Miksi lasta ei saisi usein hemmotella leluilla ja muilla

En mä itseänikään hemmottele aina mielihalun syttyessä. Päinvastoin.

 

Meillä lapsi on ilmeisesti liian tottunut saamaan vähän väliä jotakin pientä uutta, koska nykyisin kysyy joka päivä että onko minulla mitään yllätystä hänelle. :/ Ei kuitenkaan ole pettynyt vaikka mitään ei olisikaan, tosin ilo ei ole enää kovin suurta uudesta tavarasta kun niin usein saa.

 

Onko teillä 300 neliön talo ja rajattomasti kaappitilaa?

Vai annatko lahjoja ja jo kohta heität niitä pois tai myyt?

Mun mielestä vähemmän on enemmän.
Osittain siksi, että se tavara ei mahtuisi mihinkään ja toisekseen: tuttu lapsi saa kaiken minkä pyytää, mutta sillä ei sitten ole niitä "rakkaita" leluja, eikä välitä jos joku menee rikki tai katoaa.

On tilaa tavaroille, eli ei tarvitse sitä miettiä. Vanhoja leluja voi myös lahjoittaa eteenpäin, jos tarve tulee... Meillä on yksi rakas lelu, johon ollaan erittäin kiintyneitä, ja monta suosikkia. Lapsi ei huomaa juurikaan lelujen hukkumisia, mutta en pidä tuota kovin pahana asiana. Enemmin pidän pahana sellaista tavarahysteriaa, että on ihan kamalaa, jos jokin esine kuluu tai menee rikki.

Ja edelleen, lapsemme EI saa kaikkea, mitä pyytää. Koska häntä edelleenkin opetetaan kohtaamaan niitä pettymyksiä.

MItselläni on kamalia kokemuksia lapsista, jotka ovat niin hysteerisen mustasukkaisia vähistä leluistaan, että jopa lyövät, jos joku toinen katsoo niitä...

miksi on hienoa, että ei tunne mitään omia tavaroitaan kohtaan? ei edes huomaa? miksi ei saisi tuntea iloa siitä ja turvallisuutta, että on se sama nalle jokna sai 1-vuotiaana edelleen. ja se tuo lämpä ja iloa. tai että on ne tärkeät 3 brats-nukkea ja ne samat nuket kokevat kaikkea kivaa aina uusissa ja uusissa leikeissä. miksi on hienoa, että nukkeaja olisi niin monta että ei hjuomaa jos katoaa, ja miksi on huonoa ,että oman lelun rikkoulutuminen ei aiheuta mielipahaa?

Miksi kysyt minulta siitä, jos lapsi ei tunne itään tavaroitaan kohtaan? Meillä ainakin lapsi tuntee. Samat lelut myös säilyvät, ei me niitä jatkuvasti hävitetä/ ei niitä jatkuvasti huku. Leluja siirtyy ihan sitenkin sivummalle luonnollista kautta, kun jokin tietty ikävaihe menee ohi, ts. lelun ikäsuositus ylitetään ja mielenkiinto lelua kohtaan katoaa. Vai leikkiikö lapsi ehkä mobilella vielä 12 -vuotiaana, jos ymmärrät, mitä tarkoitan? Meillä ei muutoinkaan tavara tuo sitä turvallisuutta vaan isän ja äidin läheisyys, läsnäolo ja lämmin syli...

Usein tuo asenne leluja kohtaan välittyy sitten myös kylässä eli samalla asenteella suhtautuu toisten leluihin. Tai jossain kerhossa tai hoidossa. Eli paskaakos tässä, vaikka hajois tai hukkuis.