miksi kuvitellaan, että alle 5 vuotias tarvitsisi niin hirveästi virikkeitä?

Niimpä.
Mikäs sen mukavampaa kuin pelailla lautapelejä, piirrellä, rakentaa legoja, siivoilla yhdessä, oleilla ulkona, ym.

Mä keksin kyllä vaikka mitä kivempaa :ashamed:

 

Mä keksin kyllä vaikka mitä kivempaa :ashamed:

toki minäkin keksin. Ei lapsi nyt sentään 24/7 huomiota ja viihdykettä tarvitse

 

kaikki lapset ei pidä askartelusta ja leipomisesta, mun 5v. poikani juoksee lähinnä ulkona pelaten jalista ja jääkiekkoa, leikkii hiekkiksella autoilla ja odottaa aina kuin kuuta nousevaa, että naapurin poika tulee hoidosta kotiin, jotta saavat yhdessä tehdä "poikien" juttuja, on meillä toinenkin lapsi, häntä vuoden vanhempi tyttö, mutta leikit ovat kuitenkin erilaisia, yhdessä leikkivät paljon, mutta myös erikseen, toinen barbeilla, toinen leegoilla. nyt kun olen työttömänä, niin poika on puolipäiväisenä jokapäivä päiväkodissa, siellä hän saa 4-5tuntia leikkiä kavereidensa kanssa ja sitten tulla kotiin jatkamaan leikkejä naapurin pojan kanssa kun tämä kotiutuu meillä toimii tämä näin, teillä ehkä toisin. ei pidä aliarvioida lapsen kaverien kaipuuta, äiti,isä tai sisarus ei voi korvata sitä kaveria.

 

Minulla on nelivuotias poika (täyttää tammikuussa viisi.)
Hän käy kahdesti viikossa kielikerhossa, kerran muskarissa sekä säännöllisesti ratsastamassa ja uimassa. Lisäksi kuljetaan satutunneilla, perhekerhossa, metsäretkillä, keilaamassa, taidemuseoissa yms. Arkipäivisin kanssaan on jomman kumman avnhemman tai jonkun vanhemman sisaruksen tai sisarusken puolison ohella monta nuorempaa lasta.
Eli lapsi kotihoidossakin ollessaan pääsee kyllä moniin paikkoihin.

Silti lapsi on "katkera" kun reilua vuotta vanhempi isosisko ja veljenpoika "pääsevät" päivittäin eskariin ja hän joutuu jäämään kotiin nuorempien sisarustenlasten kanssa.

Ei tarvita suurtakaan huomiokykyä tajutakseen, että lapsi voi selvästi huonommin, on leottomampi ja onnettomampi, silloin kun ulkoista stimulanssia on liian vähän hänen tarpeisiinsa nähden.

Tietenkin voisi sanoa, että hänelle on "terveellistä" voida huonosti ja oppia ettei kannata olla se persoona, joka on tai että kun nyt äidillä vain on tämmöinen periaate, niin sen mukaan mennään riippumatta siitä onko se lapselle hyväksi vai pahaksi. (Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin sellaisiakin "periaatteen vanhempia" on.)

Itse en kuitenkaan näe moisessa mitään pointtia vaan näen pikemminkin että vanhempana minun tehtäväni on kannustaa lasta nimenomaan hyödyntämään omia vahvuuksiaan eikä suinkaan pyrkiä latistamaan lapsen sosiaalisuutta ja intoa oppia vain jonkinlaisen ultimatuumin tasapäisyysihanteen vuoksi.

Niinpä mietimme osapäiväistä "virikehoitoa" ensi syksystä alkaen ja näillä näkymin siihen lähdemmekin.

Onpas tässäkin selitys että voi hyvällä omallatunnolla viedä lapsensa päiväkotiin.

 

[QUOTE="jopas";25031410]Onpas tässäkin selitys että voi hyvällä omallatunnolla viedä lapsensa päiväkotiin.[/QUOTE]

Päiväkoti se onkin aivan saatanasta, jokaisen lapsen turmio ja pahan alkujuuri.kotirouvuus kunniaan ja lakkautetaan päivähoito kokonaan.

 

Itse olen ollut kotihoidossa ekaluokkaan saakka. Siihen aikaan ei vielä ollut eskareita, ainakaan meidän paikkakunnalla. Kyllähän me kaikenlaista tehtiin äidin kanssa. Mutta jälkeen päin mietittynä olisin päässyt helpommalla jos olisin edes nähnyt muita lapsia muutoin kuin vanhempien mukana kahvipöydässä kylässä. Minulla ei sisaruksia ollut. Tai on, mutta olen siis iltatähti, joten sisarukset ei ole "kavereitani", totta kai rakkaita, muitta enemmän lähinnä kuin täti tai varaäiti.

Otin helposti kiusaamisena sellaisetkin asiat mitkä olis ilmeisesti ollut lasten normaalia leikkiä ala-asteella. JA siksipä mua ruvettiinkin kiusaamaan oikeasti. Niin kauan kunnes mulla on ollut omia lapsia, olen ajatellu että satuin vaan olee kiusattu, harmi, mutta nyt kun omat on olosuhteiden pakosta (raha) joutunu päiväkotiin parivuotiaasta alkaen, niin olen nähnyt miten ne tärkeää lapsille on päästä "porukkaan" mukaan. Ja ne nauttii tarhapäivistäkin. Tosin mulla sen verran epäsäännöllinen työ, että miehen vapaapäiviä pystyy hyödyntää, joten 12 hoitopäivää kuukaudessa riittää päiväkotiin. Nyt kun viikossa on yli puolet kuitenkin kotipäiviä, lapset ei rasitu hoitoon menosta vaan tykkää käydä välillä.

Sillä kokemuksella joka mulla tähän asti on, tekisin niin, että riippumatta taloudellisesta tilanteesta, mikäli meille tulisi lisää lapsia, hän/he saisi mennä vaikka kerhoon 1-2x viikossa 3-vuotiaasta alkaen, ja ehkä pari päivää viikossa tarhaan 4-vuotiaasta alkaen. Omilla lapsilla on kyllä se "etu" itseeni nähden, että niillä on sisaruksia 1-2 vuoden ikäerolla, niin vaikkei ne olisikaan hoidossa kodin ulkopuolella, niillä olisi silti lapsiseuraa joden kanssa elää normaaleja asioita - jakamista, puolensa pitämistä, jne. On eri asia oppia niitä vanhemmilta kuin toisiltaan