miksi lapsen suhdetta äitipuoleen on pakko sabotoida?

Miehelläni on lapsi edellisestä liitosta. Koin erittäin suurta painostusta heti alusta asti useilta eri tahoilta siitä kuinka minun täytyy tämä lapsi hyväksyä ja kuinka minun tulee ymmärtää että lapsia ei voi unohtaa milloinkaan ja minun täytyy häntä rakastaa ja kohdella kuin omaani. Myös lapsen äiti näin paasasi kuukausitolkulla. No, toisaalta ymmärrettävää, mutta kun minulla ei koskaan ole ollut, eikä tule olemaan minkäänlaista ongelmaa tämän lapsen hyväksymisen kanssa ja ymmärrän täysin velvollisuuteni tätä lasta kohtaan. Mieheni tämän on aina tiennyt, koska olemme näistä asioista pitkään ja hartaasti keskustellet jo ennen kuin seurustelu oli muuttumassa vakavaksi. Minun ja lapsen suhde toimii todella hyvin. Nykyään asumme yhdessä, naimisiinmenoa suunnitellaan ja talokauppoja tehdään. Nyt kuitenkin on lapsen äiti aloittanut hartaan lapsen käännyttämisen minua vastaan. Lapsi keroo kuinka ei saa puhua minulle ja kuinka äiti on sanonut että isi minut kohta jättää!! Minua ei tarvi noteerata, vain isille puhutaan ja vain isi saa lasta pukea tai riisua tai viedä potalle ym lukemattomia asioita. Miksi sama nainen joka oli alunperin mukamasti niin huolissaan,että minun ja lapsen suhde ei tule olemaan hyvä, yrittää itse saada sen nyt tuhottua kun kaikki toimiikin todella hyvin?

 

Ehkä se on niin,että joillekin ihmisille mikään ei ole koskaan hyvin.En kyllä ymmärrä ollenkaan tuollaista käytöstä,eikä lapsia tarvitsisi sotkea aikuisten juttuihin.Kaikki olisi paljon helpompaa,jos lapsi saisi pitää kaikista läheisistä ihmisistään kuuntelematta tuollaisia kommentteja.Sitä paisi pahoittaahan se lapsen mieltä,jos hänen mielestään kivaa ihmistä haukutaan.Eikö äiti tätä ymmärrä?

 

Ei tunnu ymmärtävän... Kuvittelisin silti että hirmu sekaisin menee pieni lapsikin kun joka kerta saapuessaan huomaa ja ihmettelee kun minä edelleen isin kanssa asun, vaikka äiti johon lapsi eniten luottaa ja uskoo maailmassa väittää toisin!! Ja hirmu hankalaa tuntuu olevan lapsellekin, ja minulle ja isälle kun ei ikinä tiedä millä mielellä lapsi tulee ja kuinka kauan tällä kertaa kestää ennenkuin lapsi uskaltaa ns. uhmata äitiä ja tulla minun syliin istumaan tai ylipäätään puhumaan minulle. Puhuin asiasta sosiaaliviranomaisten kanssa mutta eivät kuulemma pysty määräämään mitä äiti saa tai ei saa kotonansa puhua. Kestettävä on ja toivon mukaan ajankanssa helpottaa kun lapsi kasvaa, tosin tilanne on kestänyt jo kauan muunakin kiusantekona eikä loppua tunnu näkyvän. Toivoisin äitin vain tajuavan tekevänsä enempi hallaa lapselleen kuin minulle ikinä pystyy. Äitin takia en ole mieltäni pahoittanut, mutta lapsen puolesta kyllä, kun näen kuinka hankala hänen on joka kerta sisäistää asiat uudelleen!

 

Kun ne ihmiset saisi tajuamaan.Avomieheni tyttö oli mummollaan,joka siellä oli haukkunut minua.6-vuotias oli ollut hyvin järkyttynyt,eikä edes moikkaillut pois lähtiessä.Tämä lapsi pitää minusta,on meillä muutamia kertoja kuussa,tulee syliin,viereenkin nukkumaan illalla.Itsestäni en yhtään välitä,saa puhua pahaa jos siltä tuntuu,mutta lapsen tunteita pitäisi kunioittaa.

 

Meillä mieheni exä yritti ensin saada minut jättämään mieheni siten, että yritti saada minut kokemaan (etä)lasten olemassaolon taakaksi, että minulta odotetaan sitä ja tätä. Sitten tuli se vaihe, että lasten käskettiin kutsua minua ämmäksi ja h.uoraksi, tuli ohjeita, miten minua ei saa pitää kädestä, ei sylissäni istua, ylipäätään minulle tuli olla hyvin ilkeä (jotta jättäisin isän ja tämä tulisi takaisin kotiin). Lapset alkoivat kohdella minua kuin ilmaa, vaikka aiemmin olimme paljon leikkineet yhdessä jne. Kaikkensa lasten äiti teki pilatakseen minun ja lasten välit ja melko hyvin onnistuikin, kun varsinaisia välejä ei ole.
Nyt sitten teeskennellään (exä), että mitään ei ole tapahtunut, vaan vika on minussa, kun en lapsille paljoa puhu (he eivät puhu minulle kuin hei ja kiitos ruuasta) ja tee sitä ja tätä heidän hyväkseen. Syyttelyä syyttelyn perään. Katsoisi peiliin.

 

Mulle tulee mieleen että lapsen äiti on huomannut nyt, että sinun ja miehen suhde on vakava, aiotte todellakin olla yhdessä. Mies ei siis jätä sinua.
Muistinko nyt apN tekstin oikein, että olette hankkimassa taloa?
Ehkä se on sitä unelmaa, mitä lapsen äiti toivoi, ja se toteutuu sinun kanssa, ei hänen kanssaan.

Yhteistä lasta ei tiellä ole? Ajatteles, kun sen aika koittaa!

Oletkin siis pysyvä ihminen hänen exän ja lapsen elämässä ja alkaa se pelko, että olet lapselle tärkeä, kenties vielä tärkeämpi kuin äiti itse = äidilllä huono itsetunto.
Ja hyvänen aika, jos lapsi vielä haluaa muuttaa teille !!!! \|O :wave:

 

\

Meillä mieheni exä yritti ensin saada minut jättämään mieheni siten, että yritti saada minut kokemaan (etä)lasten olemassaolon taakaksi, että minulta odotetaan sitä ja tätä. Sitten tuli se vaihe, että lasten käskettiin kutsua minua ämmäksi ja h.uoraksi, tuli ohjeita, miten minua ei saa pitää kädestä, ei sylissäni istua, ylipäätään minulle tuli olla hyvin ilkeä (jotta jättäisin isän ja tämä tulisi takaisin kotiin). Lapset alkoivat kohdella minua kuin ilmaa, vaikka aiemmin olimme paljon leikkineet yhdessä jne. Kaikkensa lasten äiti teki pilatakseen minun ja lasten välit ja melko hyvin onnistuikin, kun varsinaisia välejä ei ole.
Nyt sitten teeskennellään (exä), että mitään ei ole tapahtunut, vaan vika on minussa, kun en lapsille paljoa puhu (he eivät puhu minulle kuin hei ja kiitos ruuasta) ja tee sitä ja tätä heidän hyväkseen. Syyttelyä syyttelyn perään. Katsoisi peiliin.

Voi kun kuulostaa tutulta... vähän niikuin meilläkin tuo ex toimii. minäo len kaiken pahuuden huippu, ja jois ei mua olis tulisi iskä kotiin mikä ei kyllä todellakaan pidä paikkaansa!!! ei ikinä!! ja sama meidän yhteiset lpset ovat kuin ei heitä olisikaan!! äidin käskystä, hän kun ei voi meidän lapsia hyväskyä!! käski jopa minun keskeyttää raskaus :kieh: täysin sairas ämmä!!! tuntuu kurjalta kun lapset eivät saa sisarus suhdetta aikan! ja säälittää nää etikset kun eivät uskalla olla meillä normaalisti vaan täytyy olla äidin ohjeiden mukaan jotka ovat milloin mitäkin!!
ja erosta on jo yli 5 vee eikä vieläkään ole siitä yli päässyt, eikä varmaan tule koskaan pääsemäänkää. mutta jättäisi lapset rauhaan!! syyttömiä he ovat!!

 

mä en kyl ymmärrä niitä äitejä jotka niin tekee, siitä kärsii eniten lapsi! itse vihaan ex:n nykyistä avokkia, mut lapsille ei niistä asioista tarvitse puhua eikä heitä saisi käyttää pelinappuloina. meillä on valitettavasti niin päin, että tämä ex ja hänen nykyisensä ovat minulle suoraan sanoneet, että koska ex:äni kärsi kanssani viisi vuotta, ni nyt on mun vuoro ja kosto tulee sit lasten kautta. kaikkea pitää periaatteesta vastustas, tapaamisia perutaan ja kaikkie lasten asioiden tulisi mennä niinkuin he haluavat, vaikka minä olen lasteni lähivanhempi. lasten isä on myös pyytänyt tätä nykyistä kutsumaan äidiksi!!

 

Joo jotain tällasta oon ajatellukki. Ja paljon vastaavalaisia kommentteja tullu muiltakin. Ja aivan oikeessa oot, kauhulla odotan hetkeä millon exä saa tietää perheenlisäyksestä, vielä ei yhteisiä lapsia ole, työn alla kuitenkin Paljon samanlaisia tilanteita tuntuu täällä olevan! Luulin ettei toista samanlaista löytys, sen verran hankala ihminen on !!!

 

\

Joo jotain tällasta oon ajatellukki. Ja paljon vastaavalaisia kommentteja tullu muiltakin. Ja aivan oikeessa oot, kauhulla odotan hetkeä millon exä saa tietää perheenlisäyksestä, vielä ei yhteisiä lapsia ole, työn alla kuitenkin Paljon samanlaisia tilanteita tuntuu täällä olevan! Luulin ettei toista samanlaista löytys, sen verran hankala ihminen on !!!

On kyllä, täälläkin, ikävä kyllä :headwall:
En jaksa alkaa enempää kirjoittamaan aiheesta kun on tullut puitua niin paljon taas viime aikoina, mutta ikävä kyllä kohtalotovereita on..

 

Oon todella pahoillani kaikkien teidän puolesta jotka joudutte samaa kokemaan kuin minä, mieheni ja hänen lapsensa. Todella tiedän miltä teistä tuntuu!! En vain arvannu kuinka paljon meitä on samassa tilanteessa!! Ja tiedän tuosta puimisesta, tuntuu että noita asioita on jo vuosien saatossa puitu niin niin paljon ettei kertakaikkiaan sanat enää riitä kuvailemaan joka temppua ja sitä ilkeyden ja katkeruuden määrää mitä toiset pitää sisällään!Eikä aina jaksa kavereille tai sukulaisille purkaa, kun tuntuu että vaikka hekin tilanteen näkevät hirvittävänä nimenomaan lapsen kannalta niin luulempa silti ettei kukaan enää kestä kuunnella omankaan mielenrauhansa takia. Sen takia kai tännen näpyttelinki! Joka päivä saa odottaa mitä tänään tapahtuu tai kun lapsen on määrä saapua, tietää jo että jotain #&%?$!* on tulossa, ja joka kerta tulee. Äiti jotenki tuntuu "menevän sekaisin" siitä että lapsi tulee isänsä luo, silloin on jotenkin niin extrasuper hankala.

 

Ota osaa. Oletteko selittäneet lapselle tilannetta mitenkään? entä perhe terapia? Voi lapsi raukkoja. En osaa sanoa onko isän tapaaminen etu jos exvaimo myrkyttää lapsen mieltä koko ajan. Voisiko ratkaisuna olla pitää takoa tapaamisissa ja yrittää selvittää asiaa ex vaimon kanssa siis saada jonkinlaiset yhteise pelisäännöt? Jo äiti kotona koko ajan haukkuu uuttavaimoa ja ketoo kuinka lapsen tulee käyttäytyä voivat nämä vierailut olla lapselle hirveä stressi. Lasten parastahan tulisi ajatella. Uuden vaimo osakin on täysin sietämätön. Ja uusvaimo on kuitekin syytön tilanteeseen mutta joutuu kärsimään kovin omassa kodissaan. Mä en varmastikkaan kestäisi. Jaksamista tilanteeseen

 

\

Ota osaa. Oletteko selittäneet lapselle tilannetta mitenkään? entä perhe terapia? Voi lapsi raukkoja. En osaa sanoa onko isän tapaaminen etu jos exvaimo myrkyttää lapsen mieltä koko ajan. Voisiko ratkaisuna olla pitää takoa tapaamisissa ja yrittää selvittää asiaa ex vaimon kanssa siis saada jonkinlaiset yhteise pelisäännöt? Jo äiti kotona koko ajan haukkuu uuttavaimoa ja ketoo kuinka lapsen tulee käyttäytyä voivat nämä vierailut olla lapselle hirveä stressi. Lasten parastahan tulisi ajatella. Uuden vaimo osakin on täysin sietämätön. Ja uusvaimo on kuitekin syytön tilanteeseen mutta joutuu kärsimään kovin omassa kodissaan. Mä en varmastikkaan kestäisi. Jaksamista tilanteeseen

Tästähän se vasta riemu repeäisi. Äiti pääsisi sanomaan lapselle, että "ei se isäsi sinua edes tapaamiselle huolinut, ei se sinua rakasta.." ja plaaplaa.

Näin meillä kävi: isä pyysi jotain muutosta tapaamiseen, äiti ei suostunut, joten tapaaminen jäi jonkinlaiseksi tynkä-jutuksi, en muista enää tarkemmin mistä oli kyse tai miten se tarkemmin meni, kun ihan kaikkea sontaa ei onneksi jaksa muistaa.

Lasten äiti ilmoitti: ei se isänne huoli teitä edes tapaamiselle.
Ja taas lapselle piti kertoa, miten äiti valehtelee: tapaamismuutokselle oli joku syy ja äiti itse ei siis suostunut mihinkään joustavaan järjestelyyn.. joten siksi tapaaminen jäi tyngäksi.

Yhteiset pelisäännöt ei onnistu, jos ja kun yhteistyö muutenkaan ei onnistu. Yhteiset pelisäännöt näissä tapauksissa tarkottaisi sitä, että isän perhe noudattaisi äidin määräämiä aikatauluja ja tapoja.

Perheterapia kuulostaa muuten hyvältä, mutta käytännössä se ei onnistu. Lapsethan asuvat viikot äidillään, viikonloppuisin harvemmin mitään terapiatuokioita missään on. Jos äidin mielestä suurin ongelma on isä ja tämän uusi, miksi hän terapiaan lapsensa laittaisi? Ja "terapia on hulluja varten" kuten meillä miehen exä on asiasta mieltä. Ja hän tai hänen lapsensa eivät ole "hulluja".

Oma lukunsa on se, että perhe- tai lapsiterapiaan - siis sellaiseen missä lapsi on mukana!! - pitää olla lähiäidin suostumus. VAikka olisi yhteishuoltajuus, tetrapeutit eivät suostu tapaamaan lasta, jos lähivanhempi ei ole antanut suostumusta (ja näin ollen ole tietoinen asiasta) . Kyse on juridinen.

Jos lähille kerrottaisi, että meidän perhe on kovilla hänen käyttäytymisensä ja hänen lastensa käyttäytymisen takia, exä olisi tyytyväinen: tavoite saavutettu.

JOten parasta pysyä hiljaa ja yrittää tahollaan paitsi toimia, myös SANOA lapselle miten ne asiat meidän päässä on.

Se tarkoittaa että äitiä mustamaalataan, koska pitää kertoa että äitisi valehtelee. Mutta kuka jaksaa olla ilman syytä ikuisesti roskasankona ja haukkumisen kohteena ? Jossain vaiheessa sitä alkaa puolustaa ja se on sitten rumaa tekstiä, sekin.

Lapsen paras tämä ei ole. mutta miten ihmeessä "lapsen parasta" meuhaavsat lähiäidit tämmöseen menee, kaatavat omat kaunansa ja katkeruutensa lastensa päälle???

Meillä toki on erilainen tilanne kuin ap:lla, lasten lähiäiti ei minua ole ikinä hyväksynyt eikä ole yrittänyt mitään hyviä välejä.

Lapsille kertoi: minä en sitten sen ystäväksi ala.
Vastasi: ei tarvitsekaan. Mutta minä olen tässä, ja se on tosiasia.

Lähi lapsille: se ei sitten ole teidän äitinne!
Minä: ihanko totta??! Enkö?!

Lapset: "äiti sanoi ettei me saada olla sinun kanssa missään tekemisissä"
Minä (asuimme avoliitossa, yhteinen lapsi tulossa): "no komeroonko minä menen siksi ajaksi kun te tulette tänne?"

Lapset eivät halunneet mennä ulos kävelylle, tai läheiseen kauppakeskukseen. Pelkona oli, että äiti on siellä ja näkee meidän kaikkien liikkuvan yhdessä.
Vastasimme, ettemme voi lukkiutua sisälle verhojen taa piiloon tapaamisviikonlopuiksi.

Ihana, ihana rakastava äiti, Pyhä Äitiys, ei sen suurempaa rakkautta lapsella voi olla kuin Äidinrakkaus, oi ja ah! \|O

 

Paljon ylimäärästä aikaa mulla tänään... Kun aivan tietokoneella oleilen On kyseisiä keinoja kokeiltu monelta eri kantilta. Tapaamisissa on pidetty taukoa, lähinnä kyllä sen takia että äiti perunut n. joka toisen tapaamisen.Tuntuukin aina peruuntuneen tapaamisen jälkeen olevan rauhallisempi. kaikkia mahdollisia palavereita pidetty ainakin kymmentä eri sorttia ja eri kokoonpanoilla. Joka kerta myös pelisäännöistä sovittu, mutta kun niitä pelisääntöjä sitten sovelletaan kuhunkin eri tilanteeseen sopivaksi niin, että äiti on tyytyväinen.Minua tosin ei näihin mukaan otettu koska äiti kielsi minua osallistumasta. Myös sosiaalityöntekijät kokevat tilanteen niin hankalana ja ongelmallisena että ovat tietyissä määrin ns. irtisanoutuneet jutusta, heillä ei enää ole keinoja tilanteen selvittämiseen. Äiti ei näe omassa käytöksessään parantamisen varaa, joten näin ollen vain meillä on ongelmia, ei hänellä eikä lapsella! Kaikin puolin pattitilanne.Keinot on loppu.

 

Vähän korjausta tuohon ylempänä olevaan... Missään vaiheessä emme äidin kanssa ole olleet korrekteissa väleissä. Ystävyydestä puhumattakaan. Vain kerran olen äidin ylipäätään vilaukselta nähnytkään!! Ja yhdyn edelliseen, ongelmistamme ei hälle pysty mennä puhumaan, koska siitä koituisi niin järjetön soppa että kaikki aiemmin tapahtunut kalpenis jo maailmansodankin rinnalla! Ja kyllä, äitiys on kaikkivoipaa ja ennenkaikkea kaikkitietävää!

 

Ehkä ihan tosissaan kannattaa lasten edun vuoksi lopettaa tapaamiset ja jatkaa niitä kun lapset ovat suurempia ja ymmärtävät tilanteen. Kun lapset ovat yli 10-vuotiaita voi lapsille jo kunnollaa selittää tapahtuneen. Jos tapaamiset jatkuvat vaikuttaa tämä erittäin negatiivisesti uuteen perheeseen ja parisuhteeseen. Yhteinen lapsi tulee kärsimään tilanteesta. Joku ratkaisuhan on löydyttävä kaikkien edun vuoksi. Ehdottaisin varmaan tapaamisten loppumista siihen asti et lapsille alkaa muodostua oma tahto ja ymmärtämys. Lasten äidin käyttäytyessä tuolla tavoin on minusta tämä ainoa varteenotettava vaihtoehto. Ikävää mutta jos mikään ei auta niin pakottaahan äitiä ei voi.

 

Miehelläni vain yksi lapsi. En ehkä näe asiaa samalla tavalla kuin sinä. Koska silloinhan lapsi joutuu kärsimään eron isästään vain sen takia että äiti on hankala. Näkisin silti, että lapsella tulee olla säännöllinen elämä mikä tässä tarkoittaisi että säännölliset tapaamiset että lapsikin pystyy elää turvallisesti tietäen milloin taas näkee isäänsä. En näe syytä rankaista lasta äitinsä teoista. Kuvittelen, ehkä typerästi, mutta mieheni kanssa olemme ajatelleet asiaa niin, että kun me keskenämme toimimme lapsen kanssa normaalisti tehden kaikkia niitä tavallisia asioita mitä perheet tekee niin tilanne pysyy tasapainoisena silloin kun lapsi meillä on. äitiä ei myöskään oteta esille ellei lapsi hänestä puhu. pystymme silti käytöksellämme näyttämään parhaiten ettemme ole niin pahoja mitä annetaan ymmärtää.

 

Tämä ketju tarvis laittaa tonne yh puolelle.. jospa siellä jolu heräis et mitä touhuillaan tekevät ja aiheuttavat!!! koska tästä samasta ongelmasta kärsiviä on ihan liikaa!!

 

Ihmettelevä: hienoa että pystytte käsittelemään asiaa noin hyvin. Teidän tapauksessa se on lapsen etu. Ajattelin vaan et kaikki ei pysty siihen ja siinä voi kaikki osapuolet kärsiä kovin. Teillä näyttää miehesi kanssa olevan hyvä ja tasapainoin suhde.

 

meillä, ihan kuin minun kirjoitukseni!!! joten tiedän mistä puhut!
nyt kun meille syntyi yhteinen lapsi, olimme valmistelleet miehen lasta, otettu mukaan järkkään vauvan tavaroita,katseltiin yhdessä ultrakuvia,ja lapsi innoissaan jutteli masulleni ja odotti kovasti vauvaa!!
kunnes, exä aloitti sitten kampanjansa, ensin hääsättiin alkuun kuinka lapsi sopeutuu tulokkaaseen, kuinka häntä ei saa unohtaa, isillä oltava aikaa samalailla ja voi sitä järjestelyn määrää siellä pässä!
sitten vauva syntyi, kaikki meni kivasti, kunnes alkoi exän käännytys vauvaa kohtaa, lapsi kertoi kuinka äiti sanoi ettei vauvaan saa koskee, isi tykkää enemmän vauvasta ellei hän tee sitä ja tätä esim.rikkoi mun tavaroita), jne..mun mielestä ihan sairasta aikuiselta ihmiseltä sekä itsekkin äidiltä!
ja viimeksi kun lapsi oli, sanoi hän että äiti käski sanoo isille että mä en enään tuu teille, jos vauva ja minä emme muuta pois..
mitä ihemttä hakee exä käytöksellään, meillä ei ikinä ollut minkäänmoisia välejä,ei hyviä eikä huonoja, hän on eronnut aikoinaan miehestäni yhteisymmärryksessä, ja elää itsekkin miehensä kera ja on yhteisiä heillekin siunaantunut jo kolme lasta!
en voi ymmärtää,pahalta tuntuu kun pienen lapsen päätä sekoitetaan,eikä anneta hänen tuntea niinkuin tuntee! nyt vaan hokemista mitä äiti sanoo, ja käskee meillä tehdä! ikävää..

 

Pakko kommentoida tuota edellistä tekstiä, meillä on ollut aivan samanlaista. Miehen ex puoliso ensin vannotti isää ettei unohda entisiä lapsia kun uusi syntyy (ihankuin joku isä unohtais :headwall: :headwall: ) ja sitten nuo samat jutut kun edellä. Kyllä entiset vaimot on hulluja!!! Onneks järkevat miehet ovat älyneet erota!

 

siis yllättävän paljon tapahtuu tämmöstä epäkypsää angstia sitten exien taholta, mutta mua kummastuttaa miten ÄITI voi käyttäytyy noin, ja pistää pienen lapsensa päähän omien motiivien takia tuommosta shittii.. :kieh:
ja sitten tosiaan lukee yh palstaa, niin siellä haukutaan etäisit maanrakoon, ja vaaditaan hirmusia elareita ja osallistumista ties mihin kuluihin, ja sitten kuulee ja näkee mitä ihminen saa aikaan lapselle ja etän perheelle moisella lapsellisuudellaan! huh huh!
ENKÄ HALUU YLEISTÄÄ!
ja nytten on niin isän aika tärkeetä. koko aika vaaditaan viemään sinne ja tänne etälasta, ja viettään mahollisimman paljon aikaa KAHDEN etälapsen kanssa, ettei vaan tuu lapselle tunnetta että isä hylkää! ja kolikon toisena puolena, ensin pelätään että uus perheenjäsen vie lapselta isän, mutta toisessa käänteessä ollaankin itse viemässä vauvalta isää.. surullista!! :/

 

Ehkäpä elareiden ym.rahankerjuut johtuukin äidin kostosta?!Jollainhan se on koitetttava mahtiaan näyttää kun enää ei muita keinoja ole... :headwall:
Meilläkin exä vaati mieheltä enemmän elatusmaksuja kun kuuli että minä tulin kuvioihin pysyvästi....Tais tajuta(vaikka itse halus erota) et nyt se homma todella loppui?!Tässä lyhyesti...en jaksa nyt selitellä perinpohjin...

 

on ne tapaukset kun etäisä ostaa VELAKSI uuden auton, niin jaa-a on VARAA tuommoseen mutta elareita maksaa niin ja niin VÄHÄN, tai kun etä ottaa pankkilainan asuntoo varten, ja veloissa korvia myöten, niin taas sama virsi exältä, ja päälle, lapsi sitten saa asua näin ja näin ahtaassa,mutta isillä on iso talo ja uusi auto..vaan ei muista exä sanoo että on VELKAA!! jokainen suurinpirteen työssäkäyä saa jonninmoisen lainan pankista, että mikäs exää estää tekemästä samaa..ei kun odotetaan ja oletetaan että ex mies maksaa!!
ja hyvin usein etän puolisollakin saattaa olla oma auto, jne niin näitäkin aletaan jo lukeen miehen omaisuudeksi, ja elareita pitäis vaan nostaa, ja isin osallistuu kaikkeen ei niin tärkeeseenkin! ja käytetään lapsia aseena minkä keretään ja sitten ollaan niiin yh äitiä,ja kestetään yksin kaikki!

enkä minäkään yleistä,on poikkeuksiakin,mutta nimenomaan kun tätä nähnyt omalla kohdalla, eikä voi lopettaa ihmettelemästä,miten aikuinen ihminen voikin käyttäytyä ja ajtella noin! koitetaan elää täysin toisen pussilla,ei kai se normaalia ole!!

ja sitten just koitataan ränkätä ränkkäämisen ilosta tapaamisia, minäkin epäilen että nämä juuri vain keinoja koittaa näyttää KUKA OLEN; JA KUKA MÄÄRÄÄ!!!
ja kyseessä sentään LAPSEN VANHEMMAT, tämän voisi exäkin joskus muistaa!

 

Ei pysty pieni ihminen käsittämään tätä täydellistä idiotismia joka näissä kiemuroissa usein vallitsee... Miten aikuiset ihmiset voi olla niin tyhmiä etteivät ymmärrä lasten parasta ???? Vai luuleeko joku tampio oikeasti että lapselle on hyötyä siitä, että esim. neuvotaan haukkumaan ja kohtelemaan huonosti jotain henkilöä, oli kyseessä sitten kuka hyvänsä... :headwall:

Meillä täytyy kiitellä miehen exää kovasti. Hän ei tietääkseni koskaan ole lasten kuullen mitään pahaa sanonut, eikä muutenkaan ole harmeja tahallaan aiheuttanut, vaikka koston halua voisi ollakin. Riitaa on tietenkin aikuisten kesken ollut, mutta aikuisten väliseksi on jäänytkin ja aina ohi mennyt! :heart: