti ja hieman kylmästikin. Olen pilannut monia tuttavuussuhteita kuvitelmillani.

[/QUOTE]

koska se on ihmisluonto...kävin kovan koulun että ymmärsin...tunteet ja pelko.. helppoo minulle! "seuraava elämä" oisko se tää!

 

[mätaas]

Mulla taas on pakkomielle ulkonäöstäni. Mulla on siis ruskeat silmät + tumma tukka ja nykyään aina kun kohtaan jonkun tuntemattoman jossain, mun mieleen nousee ajatus: "Hän varmasti ajattelee että mä olen ULKOMAALAINEN!" En ole ulkomaalainen enkä todellakaan halua näyttää siltä, mutta pelkään että joku olettaa ja luulee mun olevan ulkomaalainen/romani Esim. kun astun bussiin pidän katseeni maassa ettei kuski näe mun silmiä, koska jos näkisi, hän voisi ajatella mielessään että olen mamu koska "eihän suomalaisella voi olla ruskeita silmiä!!!"

 

[Muijja]

Oon törmännyt kerran työelämässä tuollaiseen ihmiseen, siis sillä ihmisellä oli kyllä jo todella pahoja henkisiä ongelmia. Jos kahvipöydässä vaikka nauroin jollekin niin tää tyyppi saatto ihan oikeesti kysyä vakavalla naamalla että "Nauratko minulle?" Siis WTF?! Siis joo ymmärrän jotenkuten sen jos ajattelee tollasia asioita mielessään mutta ton ihmisen kanssa sai kyllä varoa joka ikistä elettä, jopa HUOKAUSTA! Siis huokaus saattoi olla merkki siitä että mua ärsyttää sen ihmisen seura...

Mut sitä ihmisistä oli kiusattu koko elämä, kotona ja koulussa..erittäin huono itsetunto johtu siitä..

 

["vieras"]

Oon törmännyt kerran työelämässä tuollaiseen ihmiseen, siis sillä ihmisellä oli kyllä jo todella pahoja henkisiä ongelmia. Jos kahvipöydässä vaikka nauroin jollekin niin tää tyyppi saatto ihan oikeesti kysyä vakavalla naamalla että "Nauratko minulle?" Siis WTF?! Siis joo ymmärrän jotenkuten sen jos ajattelee tollasia asioita mielessään mutta ton ihmisen kanssa sai kyllä varoa joka ikistä elettä, jopa HUOKAUSTA! Siis huokaus saattoi olla merkki siitä että mua ärsyttää sen ihmisen seura...

Mut sitä ihmisistä oli kiusattu koko elämä, kotona ja koulussa..erittäin huono itsetunto johtu siitä..

Kiusaaminen vaikuttaa varmasti siihen, että ihminen reagoi noin voimakkaasti ja kuvittelee jokaisen naurahduksen ja silmäyksen liittyvän ivallisesti tai negatiivisessa mielessä häneen. Itse en ole noin epävarma enkä mietteitäni paljasta kenellekään ääneen.